_kirjakeiju_

Kalevalan naisista nykyajassa ja osin scifivivahteilla kertovia novelleja. Tämä on mielestäni oikein tervetullut kokoelma uudesta näkökulmasta kirjoitettuja novelleja. Kalevala ja vaikkapa avaruusscifi ovat sen verran kaukana toisistaan, että eihän tulos voi olla kuin jännittävä. Ja sitä se onkin. Erityisesti kokoelman viimeinen novelli puhutteli minua ja elin sen käänteiden mukana tuskin muistaen hengittää. Toki jokainen novelli ei mennyt näin syvälle sieluun, onhan joksisessa eri kirjoittaja ja oma tyylinsä. Uskon, että tästä löytyykin jokaiselle jotain ja monelle paljonkin.

Crescent City -sarjan avausosassa Bryce päätyy salapoliisihommiin langenneen enkelin seurassa. Sarja sijoittuu nykyaikaiseen fantasiamaailmaan, jossa monenmoiset taruolennot elelevät keskenään kaikkea muuta kuin rauhassa. Täytyy sanoa, että Maasilta en odottanut tällaista. Taikavoimat ja kännykät oli jotenkin todella vaikea yhdistää kuuluvaksi samaan kirjan. Varsinkin kun kirjailijan aiemmat, sähköttömät fantasiauniversumit pyörivät mielessä. Joten kyllähän tämä on jotain uutta, mikä on aina hyvä. Itselläni ei nämä salapoliisihommat niin kiinnostele, joten koin tämän ajoittain hieman tylsäksi. Samoin romanssilta olisin toivonut enemmän. Mutta kerronta on hyvää kuten Maasilla aina ja maailma monipuolinen. Erityiskiitosta henkilöhahmoille, joiden vittuileva kommunikointi nosti muuten melko raskasta tunnelmaa.

Lähitulevaisuuden Reykjavikissä ihmiset riitelevät siitä, tulisiko uusi myötätuntotesti ottaa laajemmin käyttöön. Kokeen läpäisseet voivat ottaa merkinnän, joka parantaa heidän asemaansa yhteiskunnassa. Hylätyn saaneisiin taas aletaan suhtautua tulevina rikollisina. Kirja on epäilemättä kriitikoiden ylistämä ja kirjallisuuspalkintoja kauhova, koska minä en lämmennyt tälle lainkaan. Kokonaisuus on mielestäni monine näennäisen irtonaisine näkökulmahenkilöineen äärimmäisen sekava ja juonikin keskittyy lähinnä esittelemään ihmisten henkilökohtaisia ongelmia. Ajatushan tässä on kyllä mielenkiintoinen, siitä saa plussaa. Kirja tuo mieleeni Nielsenin Euroopan kevät -teoksen. Näissä on samanlaista henkeä, tosin Euroopan keväästä pidän henkilökohtaisesti enemmän.

Akhilleen tarina hänen bestiksensä Patrokleen kertomana. Eletään tosiaan tarujen Kreikassa Troijan sodan aikaa ja Patrokleella on aitiopaikat kamunsa legendan kasvun seuraajana. Kirja sisältää paljon käänteitä lähestulkoon runolliseen sävyyn kerrottuna. Kirjassa maalataan päähenkilön rakastavin silmin Akilleesta peräti inhimillinen kuva. Myöskään ajan hengen kuvailussa ei säästellä, kun piirityksen ajan ryöstely ja orjuuttaminen läväytetään lukijan silmille luonnollisena osana elämää. Ja on muuten pitkä piiritys! Se ei ole tässä vuosisatojen kuluessa kyllä mihinkään muuttunut, että alamaiset kuolevat hallitsijoiden tekemien päätösten johdosta... Kerronta on kirjassa hyvin todentuntista. Lukiessa unohtui, ettei kyseessä ole elämänkerta. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Kirken ja tämä on kovin samantyylinen.

Dystopia Suomesta, jossa väki kärsii vesipulasta ja veden piilottelusta rankaistaan kuolemalla. Noria opettelee isänsä johdolla Teemestariksi, mikä antaa hänelle pääsyn suvun kätkettyyn salaisuuteen. Mikä on oikein tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja? Kirja tarjoilee erittäin ahdistavan kuvauksen tulevaisuudesta, joka voi ilmastonmuutoksen edetessä muuttua todellisuudeksi Suomessa. Siinä sekoitellaan myös suomalaista ja japanilaista kulttuuria keskenään, mikä tuo mielenkiintoisen vivahteen tarinaan. Siinä mielessä muutama vuosi sitten julkaistu Sensored Reality -trilogia on jatkanut samantyylisissä jalanjäljissä. Suomen jakaminen kiellettyyn / mystiseen pohjoiseen ja sallittuun / elettävissä olevaan etelään on myös useammassa suomalaisessa kirjassa käytetty idea (esim. Suomea lohikäärmeille -duologian kirjat). Tämä kirja vaikuttaakin innostaneen monia sen jälkeen tulleita kirjailijoita. Kirja on kestänyt hyvin aikaa, siitä ei mitenkään pysty kuulemaan yli vuosikymmenen vierähtäneen sen kirjoittamisesta. Mikä kamalinta, kirjassa esitelty mahdollinen tulevaisuudenkuva on vain tullut lähemmäs toteutumista tänä aikana.

Pienessä Rauniaran valtakunnassa asuu kaksi nuorta naista, jotka alkavat päästä selville kotimaansa haudatuista salaisuuksista. Kirjassa on kaksi kertojaa, jotka käyvät läpi omia seikkailujaan. Toinen kertojista on parantajaoppilas Malka ja toinen on eloseppä Arona. Nyt on poikkeuksellisen koukuttava kirja kyseessä. Kirja viihdytti tarjoilemalla kutkuttavaa ja hykerryttävää romantiikkaa, mutta myös avaamalla hitaasti mysteeriensä kerää lukijan ihmeteltäväksi. Minun meinasi olla vaikea saada kiinni kaikista nimistä ja olennoista, joita kirjassa esitellään aluksi rivakkaan tahtiin. Kun tästä alkuhäkellyksestä pääsi yli, juoneen pystyi keskittymään ja se tempaisi mukaansa. Siitä pidin kovasti, ettei kertoja vaihdu jokaisen luvun jälkeen, mikä mahdollistaa aina yhden kertojan tarinaan syventymisen kerrallaan. Kertojien erilaiset kerronnan aikamuodot hämmensivät nekin aluksi hieman, mutta kyllä siihenkin tottui. Ja onhan tämä kansi aika törkeän upea myös.

Kihlattu- sarjan toinen ja samalla viimeinen osa esittelee valtapeljä särkyneen sydämen ja muiden odotusten riepoteltavana. Hollis päätyy vieraaseen maahan uuden perheensä mukana ja siellä hänen täytyy osallistua pahisten saattamiseen oikeuden eteen. Koin kirjan melko tylsänä ja raskaslukuisena. Päähenkilö toistelee jatkuvasti itselleen tapahtuneita asioita ja haluaa uhrata itsensä muiden takia. Äh, tämä teema on luettu jo niin monesti ennenkin. Kirjassa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä tai erikoista. Jos nyt jotain hyvää haluaisi sanoa, voisi todeta, että onhan juonessa vähäsen yllätyksiä sentään ja kirja on nopealukuinen, kunhan siihen saa tartuttua.

Harrastajakirjoittajalle suunnattu opas, joka keskittyy näiden spefin kolmen lajityypin piirteisiin. Opas sisältää paljon lukusuosituksia, kirjoitusharjoituksia ja kirjoittajansa mielipiteitä totuuksia esitettyinä. Teoriaosuudet eivät olekaan tässä kirjassa minua koukuttaneet osiot, mutta kirjoitusharjoituksista innostuin. Ne ovat monipuolisia niin aiheiltaan, kuin tyyleiltäänkin. Teoksesta huomaa, että kirjailija on ollut pitkään mukana kirjailijapiireissä. Ikävä kyllä välillä tämä näyttäytyy siten, että hän olisi kirjoittanut tämän kirjan vain päästäkseen pätemään laajalla tietovarannollaan aihepiiristä. Minua eniten innosti kirjan lopusta löytyvä osio, jossa häsitellään nuorille kirjoittamista.

Kihlattu-sarjan ensimmäisessä osassa lady Hollis kiinnittää kuninkaan huomion ja paistattelee aikansa hänen ihailussaan. Sitten kuuma pakolaispoika alkaa kiinnostella ja hän on vaikean valinnan edessä. Kirja on teemaltaan hyvin samanlainen kuin kirjailijan aiempi Valinta-sarja. On ihmissuhdedraamaa, kuninkaallisia ja ennen kaikkea näille kuninkaallisille vastustamaton päähenkilö. Tämä sarja ei kuitenkaan yllä Valinnan veroiseksi mielestäni. Kaikki tuntuu jotenkin käsikirjoitetulta, tästä puuttuu yllätyksellisyys ja jännitys. En oikein osaa sanoittaa mistä se johtuu, koska kyllähän tässä kaikenlaista tapahtuu. Tässä on sellaista "seuraa sydäntäsi, niin kaikki järjestyy" -henkeä.

Pääosin pojille suunnattu kertomus, jossa luovitaan raskaiden aiheiden meressä. Päähenkilö Lauri herää sairaalasta vakavan onnettomuuden jälkeen ja joutuu muuttamaan tätinsä luo pikkukylään toipumaan. Siellä hän alkaa nähdä outoja asioita, joista yksi on sarvipäinen hahmo, jota muut eivät tunnu huomaavan. Kertomus on mukavan yksinkertainen ja selkeä, eikä pituuttakaan ole liiaksi. Juuri sellainen kirja, jota suosittelisin lukemisesta ei niin paljon välittävälle nuorelle. Kauhuelementtejä kirjassa on runsaasti, mutta vasta lopussa minulla teki hieman fyysisesti pahaa lukiessa. Muuten ei lainkaan kamala kokemus tällaiselle nössölle kuin minä, joka ei lue kauhua.

Lujaverinen-trilogian viimeisessä osassa kuolema on lähempänä kuin koskaan. Halla ja Seela taistelevat kaikin keinoin päästäkseen takaisin yhteen ja peruuttaakseen kuoleman. Trilogia tuntuu vasta tässä osassa pääsevän toden teolla vauhtiin ja loppua kohti suorastaan ahmin kirjaa. Seelan henkilöhahmo muuttuu tässä osassa aivan minun lemppariksi ja hänen rempseä olemuksensa toimi hyvänä vastaparina kirjan rankoille teemoille. Harvoin on muuten kuolemaa käsittelevää kirjaa näin rauhoittavaa lukea. Tästä henkii se, miten kuolema on aivan normaali asia elämässä. Tosin jotkut vain saavat ehkäpä mahdollisuuden lykätä sitä. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, minkälaiset suhteet olet saanut luotua merkittäviin olentoihin. Myös kirjan kerronta on sujuvaa ja selkeää. Juoni taas on uskottava ja kiinnostava. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä kirja, jota lukiessa jännitti miten tässä oikein käy!

Kenties tapan sinut vielä -kirjan itsenäinen jatko-osa jatkaa siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Vamppyyrijoukkio on kasvanut ja nyt tulisi opetella elämään uuden minän kanssa. Helppoa se ei ole, kuten kirjan edetessä huomataan. Siitä on jo hetki, kun luin sarjan ensimmäisen osan, joten menin katsomaan miten kuvailin sitä: "Nopealukuinen ja taitavasti kerrottu tarina Aleksista, joka unelmoi peliammattilaisen urasta ja tapaa vampyyritytön." No niinhän se oli! Tämä osa kertookin sitten aivan jostain muusta. Nopealukuinen oli tämäkin, tosin nyt asia tuntuu painavammalta. Tarinassa tuntuu olevan enemmän sellaisia teemoja kuin vaikka muutoksen hyväksyntä ja uuteen normaaliin sopeutuminen (koronan jälkimainingeissa varmasti tuttuja meille kaikille), joista oli raskaampi lukea. Mielestäni tämä onkin eri tavalla hyvä kirja kuin se ensimmäinen.