Emelie

Ruususen tarinan jonkinlainen päätös (sarjaan on ilmestynyt 2015 neljäskin kirja). Vaikka sarja ei sitten nyt lopulta jäänytkään trilogiaksi, luin tämän kirjan kuin se olisi ollut sarjan päättävä teos. Odotin samanlaisen hyvän kehityksen hahmoissa ja tapahtumissa jatkuvan, joka oli ilmeistä toisessa kirjassa, mutta petyin pahasti. Tapahtumat olivat huonommat kuin aikasemmin, mutta onneksi hahmot pelastivat tätä kirjaa jonkin verran. Varsinkin Laurent oli tärkeä hahmo tarinassa, jota ilman olisin varmaan jättänyt kirjan kesken. Vaikka tarinassa tapahtui aivan liikaa suhteessa sivumäärään, se oli silti tasalaatuisin verrattuna edellisiin. Harmillisesti orja-aspekti oli jo niin loppuunkulutettu, että se lähinnä vain tympäisi. Sulttaanin palatsissa tähän saatiin hiukan lisäpointta, mutta se ei vaan riittänyt. Tarina olisi pitänyt osata lukea erottisena ja seksiä täynnä olevana satuna, jossa ruumiilliset kontaktit ovat pääosassa, mutten vaan pystynyt siihen. Laitoin ilmeisesti liikaa toiveita hahmoille ja tapahtumille, jolloin kun niitä ei saavutettu, koko kirja oli pettymys. Siirrän toiveeni sarjan seuraavaan osaan, joskohan Rice olisi onnistunut saamaan teokseen ne elementit, jotka näistä jäivät puuttumaan.

Äärettömän mielenkiintoinen ja ihastuttavan looginen kirja kaikkine juonenkäänteineen. Oli todella virkistävää lukea tällaista tekstiä, jossa ei ollut ihmissuhdekoukeroita tai mitään tunnepuolen dramatiikkaa. Juoni eteni koko ajan, missään vaiheessa ei tullut tylsää, ja paikoitellen jopa oikein odotti, että mikä voi mennä pieleen ja miten siitä selvitään. Watney oli hahmona mainio, kekseliäs ja päättäväinen, joka ei antanut periksi. Olin nähnyt elokuvan ennen kirjan lukemista, jolloin mielikuvissani Watney oli Matt Daimonin näköinen ja hänen näyttelemänsä hahmon oloinen. Koska elokuvan juoni oli tuttu, eivät kaikki tapahtumat tulleet ihan yllätyksenä, joka välillä harmitti, mutta ei muodostunut ongelmaksi. Lukukokemuksena mitä mainioin, ehdottomasti yksi tämän alkuvuoden parhaimmista kirjoista.

Kirja oli ihan loppua lukuunottamatta mielettömän hyvä ja mielenkiintoinen, ahmin sen nopeasti. Mutta sitten päästiin siihen  loppuun. Mitä ihmettä? Alku- ja keskiosa olivat hyvin tieteellistä, faktahenkistä ja sitten ihan randomisti mentiin mystiikkaan. Tuli kyllä niin nurkan takaa, ettei mitään tolkkua. Joskus happomatkailuhenkisyys toimii kirjoissa (kuten osa Philip K. Dickin kirjoista), mutta silloin sen pitää kattaa koko kirja, ei vaan osaa siitä. Olisin antanut 5 tähteä jos se loppu olisi ollut toisenlainen, nyt annoin vain 4. Mutta oli tämä kyllä sen verran vaikuttava teos, että seuraavat osat pitää lukea myös. Ehkä ne avaavat tämän kirjan juonta lisää. Tämä kirja oli tosiaan tapahtumavetoinen, hahmot jäivät siksi taka-alalle ja hyvä niin. Nyt Clarke sai ihan oikeasti keksittyä tapahtumien kuvailuun eikä tarvinnut pohtia hahmojen henkilökemioita ynnä muuta. Kirjan luettuani ymmärrän miksi tämä on klassikko.

Reeven sarjan toinen osa jatkaa samalla linjalla kuin ensimmäinenkin kirja. Tom ja Hester matkaavat seikkailusta seikkailuun, mutta nyt jotenkin määrätietoisemmin ja järkevämmän oloisesti. Tapahtumat eivät ole ihan niin randomeja ja onnenkantamoisia kuin Kävelevissä koneissa, mikä antaa kirjalle erilaisemmän sävyn, ihan vain hyvässä mielessä. Kirjan juonen keskiössä on Tomin ja Hesterin suhde, jonka ongelmat heijastuvat laajasti heidän ympärillään oleviin ihmisiin. Tom on edelleen naiivi idealisti ja Hester tuittupäinen kyynikkö - kombinaatio jonka ei uskoisi toimivan, mutta iskee silti. Suurimman osan ajasta nämä sankarit seikkailevat erillään ja saavat näin tilaa kasvaa hahmoina enemmän. Tosin Tom ei muutu oikein mihinkään, mutta Hester kehittyy vauhdilla. Pidin hahmosta jo aikaisemmin, nyt pidän vielä enemmän. Hahmojen ohella Reeven luoma maailma on edelleen mielenkiintoinen ja rikas, sinne haluaisi itsekin päästä tutkimaan asioita. Odotan jo malttamattoman seuraavaan osaan tarttumista.

Ruusustrilogia jatkuu. Tarina alkaa heti siitä mihin se ensimmäisessä osassa jäi ja käsittelee Ruususen aikaa kaupungissa. Lopussa taas saadaan aikaiseksi lenkki seuraavaan kirjaan. Juonihan on nyt taas ohuttakin ohuempi, mutta sen pienuus on sitten korvattu yksityiskohtaisilla kuvailuilla erilaisista seksuaalisista tapahtumista, niin kuin kirjan henkeen kuuluukin. Jos ensimmäinen osa oli minusta tylsä, tässä oli sitten jo enemmän potentiaalia. Hahmot tuntuivat elävämmiltä ja tarina itsessään järkevämmältä, jos se nyt on mahdollista. Tarina oli hyvin epätasalaatuinen ja välillä olin antamassa yhden tähden, välillä melkein viisi. Päädyin lopulta keskimääräiseen kolmeen tähteen, koska tarinan idea ei ollut mitään uutta ensimmäiseen kirjaan verrattuna, mutta paikoitellen tässä tarinassa oli jopa järkeä. Suosittelen kyllä vain niille, jotka ovat kiinnostuneet BDSM-genrestä ja niille, jotka edes jollain asteella pitivät sarjan ensimmäisestä osasta.

Hieman päivitetty versio Bram Stokerin klassikkoteoksesta. Tarinasta löytyi uutta, mutta myös vanhoja tuttuja juttuja hiukan uudistetussa muodossa. Tämä oli perushyvä kirja, jonka luki nopeasti, mutta mikään maailmoja avartava teos se ei ollut. Kirja ei lunasta mainoslauseitaan ("veret seisauttavaa kauhua", "viettelevää erotiikkaa"). Ei ollut pelottava, ei missään vaiheessa. Eikä kyllä kovin eroottinenkaan. Oli sitä toki enemmän kuin alkuperäisteos, mutta suhteesa nykyajan teoksiin ei. Olen nähnyt leffan joskus aikoja sitten enkä siitä paljoa muista, mutta joitain kohtia palautui mieleen kirjaa lukiessa, hyvässä mielessä. Eikä sitä voi pitää missään mielessä negatiivisen asiana, että näin mielessäni koko ajan Gary Oldmanin Draculana. Suosittelen lukemaan, ihan hyvää ajanvietettä.

Tarina oli mukaansatempaava ja paikoitellen humoristinen, mutta samalla hieman surumielinen. Odd Thomasin velvollisuudentunto ja maailman paino harteillaan teki hahmosta raskaan oloisen ja synkähkön, vaikkei hahmo ei sitä dialogin perusteella ollutkaan. Juoni oli polveilevan oloinen, joka kuitenkin eteni johdonmukaisesti kohti loppuratkaisua. Loppu tuli vastaan hiukan yllättäen, vaikka sitä pohjustettiin koko kirjan ajan. Paikoitellen tarina polki paikallaan tehden siitä pitkäveteisen, mutta kokonaisuutena ihan luettava teos.

Nopealukuinen ja kiinnostava novellikokoelma. Jokainen novelli alkoi nopeasti, piti otteessaan eikä lähtenyt harhailemaan väärille poluille. Jokainen novelli oli myös kompakti kokonaisuus, joissa jokaisessa kerrotiin hiukan lisää tarinoiden maailmasta. Infoa tuli riittävästi, jotta ymmärsi maailman rakenteita, muttei liikaa, jotta maailma olisi tuntunut liian tutulta. Nimet olivat ehkä hiukan hankalia ja samanoloisia (liiaksi), joka aina hieman häiritsi tarinoiden alussa. Koko ajan myös odotti, että seuraavassa novellissa olisi ollut jokin viittaus edellisen novellin hahmoihin (ei ollut), koska kokoelma tuntui olevan jatkumo tarinoita, jotka olisivat voineet liittyä toisiinsa jotenkin muutekin kuin vain saman maailman kautta. Siitä huolimatta onnistunut kokoelma hyvin kirjoitettuja novelleja.

Kirja alkaa melko polveilevasti ja tuntuu haahuilevan vähän sinne sun tänne aika pitkän aikaa. Kun sitten päästään juonen reunaan kiinni, minä jäin koukkuun.

Alku tuntui tosiaan todella pitkältä johdannolta, joka lukuvaiheessa ärsytti, mutta jälkikäteen ajatellen oli ihan tarpeen. Esiteltiin hahmoja ja luotiin pohjaa tapahtumille. Alussa juonen hyppiminen takaumista nykyaikaan ärsytti ehkä hiukan, en oikein välitä takaumista, mutta onneksi sitä ei kestänyt pitkään. Kirjan ideahan on aivan loistava ja mieltä hykerryttävä, perunoineen kaikkineen. Nopealukuinen ja hyvin rakennettu tarina, joka kuitenkin loppui vähän kuin seinään. Tämä tarina ei olisi vaatinut sellaista cliffhangeria kun siihen nyt sitten rakennettiin, sillä jatko-osien lukematta jättäminen ei ole käynyt edes mielessä. Pratchettin tyyli näkyy tekstissä hyvin vahvasti, jota odotinkin ja kaipasin. Hyvä kirja, jossa oli kiinnostavat päähahmot ja idea. Juonihan oli itsessään melko suoraviivainen, mutta siitä huolimatta siihenkin oli saatu mielenkiintoisia juttuja mukaan.

Epätasainen jännistyskertomus, joka aika ajoin pääsi jännityksessä piinaavuuteen asti ja kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Tarina veti hyvin mukaan, mutta hahmot tekivät siitä hankalaa luettavaa. Pääpahis oli tavallaan aika tympeä. Sinänsä hyvä veto tehdä hahmosta sellainen, joka on vaan sadisti tappaja ilman syytä, jolloin pystyy helpommin ja enemmän keskittymään tapahtumiin ja jännitykseen. Mutta sitten taas toisaalta, sen takia koko tapahtumaketju tuntuu turhalta. Arvostan tehtyä tarinaa ja juonta, mutten sitä miten kirjan tapahtumiin päästiin. Päähahmo Chyna oli todella vahva naishahmo, mutta hänellä oli sitten puolestaan hiukan liian nyyhkytarinatausta. Ja kuinka ollakaan, selvityjähahmo joutuu keskelle tarinaa, jossa joutuu selviytymään. Pisteet siitä, että ei tullut sitä hetkeä, että päähahmo panikoi, miettii ja pohtii lähes kauhun vallassa mitä tehdä yms. Kun Chynalle on selvää mitä hän haluaa, hän yrittää toteuttaa suunnitelman. Tarinassa puokkoiltiin hiukan liikaa sinne sun tänne ja aika epäuskottavastiin kaiken lisäksi, joka söi fiilistä. Kauhua oli ryöpsähdyksinä ja loppua kohden siihen alkoi turtua, melkein jopa kyllästyä. Ehkä hiukan liian pitkä tarina pitääkseen tunnelman  yllä koko ajan, vaikka muutama suvantovaihekin löytyi jännityksen elävöittämiseen. Ei mitenkään erikoinen kirja, mutta ihan luettava.

Jälleen kerran omalaatuinen seikkailukertomus Barcelonasta. Sama maaginen tunnelma kuin muissakin kirjalijan kirjoissa; tarina soljui eteenpäin vaivattomasti, mutta samalla enteillen murhetta. Barcelona piirtyi silmien eteen jännittävänä katujen sokkelona, jossa voi tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja kuulla heidän kohtaloistaan. Jälleen kerran päähahmo on sivustakatsoja, joka tulee sotkeutuneeksi vahingossa asioihin, joihin hänen ei kuuluisi sotkeentua ja samalla vahingossa selvittää yhden jos toisenkin mysteerin. Tragedialta ei voi välttyä, tässä tarinansa kärsivät kaikki. Juuri se tekee kirjalle sen oman kauniin, joskin hiukan unenomainen tunnelman. Tämä kirja ei yllä Tuulen varjon tasolle, mutta onnistunut kertomus silti. Ehkä hiukan liikaa päälleliimattua intertekstuaaliuutta, mutta muuten onnistunut.

Synkästä alusta huolimatta melko hassutteleva tarina. Synkkyytteen ei missään vaiheessa vajottu liiaksi vaan tarina jaksoi pysyä keveänä. Kirjassa oli hyvä rytmitys, vaikka aluksi juonen selvä jaksollisuus häiritsikin. Lopussa kuitenkin kaikki luvut koottiin nätisti yhteen, jolloin jokainen aikaisempi tapahtuma sai laajemman merkityksen. Tämähän oli eräänlainen kasvukertomus, melko eriskummallinen tosin. Pidin ideasta valtavasti, mutta muuten juoni ei oikein napannut. Varsinkin hahmot jäivät minulle todella etäisiksi. Näistä huolimatta ihan hyvä kokonaisuus, muttei kuitenkaan minun mielestäni parasta Gaimania.