Lilli

Aiempien arvioiden perusteella tarttui kirjastosta mukaan, ja yllätti silti positiivisesti! En edes muista koska olisin viimeksi joutunut laskemaan kirjan käsistäni koska en saanut naurua loppumaan. Huumori oli paikoitellen hyvin onnistunutta. ;)

Kirjan eduksi on myös mainittava tapahtumien jouheva eteneminen, eli missään vaiheessa ei tuntunut siltä että olisi jääny liiaksi junnaamaan yhteen kohtaukseen.

Jos jotain negatiivista pitää etsiä, niin sanottakoon että itseäni häiritsee luvattoman paljon se että Rufuksella on rastat.. Hyi olkoon! XD But maybe it's just me..

Risingin kirjasuosituksissa oli pitkään kummitellut kyseinen opus ja lopulta otin sen luettavakseni. Vaikka yleensä pidänkin nuorisolle suunnatuista kirjoista, huolimatta siitä että huitelen itse lähempänä kolmeakymppiä, niin tämä kirja oli kyllä jo liian lapsellinen jopa minun makuuni.. :P Mutta tulipahan luettua. En kyllä pitänyt elokuvastakaan.. Lienen liian vanha! :)

Mifonki-sarjan kirjoja vaivaa kaikkia mielestäni sama ongelma. Punchline puuttuu. Tarinoissa ei ole mitään huipennusta, tai jos on, se on latteasti kirjoitettu. Tämän, niin kuin edellisten kirjojen loppua kohti aina odottaa että no nyt jotain paljastuu, joku tekijä kokoaa kaiken yhteen ja järkytyn ja jään odottamana kielipitkällä jatkoa... Vaan ei. MItään ihmeempää ei tapahdu ja kirja vaan loppuu. Tökeröjä lukijankoukutusyrityksiä löytyy, kyllä, niinkuin tässäkin kirjassa lopussa löytyvä kirjenippu.

Täyttä sontaa kirjat eivät mielestäni ole, koska olen sentään kolmeosaa jo saanut luettua. :) Rondestanit ovat kaikki suosikkejani, mieluiten luen Dantesta ja Reusta. Toivon että lopulta Ardis saa nenilleen, esimerkiksi niin että Ardis on juuri hylännyt Connailin ja pyrkii Danten luo vannoakseen ikuista rakkautta, mutta ei ehdi ajoissa, sillä Dante menehtyy juuri ennen Ardisin saapumista. ;) Itseäni ei meinaan kauheasti sykähdyttäisi lukea yli viisikymppisten vihdoin "saavan toisensa".. Se latistaisi raadollisen tarinan saavuttamattomasta rakkaudesta, IMO..

Päällimmäisenä ajatuksena tästä kirjasta jäi mieleeni, että tästä ei jäänyt mitään käteen. Tarina ei ollut järin mukaansa tempaava, hahmot jäivät pinnallisiksi, rakkaustarinat eivät millään tavalla sykähdytä, ei jännitystä, ei kunnon actionia, ei mitään.. Kaikki jää pinnalliseksi tapahtumien luetteloksi. Ainoa missä ollaan mielestäni onnistuttu, on miljöön kuvailu! Tuoksujen kuvaaminen on varsin havainnollistavaa ja voi hyvin kuvitella itsensä paikanpäälle! Henkilöhahmojen välisiä suhteita syventämällä kirjasta olisi voinut saada huomattavasti paremman.

Lainasin kirjastosta samalla kertaa myös kolmannen osan, joka vaikuttaa lupaavammalta kuin tämä toinen kirja. Tosin samanlainen tapahtumaketjujen kuvaus se taitaa olla, mitään syvempiä tunteita näiltä kirjoilta näyttää olevan turha odottaa.

Ihan jees kirja, ei parhaimpia, mutta ihan hyvä kuitenkin. Seuraava kirja on jo kirjastosta lainassa, mielestäni on kiva vaihteeksi lukea sarjaa, jotka ovat kuitenkin itsenäisiä tarinoita. Jotkut sarjat venytetään välillä turhankin pitkiksi, joten oli ilo huomata että sarja jatkuu itsenäisellä jatko-osalla.

Tämä oli kyllä mulle pettymys. Tykkäsin edellisistä kirjoista enemmän, tämä kirja tuntui olevan hajuton, mauton ja väritön. Pakko oli lukea että näkee miten sarja päättyy ja tarina oli ihan ok, mutta jotenkin tästä jäi puuttumaan sama flow kun aiemmista kirjoista. Se jokin puuttui. :/

Kirjan taustateksteistä sai sen kuvan että kirjailijalla oli työ ja tuska saada opus tehtyä ja mielestäni se paistaa kirjasta.

Yllättävän hyvä! Itse olen katsonut satunnaisesti jokusen jakson tv-sarjaa, joka ei ole mielestäni yhtä hyvä kuin kirja. Nyt tosin olen kirjan innoittamana alkanut katsoa tv-sarjaakin alusta asti, ja sekin on osoittautunut melko koukuttavaksi(vaikkakin eroavaisuudet kirjojen ja sarjan välillä ovat ajoittain todella häiritseviä!).

Mutta siis itse kirjasta, itseäni häiritsi eniten Elenan rooli koulun "kuningattarena". En tiedä millainen koulumaailma jenkkilässä on, mutta omien kokemusten mukaan tällainen "yksi tyttö ylitse muiden" -ajattelu on aika utopistinen ja epäuskottava. Ja ärsyttävä!

Eihän tämä millään tavalla syvällinen teos ole, mutta itse ainakin luen mielelläni juuri tällaista hömppää vastapainona arjelle. :)

Hyvä kirja! Virkistävää lukea muistakin kuin vampyyreistä. Mielenkiinto säilyi koko kirjan ajan. Monet nuorten kirjat ovat ennalta-arvattavia, mutta tässä säilyi sentään jonkinmoinen yllätysmomentti. Kirja oli kyllä melko lyhyt, mutta tosiaan koko ajan mentiin eteenpäin, eikä turhia junnauksia tarinassa ollut. Lukee kevyesti yhdessä päivässä!

Tämä oli niitä kirjoja, joita Rising aina minulle ehdottaa luettavaksi, mutta takakannen teksti ja kansikuva eivät houkuttele pätkääkään! Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti! Mahtava seikkailu, ihania kiemuroita ja juonikuvioita! En keksi pahaa sanottavaa, vaikka jotain kirjasta kuitenkin puuttui ylivertaisen lukukokemuksen aikaansaamiseksi. Ehkä se oli täyttymystään vaille jäänyt rakkaustarina, ehkä jotain muuta.. En osaa edes eritellä mitä olisin vielä tarinaan kaivannut. Toisaalta kirja oli loistava juuri näin! Ainakin Se päättyi erilailla kuin monet monet muut tarinat.

Nämä ikäkysymykset minuakin kyllä kieltämättä vähän ihmetyttivät. Tarinan alussa Ardis täytti 16. Dantea kuninkaalle esiteltäessä mainittiin Danten taistelleen sodassa 20-vuotta sitten. Olettaen että Dante oli tuolloin vähintään 15-vuotias, olisi hän ollut kirjan alussa jo n. 35-vuotias.. Myöhemmin mainittiin että Ardis oli parikymppinen, eli Dante olisi jo ollut neljäkymppinen! Ja kun toisaalta 54-vuotias nainen oli kirjassa jo "ikäloppu", nämä ikävuodet tuntuvat hieman hulluilta..

Jostain syystä tämä kirja ilmestyi aina risingin suosituksiin kohdallani, kansi ei kuitenkaan innostanut kirjaa lainaamaan. Kerran kirjastossa kuitenkin huomasin tämän opuksen ja paremman lukemisen puutteessa sen mukaan nappasin. Kirja olikin yllätyksekseni mahtava! Tykkäsin todella paljon!

Tykkäsin kirjasta, enkä malta odottaa että saan jatko-osat käsiini. Mutta koen häiritsevänä sen että dystooppisissa kirjoissa "hallitsevan hyväosaisen puolen" johtajat ovat aina sadistisia nilkkejä. Heidän tarkoitusperiään ei avata kunnolla ja jotenkin tuollainen ihmisten jaottelu ulkopuolisiin ja asukkeihin on naiivi. Tämä ei koske vaan tätä kirjaa vaan monta muutakin.

En myöskään ymmärrä Perryn himoa päästä veriherraksi. Mielestäni Perryn motiiveja ei tältä osin kunnolla avattu.