Olen pienenä nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan useasti ja siksi päädyin lukemaan tämän kirjan. Mielipiteisiini saattaa vaikuttaa muistipätkät elokuvasta, mutta pidin kirjasta todella paljon. Kirjan kerronta on sujuvaa, eikä siinä kertaakaan ajauduta jaaritelemaan turhia. Juoni on eheä ja pysyy jatkuvasti mielenkiintoisena, samoin kun henkilötkin. Erityisenä ansiona haluan mainita juonen. Se on yksinkertainen, mutta selkeä. Mielestäni kirjoista usein puuttuu tällainen selkeä juoni ja se lähtee harhailemaan liikaa. Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat -kirjan sivujuonet eivät vie pääosaa juonesta vaan antavat mukavan mausteen.

Tämä kirja oli hyvin samanlainen kuin kolme edellistäkin Redwallin tarua. Oli hyvikset ja pahikset, kaksi tapahtumapaikkaa ja runo, jonka mukaan matkattiin. Pidin hirveän monista kirjan hahmoista, niissä oli paljon eroavaisuuksia ja luonteenpiirteet olivat hurmaavia. Esimerkiksi Kunnon Roosa ja hänen räväkkä naurunsa tai muori Mellus, joka jatkuvasti oli laittamassa Natiaisia kylpyyn. Juoni oli tuttu aikaisemmista kirjoista, eikä oikein osannut yllättää. Tunnelma ja henkilöiden kehittyminen ajoivat kuitenkin vahvasti jatkamaan kirjan lukemista. Pääsävyltään kirja oli hyvin lämminsävyinen, vaikka sotaisiakin kohtauksia oli. Kirjan pääteemana voisi pitää juuri ystävyyttä ja sen puolustamista.