Hiljaisuus soi h-mollissa

(Lupaus)

Mari Strachan
Julkaistu: elokuu 16, 2010 (Karisto)
Alkuperäinen nimi: The Earth Hums in B Flat

Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: mainstream, maaginen realismi, mysteeri

OSTA KIRJA

+ Kirjastot

Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Kannen kuva: Bruno Ehrs. Kannen suunnittelu: cabinlondon.co.uk. Sidottu, kansipaperi.

Tähtifantasia-palkintoehdokas 2011.

1950-luvun Walesiin sijoittuva perhekuvaus ja murhamysteeri, jossa on ripaus kutkuttavaa maagisuutta

12-vuotias Gwenni rakastaa lukemista ja eläimiä – ja osaa lentää! Tosin vain unissaan… Eräällä reissullaan uinuvan kylän yllä Gwenni löytää kauhukseen naapurin miehen hukkuneena. Koko tuttu arki nyrjähtää paikaltaan ja vähä vähältä vuosia peitellyt salaisuudet pulpahtavat pintaan. Gwennin vilpitön yritys ymmärtää läheistensä ratkaisut ja löytää oma paikkansa kovassa maailmassa on kuvattu poikkeuksellisen hienovireisesti ja hellästi.

Hiljaisuus soi h-mollissa on kaunis, hyvin omalaatuinen kasvutarina, joka on kerännyt ylistäviä arvosteluja ja palkintoehdokkuuksia. Kirjan käännösoikeudet on heti ilmestymisen jälkeen myyty 10 maahan.

”Strachanin esikoisromaani on sekoitus maagista rikos- ja kasvutarinaa – tulvillaan ihastuttavaa vanhanajan lumoa.” – Financial Times

”Strachan käsittelee tummanpuhuvaa aihetta hallitulla ja säkenöivällä tavalla.” – Guardian Review

”Kirjailijan kepeä ote luo tarinaan jännitettä ja yllätyksellisyyttä.” – Publishers Weekly

”Lämmin ja koskettava muttei sentimentaalinen.” – The Times Review

”Murhamysteeristä kasvutarinaksi muuntuva perhekuvaus lumoaa maagisella realismillaan.” – Tähtifantasia-palkintoraati

(muokattu 06.06.2018)

Uusimmat keskustelut

Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut

Tietoa kirjailijasta :: Mari Strachan

Mari Strachan (s. 1945) asuu miehensä kanssa Ceredigionissa Walesissa. Hän on kokenut kielen ja kirjallisuuden ammattilainen, joka on työskennellyt kirjastossa, kirjakaupassa, kääntäjänä, mainostoimiston tekstintekijänä ja verkkotoimittajana. Hänen esikoisromaaninsa Hiljaisuus soi h-mollissa ilmestyi 2009. Teos käännettiin kahdelletoista kielelle ja oli vuonna 2011 ehdokkaana IMPAC Dublin Literary Awardin ja Suomessa Tähtifantasia-palkinnon saajaksi.

Linkkejä

Raija Pietilä: Hiljaisuus soi H-mollissa. Taikakirjaimet 29.08.2010.
Jenni Kinnunen: Hiljaisuus soi H-mollissa. Oulun ylioppilaslehti 9/2010.
Päivi Heikkilä-Halttunen: Hiljaisuus soi H-mollissa. Lastenkirjahylly 2.1.2011.

Kuva: Karisto / maristrachan.info.

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kirja-arvioita (2)
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Nafisan (29.10.2011) Gwenni näkee maailman toisin kuin muut lapset, saati aikuiset. Hänen maailmansa avautuu öisin taivaalta käsin, kun hän lentää kylän yllä. Unissaan Gwenni näkee outoja asioita, joita hän päivän mittaan pohtii keittiön seinän hilseilevän maalin muodostamien kasvojen edessä, hyllyn päällä olevien naamamukien vahtiessa ja kirkossa, jossa kuolleen ketun lasisilmät pyytävät apua lopullisen rauhan saavuttamiseen. Gwennin mielikuvitus laukkaa ja tuo mieleen oman lapsuuteni, kuinka ... (lisää) itsekin leikin salapoliisia ja työnsin nenäni asioihin, jotka eivät minulle kuuluneet. Hiljaisuus soi h-mollissa kertoo hienovaraisesti, naiivista näkökulmasta perheen ja koko kylän salaisuuksista, joskus jopa niin hienovaraisesti, että varttuneemmaltakin lukijalta vaatii paljon terävää huomiokykyä palapelin palojen kasaamiseen. Kirja on todellakin laadukasta kielenkäyttöä sisältävä teos, jota voin suositella kaikille. Tämä ei ole fantasiaa, tämä on realismia, jota on väritetty lapsuuden kirkkailla väreillä. Tarina avautuu hienosti kerros kerrokselta ja lopussa jäljellä on enää vain luita. Tätä voi todellakin sanoa kasvutarinaksi. Gwennin kertojanääni varttuu tarinan myötä, lapsellisuudet karisevat pois ihan itsestään ja Gwenni alkaa pohtimaan, missä on hänen paikkansa maailmassa. Kirjan kieli on äärimmäisen täydellistä - voi kuulostaa liioittelevalta, mutta kokeile itse kirjaa ja yritä kuvata paremmin! Missään vaiheessa ei tullut tunnetta pakkolukemisesta, jotkin tapahtumat olivat vähän clicheisiä ja ennalta arvattavia, mutta elämässä on tullut todettua niiden joskus olevan valitettavan tosia. Upea esikoisteos.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Aloie (17.04.2017) Hiljaisuus soi h-mollissa on sujuva lukuromaani, jossa sisäänlämpiävä walesilaisyhteisö, epäluotettava lapsikertoja ja pieni vivahde nuorten salapoliisiromaania sekoittuvat ihan viehättävällä tavalla omintakeiseksi, joskaan ei mitenkään erityiseksi sopaksi. Strachanin tekstissä on sopivan upottava tunnelma, ja Gwennin lapsekkaan ja mielikuvituksellisen näkökulman lävitse katsotaan - varsin pintapuolisesti - myös synkkiä ja vaikeita asioita. Lopullinen sanoma on ... (lisää) kuitenkin toiveikas synkistä hetkistä huolimatta. Psykologinen ote jättää myös lukijan arvioitavaksi, kuinka paljon Gwennin seikkailuista on lopulta mielikuvitusta. Annan kirjalle kolme tähteä: yhden sujuvasta toteutuksesta, toisen kielestä ja kolmannen hahmonrakennuksen kelvollisesta toteuttamisesta. Suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät brittiläisistä pikkukaupungeista tai reippaista lapsipäähenkilöistä ja jotka etsivät kevyen pohdiskelevaa luettavaa, jota ei ole sotkettu turhalla syvällisyydellä.

Kirja-arvioita (2)

(avaa kirja-arvio)

Kirjoittanut Nafisan (29.10.2011)
5.0

Gwenni näkee maailman toisin kuin muut lapset, saati aikuiset. Hänen maailmansa avautuu öisin taivaalta käsin, kun hän lentää kylän yllä. Unissaan Gwenni näkee outoja asioita, joita hän päivän mittaan pohtii keittiön seinän hilseilevän maalin muodostamien kasvojen edessä, hyllyn päällä olevien naamamukien vahtiessa ja kirkossa, jossa kuolleen ketun lasisilmät pyytävät apua lopullisen rauhan saavuttamiseen. Gwennin mielikuvitus laukkaa ja tuo mieleen oman lapsuuteni, kuinka ... (lisää)

(avaa kirja-arvio)

Kirjoittanut Aloie (17.04.2017)
3.0

Hiljaisuus soi h-mollissa on sujuva lukuromaani, jossa sisäänlämpiävä walesilaisyhteisö, epäluotettava lapsikertoja ja pieni vivahde nuorten salapoliisiromaania sekoittuvat ihan viehättävällä tavalla omintakeiseksi, joskaan ei mitenkään erityiseksi sopaksi. Strachanin tekstissä on sopivan upottava tunnelma, ja Gwennin lapsekkaan ja mielikuvituksellisen näkökulman lävitse katsotaan - varsin pintapuolisesti - myös synkkiä ja vaikeita asioita. Lopullinen sanoma on ... (lisää)