Kuten muut ovatkin jo huomanneet kirja on huomattavasti parempi kuin sen edeltäjä. Olen tästä hyvin samaa mieltä, kirja on parempi. Henkilöiden vaikuttimia ja syitä tekemiselle ei niikään enää kerrota vaan oletetaan että ne tiedetään jo, se saattaa tehdä kirjasta joillekin sekavan oloisen. Kirja jatkaa kivasti sen edeltäjää, mutta jotain jää kaipaamaan lopussa. kenteis siihen ne syyt sopisivatkin, kenties ei. Erään hyvin tärkeän henkilön kuolema saa tuntemaan (ainakin minut) surulliseksi. Kirja olisi kenties vielä parempi jo tasslehoffia ei mukana olisi ollenkaan. Lopuksi voin taas todeta kokkoajan ollaan menossa parempaan päin!

Syyshämärän lohikäärmeet on tavallaan hyvä kirja, vaikkakin se lukeminen on yhtä tuskaa. Kirjassa ei tunnu tapahtuvan mitään, ja juoni on todella sekava varsinkin aluksi. Kuitenkin kun kirjan on saanut loppuun ja lukee muuita dragonlancen osia, huomaa että syyshämärän lohikäärmeiden lukeminen ollikin hyödyllistä. Kirjassa tulee hyvin esille henkilöiden suhteet, vaikuttimet ja ajatusten kulku. Jos siis Raistlinia ei oteta hhuiomioon. Voi siis vain todeta että kirja on puuduttavaa lukemista, m utta jälkikäteen ajateltuna jopa melko hyvä. Ei kuitenkaan kannata arvostella dragonlancea tämän ensimmäisen kirjan perusteella.