Muumipappa ja meri
Alkuteos ilmestynyt 1965. Tekijän kuvittama. Satufantasia.
1. laitos: Suomentanut Laila Järvinen. WSOY, 1965.
2. laitos: Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä (24. painos). WSOY, 2010. Sidottu.
Keskellä avomerta on kartassa piste, pikku Myy väittää sitä kärpäsenliaksi. Mutta se on kuin onkin saari, yrmeä pieni majakkasaari. Sinne purjehtii muumiperhe turvallisesta laaksostaan, sillä Muumipappa ei halua enää olla tassutteleva, tarpeeton perheenisä, vaan rohkea päällikkö. Mutta kuinka olla majakanvartijana majakassa, jonka valoa ei saa toimimaan? Totta puhuen seikkailusta tulee vaarallisempi kuin kukaan on osannut aavistakaan. Sillä meri on arvaamaton vihollinen, ja Mörkökin on löytänyt muumiperheen jäljet...
Käyttäjät lukeneet myös
Tove Jansson
Tove Jansson (1914–2001) oli kirjailija, taidemaalari, piirtäjä ja Muumi-hahmojen luoja. Jansson piti suurimpina kirjallisina esikuvinaan Lewis Carrollia ja Franz Kafkaa.
Tove Jansson syntyi Helsingissä taiteilijaperheeseen. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äitinsä piirtäjä Signe Hammarsten. Tove Jansson on muistellut lapsuuttaan vuonna 1968 ilmestyneessä teoksessa Kuvanveistäjän tytär. Tove Jansson opiskeli Tukholman taideteollisessa oppilaitoksessa, Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa ja Ecole d'Adrien Holy’ssa Pariisissa. Hänen julkinen uransa alkoi piirroksilla pilalehti Garmnissa 1929.
Muumikirjat
Muumikirjat sisältää tällä hetkellä 13 kirjaa, sekä 5 sarjaa täydentävää teosta.
Alasarja Ilta saapuu Muumilaaksoon
Kirja-arviot ja kommentit
Kaunis ja haikea satu toiseuden tavoittelusta, arjen pakenemisesta ja riittämättömyyden tunteen käsittelystä. Merta ei voi ymmärtää.
Ihan hyvä muumikirja
Tätä kirjaa on hieman hankala arvostella. Se sisältää muumiperheen mainioita edesottamuksia, mutta toisaalta se on myös mietelmäteos meren syvimmästä olemuksesta. TV-versiosta eroten tarinassa ovat mukana vain muumit ja Pikku-Myy, joiden luonteet on kuvattu hyvin, Muumipappa turhantärkeänä perheenpäänä, Muumimamma lempeänä, räväkkyyttä hakevana kotiäitinä, Muumipeikko tunteellisena haaveksijana ja Pikku-Myy kaikista pilaa tekevänä irvileukana. Mystistä tunnelmaa luovat myös erakkomainen kalastaja, keimailevat merihevoset ja Mörkö (joka oli muuten positiivinen yllätys). Paikoitellen tarina oli kuitenkin hieman ahdistava, muumiperheen ollessa yksinäisellä majakkasaarella keskellä myrskyävää avomerta. Muumipappa ja meri lukeutuu selkeästi surumielisempien muumitarinoiden joukkoon, samaan kastiin Muumilaakson marraskuun kanssa. Siis taattua Janssonin tasoa, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän hilpeämmistä muumikirjoista, kuten Taikurin hatusta.
Muumiperheen muutto yksinäiselle majakkasaarelle on paljon synkempi Janssonin kuin television kertomana. Muutosta kaipaavien muumien alakulo on tarttuvaa ja myrskyävän meren uhkaava aura sulkee lukijankin sisäänsä. Ilman pikkuruisia ilonpilkahduksia, kirja olisi masentavaa luettavaa. Karujen saaristomaisemien kuvaus on tarkkaa ja henkilöhahmot totutun lämpimiä Tapahtumia ei ole paljoa, mutta lepattava myrskylyhty, ulvova mörkö ja keimailevat merihevoset ohjaavat ajatukset syvälle oman elämän syövereihin. Tätä kirjaa on mahdoton ymmärtää, jos ei itse ole koskaan tutustunut mereen.