Joka kurjen laulua kuuntelee -kirjan itsenäinen jatko-osa, jossa Nanalla menee huonosti. Lähimenneisyydessä on rankkoja juttuja ja sen lisäksi hän näkee eläväisiä unia. Kirjassa on kaksi aikatasoa: Nykyaika ja menneisyyden Japani.
Juoni, tai sanoisinko juonet, ovat kiinnostavia ja tempaavat mukaansa. Tietoa pimitetään mukavasti, joten ainoa keino saada tietää mikä tässä nyt on meininkinä, on jatkaa lukemista.
Kerrontaratkaisut hieman hämmensivät minua välillä. Nykyajassa puhe- ja kirjakielen erikoinen käyttö veti jatkuvasti huomiota juonesta. Varsinkin alun siirtymässä oli lisäksi vaikea pysyä kärryillä siitä, kuka on päähenkilö. Mutta kyllähän se siitä selvisi, kun jatkoi lukemista.
Ja se kettu oli hämmentävä tyyppi. Minulle jäi sellainen tunne, että jonkinasteinen kontekstiymmärrys jäi minulta nyt huomaamatta, kun japanilainen kulttuuri ei ole minulle kovin tuttu.
Kokonaisuutena pidin tästä kirjasta kuitenkin enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Erityisesti kirjan loppupuolella kerronta alkoi sujua niin, että viimeiset 100 sivua tuli luettua jo imeytyneenä tarinaan.
