David Bowie R.I.P.

Ei tämä vuosi näytäkään sitten yhtään paremmalta kuin viime vuosi, vaikka kovasti sitä toivoinkin... :(   Bowie oli tiedotteen mukaan kärsinyt puolitoista vuotta syövästä ja kuoli eilen perheensä ympäröimänä. Maailma menetti uskomattoman muusikon, joka teki musiikkia ihan viime päiviin asti (viimeisin levy [i]Blackstar[/i] julkaistiin 8.1.). Eikä parane unohtaa hänen näyttelijäuraansa elokuvissa, joihin lukeutuu mm. [i]Labyrintti[/i] (1986), jossa Bowie näyttelee Jareth the Goblin Kingia. Tämä elokuva jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen.   http://yle.fi/uutiset/david_bowie_kuollut/8584486 https://www.facebook.com/davidbowie/posts/10153176666977665 http://www.bbc.com/news/entertainment-arts-35278872

[quote="Emelie" post=42608] [i]Labyrintti[/i] (1986), jossa Bowie näyttelee Jareth the Goblin Kingia. Tämä elokuva jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen.[/quote]   Sama täällä. Bowie on ollut ihailuni kohde jo pikkutytöstä saakka, kauan ennen kuin ymmärsin hänen musiikkinsa päälle mitään. Viime perjantaina huomasin sattumalta että on hänen synttärinsä ja onnittelin häntä mielessäni. Nyt tämä. En millään haluaisi uskoa tätä todeksi. Tuntuu vähän pöljältä olla näin, sanotaanko nyt lamaantunut sellaisen ihmisen poismenon vuoksi, jota ei koskaan tuntenut. Kaipa se johtuu uutisen täydellisestä odottamattomuudesta. Konseptit menivät ihan sekaisin nyt kun pieni sydämeni särkyi.   Anteeksi naapurit, tänään tulee kuulumaan aika paljon Bowien musaa turhan kovalla volyymilla. Aloitetaan tällä:   [i]But what I never say is stay this time I really meant to so bad this time[/i]

Bowie oli oppaani niin moneen

Löysin Bowie varmaankin yläaste-/lukioikäisenä tutustuttuani internetin (vielä melko tuoreeseen) ihmeelliseen maailmaan...mutta uudelleen varmaankin vajaa kymmenen vuotta sitten ensimmäisten iTunes ostosteni ja hetken päästä Spotifyn avulla.   Toimistolla hiljeni nyt sen verran, että voi alkaa soittaa kovemalla, jatkettua tulee varmaan pitkin iltaa kotona. (Näitä edesmenneiden artistien teemailtoja ei kyllä haluaisi soittaa kahden viikon välein)   R.I.P.

Löysin Bowien opiskeluaikoina. Silloinen kämppikseni oli - ja on vieläkin, pidämme edelleen yhteyttä - kova Bowie fani ja sai minutkin tutustumaan lähemmin. Pidin Bowien eksentrisyydestä, erilaisuudesta ja energiasta. Olen ollut kovin pahoilla mielin tänään ja huomannut useammin kuin muutaman kerran laulavani Starmania... :sad:

Isäni suurena musiinkinkuluttajana tutustutti minut jo hyvin nuorena Bowien tuotantoon. Ihan heti en musiikille lämmennyt, mutta pikkuhiljaa. Viimeisen silauksen teki Singstar, yhdessä pelissä oli biisi nimeltä Life On Mars?, johon ihastuimme siskojemme kanssa ensin siksi, että sitä oli kiva ja mukavan vaativa laulaa ja myöhemmin siksi, miten hienot sanat kappaleessa oli. Singstar-kokemuksen jälkeen tuli ilman isän painostusta kuunneltua Bowien musiikkia. Life on Mars? on soinut tänään päässäni moneen kertaan.   R.I.P.

Hassua. Minulle Bowie on ollut ensisijaisesti näyttelijä, musiikkiin en ollut lämmennyt kuin vain niiden ns. radioriesakappaleiden verran (Major Tom-biisi [wikin mukaan Space Oddity oikealta nimeltään], Man who sold the world, Rebel rebel jne.). Hän meinaan oikeasti osasi sen homman (näyttelemisen, toki myös musiikinteon).

Bowien levyjä Man Who Sold the World, Space Oddity ja Ziggy Stardust and Spiders from Mars tullut tässä pari päivää pyöriteltyä. Semmosta luovaa biisinkirjoitustaitoa ja out-of-this-world -meininkiä täynnään nämä levyt lyriikoiden ja tunnelman puolesta. Ei siitä miehestä turhaan mitään maailmantähteä tullut.   Miksiköhän nyt koskettaa niin syvästi nämä viimeaikaiset taiteilijoiden kuolemat? Johtuneeko siitä, että tässä omat henkensä rajat tajuttuaan kokee itsekin elävänsä hiukan lähempänä kuolemaa? Joka tapauksessa ainoa tuntemattoman ihmisen kuolema, joka tällä lailla vaikutti, oli Bathoryn Quorthonin kuolema siinä 04 tai 05. Se mies lähti aivan liian varhain.   RIPit vaan Davidillekin.