ilona_milla

Toivon joskus et sarja olis vaan suosiolla lopetettu Lasikaupunkiin... Yli menemisen makua täs kirjas, mut ihan hyvää luettavaa silti ;)

On kyl aikaa ku luin tän, mut mun mielest juoni vähän ontu/oli kadoksissa ja voi juma se inkvisiittori oli ärsyttävä!!!
Kirjan takakansi sanoo, et tää sarja on vahva haastaja Twilightille hah ihan ku nää kaks vois kilpailla keskenään, edustavat niin erityyppistä fantasiaa. Twilight sellanen hillitty ja tää taas ei niinkää (läheskään), miettikää nyt mitä kaikkii eri otuksii varjojenkaupungeis on! Demonit, vampyyrit, varjometsästäjät, enkelit, nefilit jne.

Varjojenkaupungit -sarjan paras osa mun mielestä, niin ku ne ekat osat yleensä onkin xd

Täs on vähän sellast yli menemisen makua, mut mahtava kirja silti. Oisin kyl voinu lukee kolmannenki kirjan, joka ois kertonu "normist" nälkäpelist et oltais menty areenal jne. koska jotenki se idea on niin karmivan käsittämättömän upee

Luin tän koko trilogian vuosi sit joululomal tyylillä heräsin, luin, menin nukkumaan jne. ja saan vieläki kylmii väreitä ku aattelen tätä <3 Suzanne Collins on aika genius

Petyin... Kirjotin tälle pitkänki arvostelun heti ku luin tän viimesyksyn, mut se ajelehtii nyt jossain koneen uumenissa, et tiivistettynä:
-liian vähän Mikaelia
-liian vähän susia ja Hukkavaaraa
-karkaa alkuperäsestä aiheesta aika kauas. Mulle tuli kesyttömästä mieleen Twilight ja tästä ehkä varjojenkaupungit, molemmat sarjat hyviä, mut niin erilaisia maailmoja ei voi yhdistää. Jos sarjaa lähetään kirjottaa sellasel hillityn fantasian linjal, ni sitä ei voi yhtäkkii rupee vetää överiks niinku täs munmielest daimonien ja keijujen (joita vaan yhtäkkii alkoo tunkee joka nurkan takaa) kaa kävi. Siis esim Percy Jacksonit on hyvä esimerkki ehkä älyvapaimmast fantasiasarjast mitä mä oon lukenu ja ne on silti tosi hyvii, mut tää ei oo kivaa et muutetaan kirjan maailmaa näin rajusti...
-Mitja oli must jotenki ylimääränen :/
-täs ja yleisestikki jotenki ärsyttää et esim nyt suomalaiset kirjailijat alottaa rauhas siit et tapahtumapaikka on Suomes ja sit ne haluu tokas tai täs tapaukses kolmannes osas lähtee viemään henkilöit maailmal
-Miten Raisa sai tuotuu sen veitsisalkku hommelin sielt saarelt? Eiks oo vähän epäilyttävää jos tyyppi ottaa heittoveitsisarjan mukaan ku se lähtee kattoo paraatii?
-Miten Suomest lähteminen olis muka auttanu Mitjaa ja Raisaa ku niil oli vastas jotain mitälie jumalallisii kuningattarii tai mikä se olikaan se ärsyttävä Daimon muija, jonka nimee en muista xd
-jälkeenpäin tää oli kyl kokonaisuutena ajatellen hyvä, mut alkupuolisko oli vähän puuduttavaa luettavaa. Sitku Mikael palas kuvioihin ni mul alko silmöt kiiluu kiinnostuksest, koska täähän lähti koko sarja siit et on Raisa ja Mikael, jotka rakastaa toisiaan vaiks niitten suhde on mahdoton/kielletty/jotain sellast

Yksinkertasesti: Pliis haluun takas Hukkavaaraan! Haluun Nikon, haluun Mikaelin!!

Tän lukemisesta nyt kulunut kuukausi eikä kyl oikeen oo viel ainakaa inspannut lukee jatkoo. Väristys oli aika laimee, kevyttä, vaaleenpunasta luettavaa, eikä kyl erityisemmin koukuttanut. Pakko kyl ihmetellä ja nostaa hattuu miten kirjailija on jaksanut kirjottaa tällasta "jaaritteluu" näin monen sivun verran, eikä se kuitenkaa oo tylsää. Ihan perus menevää tekstii. Yleensä en tykkää siit et nimenomaan fantasiakirjois myös rakkaudest tehään yliluonnollist, et tyypit rakastaa toisiaan niin ehdottomasti et en voi tajutakaa (siis miettikää nyt joku Twilight: Bella rakastuu vampyyriin, jonka kaikki muut kiertää kaukaa! Ja sit tietty ylläri ylläri Jacobki on yhtäkkii niin ihana! Tää poikkee jo vähän aiheest) Väristykses on kyl aika ennenkuulumattoman rajojarikkovaa rakkautta Gracen ja Samin välillä. Siis Grace rakastuu SUTEEN ei POIKAAN, enkä oikeen tiiä mitä mun pitäis aatella tästä. Muutaku et se oli outoo ku Sam ja Grace sit käyttäyty ekaa kertaa virallisesti tavates sen tyylisesti ku ois tuntenu ikuisuuden, niin ku ne periaattees olikin...
Jotenki tää juonen teoreettinen puoli ei vakuuttanu, se näitten Gracen ym. keksintö miten ihmissusi voi parantuu ja sit et miks Grace ite ei ylipäätään muutu sudeks. Anyway ihan lukemisen arvonen kirja.