Pidin kirjasta. Erityisesti sen tapa kertoa kahden päähenkilön näkökulmasta vuorotellen innosti minua. Olen itse huomannut alkaneeni kirjoittamaan samalla tavalla, täysin huomaamatta. Pidän Ariasta ja erityisesti Perrystä. Ensimmäisessä luvussa oli vaikea hahmottaa päähenkilöä, mutta kun sen sai selville, tarina alkoi hahmottua helpommin. En ole vielä aloittamnut toisen kirjan lukemista, mutta tulen varmasti lukemaan sen pian. Kansi on kaunis, se sai minut alunperin tarttumaaan kirjaan.

Upea kirja, juuri niin pelottava ja ahdistava kuin minulle on kerrottu. Rakastin alussa ilmestyviä pieniä mysteerejä, ja pelkäsin yhdessä päähenkilöiden kanssa. Jotkin kohdat olivat ehkä hieman vaisusti kerrottuja, pidän itse enemmän minä-kertojana kirjoitetuista teoksista niiden aitouden tunteen takia. Surin silti henkilöiden kohtaloita, iloitsin ja jännitin heidän kanssaan. En yleensä lue ahdistavia tai pelottavia romaaneja, mutta tämä oli iloinen yllätys. Pidin surullisesta lopusta, se sopi täydellisesti kirjaan. Sen teki vielä täydellisemmäksi pieni toivon pilkahdus Tokiolaisen tytön kirjeessä.