Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Seppo Loponen.
1. painos: Musta kuningatar. WSOY, 1989. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1989. Kaksi osaa. Sisältää Nevillen esipuheen. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos: Kahdeksan. Bazar, 2010. Taitto: Taina Leino. Kannen suunnittelu: Claire Ward. Etukannen kuva: Marc Schlossman. Nidottu.
Salaperäinen shakkipeli, historiallinen arvoitus…
New York, 1972. Nuori ja etevä tietokoneasiantuntija Katherine Velis saa työkomennuksen Algeriaan. Ennen matkaa selvänäkijä ennustaa hänen joutuvan suureen vaaraan. Katherine ei ota ennustusta vakavasti, mutta pian hänen lähipiirissään sattuu kuolemantapaus, ja heti perään toinen. Liittyvätkö ne jotenkin Katherineen? Ja miksi eräs antiikkikauppias pyytää häntä etsimään Algeriasta kadonneen shakkipelin osia?
Etelä-Ranska, 1790. Montglanen nunnaluostarin uumeniin on kätketty shakkipeli, joka antaa pelaajalleen rajattoman vallan. Pelin voima kuitenkin toimii vain, jos kaikki osat ovat tallella. Väärissä käsissä peli voisi saada tuhoa aikaan, joten nunnat hajaantuvat piilottamaan shakkinappuloita eri puolille maailmaa. Ranskan vallankumous kuohuu, ja Montglanen shakkipeli kiinnostaa monia…Katherine Neville on punonut arvoituksellisen shakkipelin ympärille henkeäsalpaavan jännitystarinan. Salaperäinen ja vauhdikas romaani suorastaan vilisee numerosymboliikkaa, historiallisia arvoituksia ja ratkaistavia koodeja.
”Mahdoton laskea käsistään.” – Boston Herald
”Mahtava, värikäs, kahteen kerrokseen rakennettu romaani… Sykähdyttävä ja hauska peli.” – San Francisco Chronicle
”Valloittava viihdekirja, joka pursuaa elämää ja vetoaa älyyn… Vain harva pystyy vastustamaan sitä.” – Los Angeles Times Book Review”Neville tekee alkemistin taidolla sekoituksen, jossa on modernia romanssia, historiallista romaania ja keskiaikaista mysteeriä… ja luo kultaa.” – People
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Katherine Neville
Katherine Neville on syntynyt Yhdysvalloissa vuonna 1945. Musta kuningatar (1988) on yhdistelmä romanttista, historiallista ja arvoitusromaania. Laajan teoksen tapahtumat sijoittuvat Ranskan vallankumouksen aikaan ja 1970-luvun alkuun. Kirjan henkilöt etsivät Kaarle Suuren shakkilautaa, joka sisältää erään arvoituksen ja sen ratkaisun.
Linkkejä
Eija Elo: Musta kuningatar. Aikakone 6.6.2000.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (3) |
|---|
En ymmärrä miksen antaisi tälle kirjalle viittä tähteä. Kaksi juonta, Ranskan vallankumouksen aikainen ja toinen ennen öljykriisiä nivoutuu yhteen. Cliffhanger seuraa toistaan, jännitys kohoaa kummassakin maailmassa, ja tyylillä. Henkilöiden, joiden välissä on vuosisatoja, yhteys ei ole yhtä rasittavan silmäänpistävä kuin Labyrintissa. Yksityiskohdat ovat täsmällisiä, aukottomia, ja elämässä on muutakin kuin shakki, vaikka shakki onkin melkoinen osa elämää.
Nautin ... (lisää)
|
Kirjan tapahtumat pyörivät vanhan shakkipelin ympärillä – aikanaan Kaarle Suurelle kuuluneen pelin, joka tuo haltijalleen oikein käytettynä suunnattomasti valtaa. Pelin osat on kätketty ja lähes jokainen kirjan suuresta henkilökaartista on pelaajia, jotka tekevät siirtojaan löytääkseen pelin kaikki osat ratkaistakseen sen arvoituksen. Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla – 1790 luvulla ja 1970 luvulla. Varsinkin 1790 luvun jaksoissa on todellisia historiallisia hahmoja älytön määrä. Osa hahmoista on hyvinkin tuttuja kuten Katariina Suuri ja Napoleon, mutta suuri osa henkilöistä on vähemmän tunnettuja nimiä. Aika hyvin kirjailija saa hahmojen todellisen elämänkulun ujutettua tarinaansa – joitain oli ihan pakko tarkistaa Wikipediasta. Kirja on kirjoitettu 1988 ja saanut jatko-osansa kahden vuosikymmenen jälkeen 2008. (Luin vuoden 1989 suomennoksen nimellä Musta kuningatar, missä kirjan kansipaperissa kirjailijan nimikin on kirjoitettu väärin. Sittemmin kirjasta on tehty uusi laitos nimellä Kahdeksan.) En innostunut kirjasta niin paljoa, että jatko-osa, Tuli, olisi lukulistalla. Kirjassa olevat ratkaisut osuivat vähän liian kätevästi kohdilleen, epäuskottavuus oli ilmeistä. Tarinan luki kuitenkin suuresta sivumäärästä huolimatta kohtalaisen sujuvasti. (3.1.2019) |
