Eija

Leppoisa, mukava tarina kahvilan perustamisesta ja sen toiminnan kehittämisestä ystävien kesken. Yleensä ottaen mukavat kirjat eivät ole mun kuppi teetä… tai pitäisikö sanoa kuppi kahvia, joten tämä meni kategoriaan ”kyllähän sen luki”. 

Ambrosia on scifi tarina, johon on sekoitettu mytologiaa. Tarinan kiinnostavuus itselleni oli ei-ihmisten kaltaisissa avaruusolioissa ja alkupuolisko vetikin varsin hyvin. Kirjan lopetus oli myös hyvä. 

Murhabotti robotin mietteitä sai seurata jälleen sarjan toisessa osassa. Ei kovin vetävä ollut. Enismmäinen osa vielä meni uutuuden viehätyksenä, mutta toisessa osassa ei tuotu mitään uutta ja juonikaan ei ollut erikoinen. 

Kirja kertoo pohjoisten kansojen kuten Amerikan intiaanien, Siperian alkuperäisväestön ja saamelaisten karhuun liittyviä riittejä, uskomuksia ja tarinoita. Ikävä kyllä kirja käsitteli pääosin metsästämistä, karhun kaatoon liittyviä tapoja ja peijaisia, joten myönnettäköön, että en kovin tarkasti kirjaa lukenut – harppomista ja kahlaamista oli melkoisesti. Kirjan kansikuva on kyllä hieno.

Kirja kertoo Newbacka tilan ympäristön elämästä halki vuosisatojen ja sukupolvien. Metsä ja suo ovat tärkeä osa tarinaa. Luontoa on kaiken kaikkiaan hienosti kuvattu. Lumoava tarina. 

Fiktion ja faktan sekoitus Frankensteinin kirjoittajasta Mary Shelleystä. Mary muuttaa iho-ongelmiensa parantamiseksi Skotlannin maaseudulle kesäksi isänsä tuttavien luokse. Kirja kertoo noin puolet tästä jaksosta vuonna 1812 ja puolet kuuluisasta Geneven reissusta 1816, missä Frankenstein tarina sai alkunsa.

Epäröin tarttua kirjaan, koska olen aiemminkin todennut, että fiktion sekoittaminen todellisen henkilön elämään voi häiritä omaa lukukokemustani. Näin kävi Edgar Allan Poesta kertovan Pelon kasvot teoksen kanssa ja näin kävi tässäkin. LGBT teeman lisääminen tarinaan oli kanssa häiritsevä, koska en tunne Maryn todellista tarinaa tältä osin - oliko sillä todellisuus pohjaa vai vain nykyaikana ns. "pakollinen" nosto? 

Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta tylsistyin jo 150 sivun kohdalla. Tarina on auttamatta liian pitkä tapahtumiin nähden. Kirjassa on paljon toistuvaa kuvailua, tapahtumia on niukasti. Pienoisromaani mitassa se olisi voinut olla hyvä, koska tarinan hyvä idea olisi tullut hyvin esiin lyhyemminkin. 

Kirjan tapahtumat käydään yhden yön aikana - keskiyöstä aamu seitsemään. Olihan se omituinen ja jossain kohtaa karmivakin. Mitä tarinalla haluttiin sanoa, jäi itselläni pimentoon. Tosin ei ollut intressiä sitä pohtiakaan. 

Harvinainen pallosalama aiheutti henkilökohtaisen menetyksen minäkertojalle, minkä seurauksena hän pyhitti elämänsä pallosalaman löytämiseen ja tutkimiseen.

Paikoin kirjassa oli hyviä visioita melkein kuten kirjailijan myöhemmässä tuotannossa Muistoja planeetta Maasta-sarjassa, mutta kovin paljon siinä oli myös ainesta, minkä koin tylsäksi. 

Tarina avautuu pikkuhiljaa ja edetessä muuttuu jännittävämmäksi. Ihan hyvä dystopia muuten, paitsi avoin lopetus ei ollut kovin onnistunut ratkaisu. Tarina tuntui loppuvan kuin seinään. Toivottavasti sillä nyt ei pedattu mitään jatko-osaa kuitenkaan. 

Kirja kertoo kahden vastakkaisilla puolilla sodassa olevien agenttien rakkaustarinan toisilleen lähettämien kirjeiden muodossa.
Se on myös varsin omaperäinen aikamatkustus tarina. Heti alussa heitettiin syvään päätyyn ja itseltäni olisi voinut jäädä kirja kesken heti kättelyssä. Onneksi ei jäänyt, sillä tarina avautui edetessä ja kävi sitä myötä koko ajan kiinnostavammaksi. 

Tarina sijoittuu 1800-luvun alkupuoliskolle ja kirjailija sanoo alkusanoissaan, että joidenkin historiallisten faktojen tapahtumien ajankohtaa on muunneltu tarinallisista syistä. Fantasia puolta edustaa Oxfordissa sijaitseva Babelin opinahjo, jossa opiskellaan kääntäjän taitoja. Niitä taitoja tarvitaan hopean käsittelyyn – taikuuteen, jolla voidaan saavuttaa vaikka mitä.

Juonen lomassa käsitellään sukupuolten välistä eriarvoisuutta sekä rikkaiden ja köyhien välistä kuilua siinä mielessä, että rikkaat tuhlaavat merkityksettömiin asioihin varoja ja köyhillä ei ole perustarpeita. Ennen kaikkea kirjassa otetaan vahvasti kantaa rasismiin.

Mielestäni kirja olisi saanut olla puolet lyhyempi – tässä mitassa tarina ei jaksanut innostaa loppuun saakka.