Romaanin alku rakentuu ennen ja jälkeen ‑kerrontatekniikan varaan, mutta jossain vaiheessa tarina siirtyy suoraviivaiseen nykyhetkeen. Kirjan maailma on kiehtova: kuolleet hallitsevat, Surmaa palvotaan, ja elävät toimivat kuolleiden palvelijoina. Asetelma on omaperäinen ja herättää myös kysymyksiä. Olisin toivonut, että teos olisi avannut enemmän sitä, miten tähän pisteeseen on päädytty, etenkin kun tämän synkän maailman ulkopuolella on olemassa toinen, valon maailma. Suljetun maailman teema toikin mieleen Siilon: ulkopuolella on jotakin toisenlaista, ehkä parempaa, ehkä vaarallisempaa.
Kerronnassa on nuortenkirjamaisuutta ja kliseisyyttäkin, mutta kokonaisuus on silti sen verran kiintoisa, että lukeminen eteni vauhdikkaasti. En toivo kirjalle jatko-osaa, vaikka tarina sen hyvin mahdollistaisi.
