Ensimmäinen osa ei ilmeisesti ihan kauheasti saanut fanitusta, mutta pidin siitä kovin paljon. Juoni oli vähän erilaisempi mihin olen törmännyt ja henkilöhahmot aivan mahtavia. Tämä toinen osa kyllä jää aika paljon edeltäjänsä varjoon. Jotenkin minusta tämä vaikutti vähän hutiloidummalta teokselta kuin edellinen. Teksti oli ajoittain vähän sellaista lapsenmielistä ja sanamuodot ehkä eivät aina olleet ihan virallisia. Tekstistä huokui paikoitellen vähän sellainen lapsenmielisyys, joka huvitti suuresti. Tarina itsessään ja juoni olivat minusta oikein hyviä, mutta toteutus ehkä nyt vähän ontui ja lukeminen tuntui välillä vähän pakkopullalta.
Ehkä jos tämänkin oikolukuun ja muokkaamiseen olisi käytetty enemmän aikaa niin se olisi osittain parantanut kirjan tasoa. Siltikin jaksan kyllä ihailla ihmisiä, joiden mielikuvitus jaksaa loihtia tarinoita toisensa perään. Se vaatii taitoa ja oikeanlaista sielua. Kyllä minä varmasti aion lukea myös jatko-osan jos sellainen joskus tulee. Pitäähän sitä tietää mitä Teganille ja kumppaneille käy.
