Moskova -93

Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Vappu Orlov. Esipuhe: Dmitri Savitski. Päällys: Herbie Kastemaa. Sidottu, kansipaperi.

Tällainenko on lähivuosien Moskova: sotilasdiktatuuri, väkivaltaa, rappiota, puutetta, kauhua? Neuvostoliittolainen insinöörisatiirikko luo tarkkanäköisen katseen tulevaisuuteen, jossa tiivistyvät hänen maanmiestensä pelot ja pahat aavistukset.

Aleksandr Kabakovin suppea kertomus Moskova -93, joka ilmestyi alkuaan Iskusstvo Kino (Elokuvataide) –lehdessä, oli todellinen pommi joka räjäytti tekijänsä kuuluisuuteen kautta Neuvostoliiton ja Euroopan. Tähän mennessä se on käännetty jo ranskaksi, englanniksi, saksaksi ja norjaksi ja tietoja uusista käännöksistä tulee jatkuvasti.

Kertomuksen päähenkilö Juri Iljitš, joka on työssä arvostetussa tutkimuslaitoksessa, saa odottamatta erään toimituksen (=KGB) edustajilta erikoisen tehtävän: hänet ”ekstrapolatoidaan” viiden vuoden päähän tulevaisuuteen, missä näkemästään ja kokemastaan hänen on kirjoitettava selostus. Ja ykskaks Juri Iljitš on keskellä yötä Kalašnikov kaulassa Moskovassa, joka on kokenut sisällissodan ja sotilasvallankaappauksen, jota hallitsevat kenraali Panajev ja radikaali poliittinen Ojennus, jossa vallitsee ankara elintarvikepula ja säännöstely, jossa saa alituiseen pelätä henkensä edestä esikaupunkijengien, Kansallisen turvallisuuden komitean tai milloin minkin kansallisen ryhmittymän riehuessa.

Keskellä kaikkia näitä kauhuja Juri Iljitš vaeltaa Tversajaa, neuvostokauden Gorkinkatua pitkin päästäkseen aamuksi torille jonottamaan ruoka ja matkakumppanilleen, etelästä saapuneelle naiselle, saappaita. Konepistooli ja ennen kaikkea neuvokkuus ovat Juri Iljitšille todella tarpeen niissä täpärissä tilanteissa, joihin he joutuvat. Kaikesta huolimatta hän haluaa jäädä tähän julmaan tulevaisuuteen, sillä siellä hän ei pelkää niitä toimituksen miehiä, ”Siellä hän on tottunut kaikkeen ja ehtii maastoutua vaaran hetkellä”.