Lukupiiri: Atorox-novellit (3)

[b]Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 21.4.2014.[/b]   Tässä lukupiirissä luemme [url=http://www.tsfs.fi/atorox/]Atorox-voittajaksi[/url] ehdolla olevia novelleja. Äänestäjäksi ilmoittautuminen päättyi 7.4., mutta vaikka et olisikaan äänestäjä, olet tervetullut mukaan keskustelemaan kyseisistä novelleista. Atoroxista ja lukupiirin aikatauluista on keskusteltu yleisesti [url=http://www.risingshadow.fi/forum/tienristeys/1273-atorox-2014-risingin-raati#11371]täällä[/url].   Käsiteltävänä seuraavat novellit: Jussi Katajala: Jotta taidat suomen kielen Jussi Katajala: Presidentin elokuut Tero Niemi ja Anne Salminen: Rovaniemen kuilu Boris Hurtta: Rosy Luxemburgové 3 Anne Leinonen: Ken vainajia muistelee

Luin molemmat Jussi Katajalan novellit tältä viikolta. Molemmat historiallisia aiheeltaan, toinen ehdottomasti paras tähän mennessä, toinen jäi hieman vaisummaksi.   [i]Jotta taidat suomen kielen[/i] on erinomainen. Hyytävän mahdollinen vaihtoehtohistoria, jossa Suomen heimot eriytyivät Venäjästä irtautumisen jälkeen, eikä veljessota koskaan tuonut kansoja yhteen raudalla ja verellä. Lopputulos on mitä mielenkiintoisin ja esitetty muodossa, joka tuntuu uskottavalta. Tulee mieleen nykytilanne Kaakkois-Euroopassa. Kansoilla on paljon yhteistä, jopa kieltä myöten, mutta he kaikki päättävät keskittyä vain erilaisuuksiin.   Se mikä sai novellin toimimaan aivan erikoisen hyvin oli se, että se ei keskittynyt vain vaihtoehtohistoriaan, vaan toi mukaan myös historiallisia puitteita Suomen heimojen riitelystä. Tiedä sitten, miten realistisia nämä 1600-luvun osiot ovat, mutta on kiistämätön tosiseikka, että eivät suomalaiset aina ihan sitä sopuisinta kansaa ole olleet. Tai edes suomalaisia, kun ainakin meikäläisen esi-isät kutsuivat itseään nimenomaan karjalaisiksi.   Vaihtoehtohistorian alkaminen Agricolan ennenaikaisesta kuolemasta oli myös erinomainen paljastus ja alleviivasi mukavasti tarinan teemaa kielen yhdistävästä voimasta.   [i]Presidentin elokuut[/i] sen sijaan jätti hieman kylmäksi. Presidentti (Kekkonen) saa ujutettua Karjalan ynnä muut luovutetut alueet takaisin Suomelle, mutta eihän se kaikki aivan putkeen menekään. Jäi vain mietityttämään, että mikä tämän novellin tarkoitus oli. Sen idea oli selvä: käsitellä sitä, miten Suomi olisi saattanut saada alueet takaisin ja että ei se välttämättä niin hienoa olisi kuin mitä aluksi luulee. Novelli ei kuitenkaan koskaan uppoudu aiheeseen yhtään sen enempää. Koko novelli on pelkkää presidentin kaihoilua ja vanhenemista, varsinaisiin päätapahtumiin, koko tarinan koukkuun, viitataan hyvin nopeissa kappaleissa, eikä lopussa edes selviä, miten siinä sitten lopulta kävi. Jonkin verran höpistään siitä, kuinka aika on virta, jota ei voi kuin padota hetkellisesti, ynnä muuta, mikä antaisi ymmärtää, että kyseisen novellin uusi vuosituhat ei vältämättä juurikaan eroa omastamme.   Tästä huolimatta tunnen itseni ryövätyksi. Edellinen novelli käsitteli niin taidokkaasti sitä, miten aika ja historia olivat lähteneet täysin eri suuntaan yhden ainoan tapahtuman takia, joten miksei tämä novelli voinut kertoa samanlaista tarinaa eri keinoin ja eri idealla.

Luin myös molemmat Jussi Katajalan novellit, mutta suhtaudun niihin melko erilailla kuin Jarre.   [i]Jotta taidat suomen kielen[/i] novellissa oli mielenkiintoinen idea, mutta koin itse juonen aika tylsäksi. En tiedä sitten paljonko sotateema vaikutti tähän fiilikseen ([size=2]pidin kyllä Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta...[/size]). Ajassa hyppely toi ihan kivasti esiin historiallisia taustoja, mutta silti se tuntui liialliselta poukkoilulta. Hahmot eivät napanneet yhtään, mutta katson tämän novellin olleenkin enemmän tarinavetoinen, joten sinänsä hahmojen värittömyys ei haitannut. Ja olihan tämä hyvin kirjoitettu, helppolukuinen. Siltikin jokin siinä oli pielessä, en osaa sen tarkemmin määritellä. Minulla tämä ei pääse kovin korkealle, ehkä puolenvälin tienoille.   [i]Presidentin elokuut[/i] novelli iski sitten taas paljon enemmän. Samaa ideaahan siellä taustalla oli, mutta tämä tarina olikin sitten tavallaan hahmovetoisempi. Novelli tuntui kyllä loppuvan kesken, sillä odotin lopussa jotain suurempaa paljastusta tai muutosta, mutta sitä ei sitten tullutkaan. Se lässäytti alussa muodostuneen kivan ja rauhallisen, mutta kuitenkin hitusen salaperäisen, tunnelman kokonaan. Pidin tarinan avautumisesta, vaikka se olikin verkkaista. Ja myös itse presidentti kiinnosti, vaikka jatkuva "presidentti" -sanan toisto alkoi jossain vaiheessa ärsyttämään ihan suunnattomasti. En yleensä pidä preesensin käytöstä, mutta tässä tarinassa se toimi hyvin erottamaan takautumat novellin nykyajasta. Jotenkin tämä novelli tuntui olevan vain parempi kokonaisuus kuin [i]Jotta taidat suomen kielen[/i]. Siltikään suosikkeihini tämäkään ei pääse.

[i]Jotta taidat suomen kielen[/i] mielenkiintoinen, mutta hengästyttävä yritys kirjoittaa Suomen historia uudelleen 22 sivulla. Jugoslavian sotaa käydään Severougriassa, ja kaikki alkoi siitä, ettei Raamattua saatukaan suomeksi. Lisäisin vielä haastetta ja haluaisin kuulla ainakin osia hämeen kielestä, milloin sitä puhutaan. Miksi pohjanmaalaiset eikä ytimekkäämmin pohjalaiset? Kolme kirjoitusvirhettä.   [i]Rosy Luxemburgové 3[/i] ei oikein johtanut mihinkään, Stepanin koodeksin merkitys jäi hämäräksi ja miksi menestyvä puoluevirkailija yhtäkkiä heittäytyi "desperaatiksi" sen takia. Sekö oli sitten jotain sekakieltä? Tsekki tunnistaisi kyllä kasubin ja sloventsin slaaviksi ja ymmärtäisikin jotain. Onko vedjaidi kirjailijan keksimä kieli? Kaksi kielivirhettä ja yksi kirjoitusvirhe.   [i]Ken vainajia muistelee[/i] vahvaa kieltä, mutta puolivillainen kummitustarina. Ei innostusta tästäkään.   [i]Presidentin elokuut[/i] vedonlyönti kutkuttava alku, latisti hämärä jatko, onko sittenkin dementiahouretta. Toimi novellina kuitenkin paremmin kuin toinen Katajala.

[i]Rovaniemen kuilu[/i] vaikutti hyvältä siihen asti, kun päästiin merilevän hajuun. Taas näitä, ja sitten kun hirviö on saatu kehiin, ei oikein tiedetä, mitä sille tehtäisiin. Kolme kielivirhettä.   Vaikea laittaa järjestykseen, kun en pitänyt mistään, mutta ehkä kuitenkin näin Presidentin elokuut Jotta taidat suomen kielen Rovaniemen kuilu Rosy Luxemburgove 3 Ken vainajia muistelee

[size=2]Hiukan olen aikataulusta jäljessä...[/size]   [b]Boris Hurtta:[/b][i] Rosy Luxemburgové 3 [/i] Tämä novelli ei vakuuttanut. Ihan hyvin kirjoitettu, mutta ei oikein ottanut missään vaiheessa mukaan. Hahmot olivat jälleen kerran pahvisen oloisia. Pidin tarinan synkähköstä tunnelmasta, mutta se ei valitettavasti kantanut tässä tapauksessa kovin pitkälle. Paljon (liikaa) jäi avoimia kysymyksiä: mikä se koodeksi oikein oli, miksi se oli tärkeä, mistä se oli tullut etc. Tässä ehkä tavoiteltiin salaperäisyyttä, mutta ei toiminut.   [b]Anne Leinonen:[/b][i] Ken vainajia muistelee [/i] Tämä oli luettava, mutta valitettavasti ei myöskään innostanut. Tässä novellissa oli paljon mielenkiintoisia ideoita ja ajatuksia (puu-idea ja unohtaminen). Olivat ainakin minulle uusia ja tuoreen oloisia. Itse juoni vain ontui, ja oli myös ennalta-arvattava. Kiva novelli ja mukavasti kirjoitettu, mutta jää minulla kyllä puolivälin tienoille.   [b]Tero Niemi ja Anne Salminen:[/b][i] Rovaniemen kuilu[/i] Hämmentävää kyllä, [i]Rovaniemen kuilu[/i] novelli oli nimestään huolimatta mainio (nimi aiheutti aluksi minulla vastahankareaktion). Tarina eteni hyvin ja nappasi mukaan nopeasti. Nopeatempoinen ja tuntui ainakin minulle ihan oikealta novellilta. Hyvin kirjoitettu ja ehjän oloinen. Nytkin kyllä jäi asioita auki, mutta minun mielestäni hyvällä tavalla. Kauhuelementit säilyivät, vaikka tarina olikin nykyajassa.   Päähenkilö tuntui melko sympaattiselta tyypiltä. En ihan osta ajatusta että ne kaikki hahmot olisivat olleet tarpeellisia, mutta eipä oikein kenenkään olemassaolo ärsyttänyt. Jonkun verran miinuksia siitä edestakaisin matkaamisesta, olikohan se ihan välttämätöntä? Tai sitten en vain ymmärtänyt jotain.... Joka tapauksessa tämä novelli menee korkealle listallani.

[size=2]Minäkin alan olla varsin pahasti jäljessä aikataulusta...[/size]   Tämän kerran novelleista on nyt luettuna kolme ja lisäksi [i]Rovaniemen kuilun[/i] olen lukenut ennen äänestystä ja äänestin sitä mukaan Atoroxiin. Pidin novellista siis tuolloin, mutta pitäisi varmaan lukea vielä uudelleen, että osaisin arvottaa sen muiden joukkoon.   Nyt lukemistani kolmesta innostuin vähemmän.   [i]Ken vainajia muistelee[/i] oli sinällään ihan kiva, mutta ei kuitenkaan erityisemmin sytyttänyt. [i]Rosy Luxemburgové 3[/i] oli kiinnostava, kunnes loppui töksähtäen. Odotin lopulta jotain koukkua, mutta sen sijaan tarjolla olikin epämääräisyyttä. [i]Presidentin elokuut[/i] tuntui lyhyeltä tunnelmapätkältä, jolta odotin koko ajan jotain hieman spefimpää.   Editoidaanpa samaan viestiin vielä kommentti novellista [i]Jotta taidat suomen kielen[/i]:   Tämä oli varmaankin tämän joukkion paras novelli. Idea oli mainio ja vaikka alku oli mielestäni hieman kuivakka, toimi novelli kuitenkin kokonaisuudessaan loistavasti. Idea kantoi loppuun saakka ja tuntui uskottavalta.

[size=2]Hiukan jäljessä minäkin...[/size]   Missä ihmeen vaiheessa Cthulhu-mytologiasta on tullut näin suosittu suomalaisella spefikentällä, vai onko tämä vain tämän vuoden juttu? [i]Rovaniemen kuilu[/i] pyörittää jälleen tuttua kuvastoa, mutta kieltäytyy sitoutumasta aiheeseen täysin jättämällä tarkat nimet pois. Tuttuja kauhukuvia ja aihepiirejä, mutta käsittely ei ollut niin vahvaa. Enimmäkseen turhauduin siihen, miten tämä tuntui pikemminkin matkakertomukselta kuin kauhulta. Ensin ollaan Rovaniemellä, sitten ajellaan Helsinkiin, mutta hupsis, sitten pitääkin mennä takaisin. Juonen intensiteetti ei oikein päässyt kasvamaan. Toisaalta pidin aivan lopusta ja siitä, miten se muutti koko novellin jonkinlaiseksi prologiksi tälle omituiselle okkulttipesäkkeitä tuhoavalle kaksikolle, mutta ei sekään tätä millään tavalla pelastanut.   Hurtan [i]Rosy Luxemburgové 3[/i] taas muistuttaa tyylillisesti Lovecraftia, mutta tämä sentään ottaa selkeän pesäeron ja menee enemmänkin saatananpalvonnan ja kristillisen mytologian suuntaan, mikä tuntui virkistävältä. Kieli oli myös erittäin sujuvaa ja tsekkiläinen sosialistitunnelma tuntui asiallisen raadolliselta ja likaiselta. Pidin myös lopun käänteestä ja siitä, kuinka kirjan aiemmin mainittu kuvitus tuotiin mukaan luomaan kauhukuvastoa. Mutta kuten Emeliekin mainitsi, hahmot eivät herättäneet minkäänlaisia mielikuvia. Itse jäin eniten miettimään, minkä ihmeen takia se komisaario yhtäkkiä suostuikin ideaan. Lumosiko kirja hänet jotenkin, selittikö päähenkilö hänelle enemmän kuin annettiin ymmärtää, vai mitä? Siellä oli myös yksi huonosti kirjoitettu kohta, jossa komisaario alkoi puhua hänestä puhuessaan päähenkilölle, jolloin luulin, että tässä puhuttiin siitä suomalaisesta, mikä sotki pahasti, kun jouduin pakittamaan. Ja minkä ihmeen takia näihin novelleihin on kaikkiin pakko sotkea suomalaisia? Tässä etenkin se tuntui harvinaisen pakotetulta.   Henkilökohtaisesti taas pidin Leinosen [i]Ken vainajia muistelee[/i] -novellista. Mukavan erikoinen idea fantasiamaailmalle, joka ei kuitenkaan tunnu liian fantastiselta, vaan toimii vain hieman erilaisilla säännöillä. Pidin puuideasta, muistojen katoamisesta ja jopa oikeastaan koko klassisesta kauhujuonikuviosta. Se mahtui juuri sopivasti tuon mittaiseen novelliin ja juonen kaari toteutui kauniisti. Hieman jäin miettimään, että olisin kaivannut hieman enemmän avausta siihen, miten tällainen muistojen katoaminen vaikuttaa koko maailman kehittymiseen. Sellaisella maailmalla tuskin on hirveästi historiaa, jos kaikki historian suurmiehet on pakko unohtaa kauhujen pelossa. Kaikki perimätieto ja viisaus olisi pakko siirtää eteenpäin keksittyjen hahmojen ja tarinoiden muodossa. En toisaalta ole ihan varma, olisinko halunnut kaikkea tätä infoa itse novelliin, sillä on ihan mukavaa, että se jätti minut pohtimaan ja haluamaan kuulla lisää kyseisestä maailmasta.

[quote="Jaragil" post=14924]Missä ihmeen vaiheessa Cthulhu-mytologiasta on tullut näin suosittu suomalaisella spefikentällä, vai onko tämä vain tämän vuoden juttu?[/quote] 80-luvun loppupuolella.