Taikatalvi
Alkuteos ilmestynyt 1957. Tekijän kuvittama. Satufantasia.
1. laitos: Suomentanut Laila Järvinen. WSOY, 1958.
2. laitos: Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä (27. painos). WSOY, 2010. Sidottu ja nidottu laitos.
Kautta aikojen muumit ovat nukkuneet yli talven, marraskuusta kevääseen. Mutta eräänä talvena tapahtui sellaista, mitä ei ollut nähty eikä kuultu sitten päivän, jolloin ensimmäinen muumi vaipui talviuneen. Muumipeikko heräsi eikä saanut enää unta. Yritettyään turhaan herättää äitiä hän kiipesi katolle ja luisui ulos valkeaan, kylmään maailmaan. Siitä alkoi hänen taikatalvensa, tuntematon vuodenaika täynnä seikkailuja, vaaroja ja salamyhkäisiä olioita. Kevään tultua Muumipeikko saattoi yllättää äidin kertomalla hiihtämisestä ja muusta sellaisesta, josta tällä ei ollut aavistustakaan.
Käyttäjät lukeneet myös
Tove Jansson
Tove Jansson (1914–2001) oli kirjailija, taidemaalari, piirtäjä ja Muumi-hahmojen luoja. Jansson piti suurimpina kirjallisina esikuvinaan Lewis Carrollia ja Franz Kafkaa.
Tove Jansson syntyi Helsingissä taiteilijaperheeseen. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äitinsä piirtäjä Signe Hammarsten. Tove Jansson on muistellut lapsuuttaan vuonna 1968 ilmestyneessä teoksessa Kuvanveistäjän tytär. Tove Jansson opiskeli Tukholman taideteollisessa oppilaitoksessa, Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa ja Ecole d'Adrien Holy’ssa Pariisissa. Hänen julkinen uransa alkoi piirroksilla pilalehti Garmnissa 1929.
Muumikirjat
Muumikirjat sisältää tällä hetkellä 13 kirjaa, sekä 5 sarjaa täydentävää teosta.
Alasarja Ilta saapuu Muumilaaksoon
Kirja-arvioita
Herttainen tarina Muumipeikosta, joka herää kesken talviunien. Ennenkuulumaton tapahtuma, josta seuraa kaikenlaista jännää. Vietin tämän teoksen parissa viihdyttävät pari tuntia, joista ehkä suurin osa meni kuvitusten ihailuun. Pidän Janssonin piirrostaiteesta kovin, ohut terävä viiva ja hauskat yksityiskohdat tarjosivat paljon hämmästeltävää. Tarinassa itsessään oleva hienoinen brutaalius yhdistettynä naiiveihin hahmoihin toimi todella hyvin. Mutta ehdoton suosikkini kaikista oli esi-isä, jonka söpöä olemusta ei ole kukaan vielä päihittänyt.
Tämä oli ensimmäinen muumikirja, jonka luin. Olin nuori aikuinen silloin, enkä tiedä miksi tartuin tähän, mutta viehätyin kovasti. Symboliikassa on syvyyttä aivan riittävästi askarruttamaan aikuistakin ja herättämään oivalluksia. Myöhemmin luin kirjaa tyttärelleni ja myös hän viehättyi siitä niin että se kuului hänen rakkaimpiin kirjoihinsa. Lapsenlapselleni luin Taikatalven tarinoita sarjakuviksi siirrettyinä, kun hän oli kaksivuotias, ja huomasin hänen niiden vaikutuksesta leikkivän jäätyneen oravan elvyttelyä.
Lyhyt mutta nerokas kasvutarina, jossa Muumipeikko käy läpi monitahoisen mukautumisprosessin sopeutuakseen talven outoon ja salaperäiseen maailmaan: tuntematon paljastuu mukavaksi ja kaapissa lymyävä kammotus omaksi esi-isäksi. Asetelman tulkintamahdollisuuksia on monia. Jouhevaa tarinankerrontaa, pelkistettyä dialogia ja ennen kaikkea oivaa henkilökemiaa. Erikoiset olosuhteet luovat tässä kirjassa Muumilaakson asukkaiden välille mielestäni poikkeuksellisen aitoja suhteita, ja pikku Salomen ja Reippailijahemulin arkkityyppinen epäyhtälö on kiinnostava sekin. Sadunomainen tunnelma ja kaunis luontokuvaus antavat lukukokemukselle tutun ja rakastettavan muumileiman. Janssonissa parasta on se, ettei hän koskaan sano mitään liikaa.