Kesälukuhaaste 2015: Neil Gaiman: Neverwhere

Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/5-neverwhere-maanalainen-lontoo] Neil Gaiman: [i] Neverwhere – Maanalainen Lontoo [/i] [/url]   Tutustu ohjeisiin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/2199-kesalukuhaaste-2015#32110]Linkki.[/url]

Kaipa voisin heti paljastaa, että minä valitsin itselleni tämän kirjan luettavaksi. Ostin sen divarista viime syksynä ja totesin, että haaste voisi olla hyvä motivaatio saada kirja vihdoin luettua.   Olen aiemmin lukenut kaksi Gaimanin kirjaa (Tähtisumua ja Hautausmaan poika), mutta jotenkin hänen tuotantonsa ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan minua. Hänen ideansa ovat hyviä, mutta itse kirjoitustyyli ei oikein ole napannut. Minulla on kuitenkin lukematta hänen tunnetuimmat teoksensa, eli juurikin tämä Neverwhere, Unohdetut jumalat ja Hyviä enteitä. Aion antaa herralle vielä mahdollisuuksia.   Odotan kirjan lukemista innolla. Vielä on pari muuta kirjaa kesken, mutta kunhan saan ne pakettiin, siirryn tähän.

Kiitos Reta-Rees, sain kirjasi luettavaksi ja olen oikein tyytyväinen onnettaren valintaan. Olen jo aloittanut lukemisen ja se imaisi heti mukaansa. Kirjoitustyyli vaikuttaa vähän siltä, kuin se olisi suunnattu nuorille lukijoille, mutta minua se ei haittaa. Jos oikein muistan, Hautausmaan poika oli tyyliltään samantapainen. Hautausmaan pojalle antaisin 3,5 ja jos tämä yltää samaan, on se hyvinkin lukemisen arvoinen. Onneksi tuli sadepäivä ;-).

Nyt olen kirjan puolivälissä ja olen viihtynyt sen parissa loistavasti. Harmittaa ihan, että ei ole aikaa lukea koko ajan! Tässä vaiheessa uskallan jo suositella kirjaa Pratchettin (R.I.P.) ystäville, on melko samantyylistä huumoripitoista fantasiaa.

Wind, mukavaa kuulla, että tykkäät kirjasta! Minä en ole vielä ehtinyt lukea tätä, vaan aloitin haasteen toisesta kirjasta. Minulle arpouui Salamurhaajan oppipoika. Kärsin vähän samanlaisesta ongelmasta kuin sinä, eli aikaa lukemiseen ei olisi tarpeeksi. Ehkä voisi roikkua netissä vähemmän ja lukea... Mutta, kyllähän tässä kesän aikana vielä ehtii. :)

No niin, kirja on nyt luettu. Neverwhere sijoittuu Lontoon alapuoliseen maailmaan, jossa asiat ovat jokseenkin eri tavalla kuin maan päällä. Kirja on helppolukuinen ja juonivetoinen, siinä on huumoria ja seikkailua, pikkuisen jännitystäkin. Ja tietysti magiaa, onhan se fantasiakirja. Kirja pääsi vauhtiin heti alkumetreillä ilman turhaa joutokäyntiä ja piti tiiviisti otteessaan loppuun asti. Pidin kovasti ja suosittelen lämpimästi muillekin. Tämä sopii jo yläkouluikäisille ja esim flunssalukemiseksi, kun ei jaksa keskittyä syvälliseen tiiliskiveen. Toki tämä pitää otteessaan skarppinakin hetkenä.   Kiitos Reta-Rees tästä lukukokemuksesta. Ajattelin, että lukuhaaste puskisi pois omalta mukavuusalueelta ja haastaisi kokeilemaan jotain, mitä itse ei valitsisi. Neverwhere osui ihan tukevasti omaan lukumakuuni, mutta ainakin tuli luettua vaihteeksi vähän vanhempi kirja, kun viime aikoina olen enimmäkseen lukenut uutuuskirjoja.   Seuraavaksi siirryn itse valitsemaani kirjaan, Lumikko ja yhdeksän muuta.

Wind: kiva kuulla, että tykkäsit, vaikkei haastekirja täyttänytkaan aivan odotuksia sen suhteen, että sinut "pakotettaisiin" ulos mukavuusalueeltasi. Ainakaan kirja ei ole uutuus. :D   Minä sain viime viikolla luettua minulle arpoutuneen kirjan, Robin Hobbin Salamurhaajan oppipojan, joten kun se on luettu, on aika siirtyä Neverwhereen. En ollut mitenkään suunnitellut, että aloittaisin kirjan lukemisen juuri tänään, mutta kun tulin töistä kotiin ja halusin väsyneenä lukea hetken aikaa jotain sängyssä pötkötellen, kirja hakeutui käsiini, vaikka muutama muukin olisi kesken.   Olen lukenut vasta esipuheet ja ensimmäisen luvun. Tarina todella lähtee nopsaa liikkeelle. Ei mitään turhia haahuiluja. Jonkin verran pistää silmään se, että kirja on kirjoitettu TV-sarjan pohjalta, sillä kohtausten vaihtelu on samanlaista kuin audiovisuaalisessa viihteessä. Se ei aina toimi samalla lailla kirjojen kanssa, mutta katsotaan, alkaako tuo tyyli ärsyttää, tai jatkuuko se edes koko kirjan ajan.

En tiennytkään, että se on tehty TV-sarjan pohjalta! Hyvin se silti minuun upposi, en huomannut mitään. Ja niin sen haluankin olevan, että juoni vetää niin hyvin, ettei huomaa vaikka talo kaatuisi ympäriltä.

Olen nyt lukenut kirjaa noin kolmanneksen, mutta olen unohtanut tulla tänne selittämään ajatuksiani, koska Neverwhere sattuu olemaan poikakaverini yksi lempikirjoista, joten olen voinut selittää ajatukseni kätevästi hänelle. Mutta ajattelin, että ehkä olisi kiva tulla laatimaan jonkinlainen 1/3 raportti.   Olen edelleen sitä mieltä, että kirjan teksti on vähän käsikirjoitusmaista ja kohtauksen vaihtelevat kuin av-viihteessä. Pitäisin tarinasta enemmän, jos se seuraisi paljon enemmän tarinaa pelkästään Richardin näkökulmasta. Välähdykset muista hahmoista eivät kiinnosta niin paljon, varsinkin kun tunnistaa, että sellainen välähdys voisi olla hyvin jonkin jakson lopussa, luomassa odotuksia tulevaan kohti. [spoiler]Viittaan tällä kohtaan, jossa enkeli Islington vilahtaa yhden luvun lopussa. (Jota muuten näyttelee TV-sarjassa, Peter Capaldi, hah, huomasin juuri. :D[/spoiler]   Kaikesta marinasta huolimatta juoni on tapahtumarikas ja kekseliäs. Minulle tulee hitusen sellainen olo, että lukisin jonkinlaista sekoitusta Linnunradan käsikirjasta ja Pottereista. Richard (Arthur Dent) ajautuu outoon seikkailuun vähän tahtomattaan ja yrittään peribrittiläisen kohteliaasti selvitä kunnialla, kun hän seikkailee hämärässä rinnakkaustodellisuudessa (velhomaailmassa), jossa melkein mitä vain hassua voi tapahtua.   Veikkaan, että kunhan minulla on aikaa taas paneutua kirjaan (tällä hetkellä ei ole...), saan sen nopeahkosti luettua loppuun.

Viimeiset sata sivua suunnilleen jäljellä. Melkein voisin sanoa, että kirja on mielestäni vähän tylsä. Kerronta on monitonista. "Sitten Richard teki tätä, mistä seurasi tätä. Sitten tapahtui näin, minkä jälkeen näin. Sen jälkeen pahis tuli ja nauroi pahisnaurua. Richardia pelotti." Höh. Haluaisin pitää tästä enemmän, mutta en oikein meinaa lämmentä.   Yhdestä jutusta tykkään. Laitan sen spoilerin alle. [spoiler]Olin iloinen, kun Jessica ilmestyi takaisin kuvioihin. Vaikka hän vaikuttaakin ihan kamalta naiselta, olin iloinen, ettei hän jäänyt pelkäksi ärsyttäväksi kihlatuksi, vaan hänellä on muutakin roolia tarinassa. Samalla kuitenkin pohdin, johtuuko ilahdukseni ko. juonenkäänteestä lopulta vain siitä, että sen seurauksena tarinassa on jonkin sortin rakenne sen sijaan, että vain kohelletaan eteenpäin.[/spoiler]   Olen vähän pettynyt siihen, että se synkkä maanalainen Lontoo, jonka tunnelmallisuudessa kieriskelyä odotin, ei löydy tämän kirjan sivuilta. :(

Sain kirjan luetuksi tänä aamuna. Pakko sanoa, että päällimmäinen tunnelma on: "Plaah." Odotin synkkää, gootahtavaa tarinaa, jossa kerrotaan, minkälainen maailma Lontoon alta löytyy. Lopulta itse maailma jäi kliseisen ja epäkiinnostavan sähellysjuonen alle. Harmittaa. Olisin kovasti halunnut tykätä tästä, mutta ei voi pakottaa. :/   Kirjoitin aiheesta bloggauksen: http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2015/07/neverwhere-maanalainen-lontoo.html   Tulipahan haastettua itseni lukemaan tämä. Ainakin voin sanoa, että tiedän, mistä puhutaan, kun tästä kirjasta puhutaan. Kesälukuhaasteen parempaa antia oli minulla Salamurhaajan oppipoika, joka arpoutui minulle luettavaksi.