Lemmy Kilmister (Motörhead) R.I.P.

Perhana. Pahus. Voihan...   Musiikkipiirien vitsi kertoo, että ydinsodasta selviävät vain rotat, torakat ja Lemmy Kilmister.   Mutta ei vain syövästä.   Seitsemänkymppinen rocklegenda otti ja kuoli pitkään jatkuneiden terveysongelmien huipennukseksi vasta jonkin aikaa sitten valitettavan onnistuneesti diagnosoituun tautiin. Killed by Death, mutta toivottavasti taivaallisilla areenoilla löytyy hihasta yhä Ace of Spades...   https://www.facebook.com/OfficialMotorhead/posts/1107561019276205?_fb_noscript=1 http://yle.fi/uutiset/heviyhtye_motorheadin_keulakuva_ja_laulaja_ian_lemmy_kilmister_kuoli_syopaan/8556933

:( Tuli ihan puskista. Vaikken Motörheadia mitenkään mainittavan paljoa kuunnellut, olihan Lemmy todella ikoninen hahmo.   Tämä vuosi on ollut todella kurja jo muutenkin (Craven, Nimoy, Lee ja Pratchett, muutama mainitakseni)..

Heräsin tänään suru-uutiseen, kun kaveri soitti ja kerto. Kyllä se on vissiin 1916 -levy (tai joku muu) laitettava pyörimään nyt. RIP Lemmy aka Jumala.

Niin siinä sitten kävi, että äijä jäi livenä näkemättä. Pari vuotta sitten piti mennä katsomaan, mutta onneksi ei oltu vielä lippuja tilattu, kun keikka peruttiin. Tänä vuonna ei olisi päässyt. Ja tässähän ne tilaisuudet olikin. En oikestaan ole niin kova Motörhead fani, mutta Lemmy oli äijä joka olisi pitänyt nähdä... Legenda kuitenkin elää ikuisesti. [i]Thy shall be missed![/i]

Kyllä tuli kurja fiilis, kun aamulla tapahtuneesta luin. Lemmy kuului ehdottomasti niihin harvoihin elämää suurempiin rokkilegendoihin ja nyt on taas yksi vähemmän. Tämän takia maailmassa on ainakin kolmannes vähemmän munaa, mutta onneksi rokkenrolli on ikuista ja Motörheadin musiikki viihdyttää meitä tulevaisuudessakin. Lemmy lähti kyllä kunnioitettavasti nahkabootsit jalassa, eli juuri maailmankiertueen, 70-vuotissyntymäpäivän ja uuden albumin jälkeen.   Aika järkyttävää ajatella, että syöpä vei miehen lähes heti, kun se oli todettu. Joko syöpä oli erittäin aggressiivista lajia tai sitten se oli ehtinyt jo tehdä kunnolla tuhojaan ennen lääkärinlausuntoa. Niin tai näin, tulee väistämättä mieleen, olisiko Lemmy voinut voittaa sairauden, jos hän olisi nauttinut viinaa hieman vähemmän vuosikymmenten aikana. Viskin vaihtaminen vodkaan ei kuitenkaan tainnut olla niin merkittävä terveysratkaisu kuin mies joskus vitsaili.

Yksi viimeisistä aidoista rokkareista on poissa. Lemmy oli ollut jotenkin vaisun ja kalpean oloinen jo kuukausien ajan mitä olen tämän vuoden konserttitaltioinneista ja keikkakuvista seurannut, joten nyt selvisi mistä sekin johtui. Hänen kaltaiselleen legendalle olisi suonut mieluummin jonkun paljon rock-henkisemmän lähtötavan, kuten vaikka sydänkohtaus kesken 100-vuotiskeikan, joten harmi kun syöpä ehti ensin.   Teemalta näkyi pari kuukautta takaperin se 2010 valmistunut dokumenttielokuva Lemmystä ja vaikutti dokkarin perusteella oikein hyvinvoivalta tervaskannolta ikäisekseen, joten tämä tuli vähän shokkina. Sekin harmittaa kun en päässyt näkemään koskaan livenä..

[quote="FreakyMike" post=42222]Yksi viimeisistä aidoista rokkareista on poissa.[/quote]   Sitä minä en oikein allekirjoita, Lemmyhän innoitti nimenomaan jälkipolvia. Esim. Metallicahan on alunperin omien sanojensa mukaan sekoitus kahta "päätä", se toinen on tietysti Diamond Head.   Itse heräsin Motörheadiin vähän turhan myöhään, olin kerran jopa samoilla festareilla, mutta en käynyt katsomassa (noo, veljeni oli vetänyt viskiöverit ja piti selvittää onko hän [i]stone dead forever[/i] koska [i]dead men tell no tales[/i], mutta ei ollut). 2004 tuli Inferno-levy, jonka tsekkasin vähän hetken mielijohteesta, että miltähän nämäkin rokkipapat kuulostavat. No sehän oli perkeleen kovaa möyrintää ja rupesin fanittamaan bändiä ihan tosissaan, edelleen last.fm:ssä top kympissä profiilissani. No, keikkaa en sitten kuitenkaan tullut syystä tai toisesta nähneeksi koskaan, viimeisinä aikoina epäilin ettei bändi olisi niin voimissaan, että se olisi sen arvoista.   Enkä tykkää liian suosittujen bändien keikoista, niillä joutuu kuitenkin jonnekin liian taakse, parhaat muistot ovat niiltä pienemmiltä klubikeikoilta, joissa on päädytty melkolailla eturiviin ilman tuskaa ja tappelua – tai festareilla, mikäli bändi kerää yleisöä enemmänkin konnossööreistä. Einstürzende Neubauten, Entombed, Primordial, Aavikko, Cleaning Women ja muita on nähty ja aika edessä kuulkaa oltiin siellä Emperorin paluukeikallakin. Motörheadin kanssa tästä ei olisi ollut toivoa. Iron Maidenin näin joku vuosi sitten, sekin oli lopulta vähän "meh" puolivälistä   Näin heavymusiikin ystävänä pitänee henkisesti varautua, että suosikkimuusikoita alkaa tippumaan jo luonnostaan –Peter Steele lähti niin nuorena, Dio oli iso menetys ja toki Jeff Hannemann, vaikka uudempi Slayer ei niin iso juttu olekaan itselleni ollut). Jopa Bruce Dickinsonilla oli syöpä, ja hän sentään rock-elämän sijaan harrastaa mm. kolmitaso-Fokkerilla lentämistä.   Joka tapauksessa aika vaikea totutella puhumaan Motörheadista imperfektissä. Elämme lemmyttömässä maailmassa. Ei tämä käy laatuun.   Linksiki hivenen tuntemattomampaa, akustista Motörheadia: [url=https://www.youtube.com/watch?v=3AeLNw2xmus]Whorehouse Blues[/url]. Harmi kun se Rick Rubinin kanssa tehty American-henkinen levy jäi Lemmyltä tekemättä...

"Rokkariuteen" kuuluu mielestäni tietynlainen kapinallinen elämänasenne ja moni vanha starba on kesyyntynyt liikaa tai lähtenyt mukaan vaikka johonkin tositv-sarjoihin tai muuhun semmoiseen toimintaan, mikä himmentää entistä kulttimainetta. Lemmy jaksoi sentään rellestää ja olla oma aito itsensä aivan loppuun saakka eikä muuttunut missään vaiheessa vaikka joksikin kartanossa asuvaksi diivailijaksi, jota ei voisi enää vähäänkään kiinnostaa esimerkiksi fanien kanssa pyöriminen.

Musertava uutinen etelän leirille :( No onneksi näin viimeisen Suomen keikan ennen leiriä. Nyt soikoon lenkeilllä Motörhead!