Perusteos,kun puhutaan fantasiasta. Ehdoton lukuelämys isoille ja pienille. Parasta oli tällä kertaa se, kun sai lukea kaikki tarinat yhteen putkeen. Poikani ollessa murrosiän kynnyksellä, meillä oli yhteinen hetki Narnian parissa ja nyt odotan koska saan lukea kirjaa hänen pojillensa. Kunhan vähän kasvavat.

Pidin valtavasti. En yleensäkään tartu kliseisiin,niiden puuttuminen ei tee kirjasta uutta. Kirjasta tekee uuden monikerroksisuus,yllättävyys. Ei ennalta arvaa mitä tapahtuu seuraavaksi. Visuaalinen, joka on se mikä minua aina kirjassa vetää puoleensa. Vanhatkin elementit,jos ne saadaan tekstiin mieleen nousevina kuvina, ovat puoleensa vetäviä. Odottelen jatkoa.

Olen aloittanut kirjan lukemisen, enkä vielä tiedä pidänkö vai enkö. Kirjassa saa siivet allensa taas kateus teema, joka tekee sankarinkin heikoksi ja laittaa tekemään tekoja joita saa katua.Se on minusta positiivista, että lohikäärmeet ovat voima johon kansa turvaa. Kaikki mikä on sanassa lohikäärme, on mahtavaa.

Sarja on mielenkiintoinen, visuaalinen teksti. Satu Hlinovsky on mielestäni yksi parhaimmista fantasia kirjallisuuden suomentajista. Teksti on elävä ja kuvallista, se soljuu eteenpäin luontevasti. Eikä tule tunnetta, että haluaisi korjata suomennoksen.Simkin hahmo oli erityisen viehättävä ja huumoria hersyvä.

Pidän ehdottomasti tästä sarjasta. Kirjailijapari on saanut tähän jotain uuden tuntua ja synkkyyttä. Kateus on mahtava voima, jota on vaikea voittaa. Aiheen voi liittää helposti nykyelämään. Kateus on kuin taikuus, vaikea havaita ja tunnistaa, tarttua kiinni, että voisi taistella vastaan.

Hyvä jatko Hengen Miekalle, jäin vaan odottamaan kolmatta osaa,jota ilmeisesti ei julkaista vai onko kirjoitettukaan? Raistlin on ehdoton omassa rakkaudessaan taikuuteen ja Caramon miehekkyydessään oiva sankari. Heidän suhteensa on kirjan suola. Kaipaan kyllä lisää velhon elämäntarinoita ja tekoja. Olen kyllä lukenut Kaksosten sarjan, mutta lisää lisää!

Mä oon niin helppo,kun tulee uusi hahmo kirjaan ja pahan puoltakin näytetään inhimillisessä kuoressa. Erittäin viehättävä ja tapahtumarikas kirja ja koko Sielujen sota sarja. Ihana Kuunkultakin tulee esiin ja ärsyttävä Palin taas itsesäälissään. Kaivattu Raistlinkin vilahtaa ja tietenkin Tass, jota kaipaan aina. Vähän teki kipeää lohikäärmeitten kohtalo.

Nämä kaksi kirjaa ovat myös erillisinä viihdyttävää luettavaa. Erityisesti pidin ykkös osasta. Kitiaran hahmo on aina kiehtonut kauneudellaan ja hurjuudellaan. Velho Palin on hahmollaan lähinnä ylittänyt ärsytyskynnykseni kurjuudessaan. En tiedä pidinkö toisesta osasta yksinään, mutta fantasia on luettavaa.

Tämä kronikka elää ja virtaa mukavasti. Rakastan tarinan velhoa ja vanhoja lohikäärmeitä,joihin auttamattomasti samaistui. Kaikille,jotka pitävät perinteisestä seikkailukirjoista. Sankarit ovat uljaita,lohikäärmeet mahtavia ja neidot kauniita. Tasslehof ja Flint ovat kumppanukset vailla vertaa. Heidän tarinansa on liikuttava ja olen lukenut sarjan moneen kertaan. Aina liikutun tietyissä kohdissa. Minussa on varmaan jotain vikaa:))

Henkilöhahmot ovat uskottavan eläviä. Näen jokaisen päähenkilön silmissäni, enkä koko kirjan aikana osannut valita puoltani. Kuka oli oikeassa valintoihinsa nähden ja kuka oikeudenmukaisempi. Vaikea päättää. Se teki kirjasta mielenkiintoisen. Kirjaa lukiessa pidin erityisesti sen visuaalisuudesta.

Tarina oli mielestäni unenomainen. Painajaismainen ja jotenkin lumoava,sitoi kiinni. Fantasiaa. En koskaan ajattele fantasiakirjaa yhteiskunnallisista enkä rooli tai sorto tulkintojen kautta. Fantasia on tarinalaji,joka lumoaa tai ei lumoa. Kaikissa kirjoissa on aina löydettävissä kaikenlaisia aatteita ja yhteiskunnallisia sanomia sisältäviä kerroksia. Tämä kirja ei niitä ajatuksia ruokkinut, jotkut kirjat tekevät sen, vaikka ei niitä haluaisi huomata. Esim. voisin sanoa Robin Hobb