Aluksi olin epäileväinen, pystyykö kirja ylläpitämään edellisen tasoa etenkin, kun alku sijoittuu kuolevaisten maailmaan Keijumaan sijaan. Nopeasti kuitenkin huoli osoittautui turhaksi, ja kirja onnistuu jälleen yllättämään useaan otteeseen ja romantiikka on onnistunutta, ja vaikka sen rooli jälleen kasvaa edelliseen osaan verrattuna, oli sitä omaan makuuni sopivasti(/sopivan vähän). Loppuunkin olen tyytyväinen, joskin Taryniin liittyvää vihjailua en arvostanut, sillä se tuntui turhalta ja liian hätiköidyltä olosuhteisiin nähden.
2 tykkäystä
