Kesälukuhaaste 2015: Scott Lynch: Locke Lamoran valheet

Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/5063-locke-lamoran-valheet] Scott Lynch: [i] Locke Lamoran valheet [/i] [/url]   Tutustu ohjeisiin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/2199-kesalukuhaaste-2015#32110]Linkki.[/url]

Minä sain tämän kirjan. Sinänsä kiinnostavaa, että viimekesäisen kirjan tapaan tämäkin on ollut mulla lukulistalla, eli Hiistun käyttämillä onnettarilla on todellista pelisilmää. :wink:   Muistelin, että meillä olisi tämä ollut jopa hyllyssä, mutta nyt näköjään löytyy vain sarjan kakkososa, hmm... Pitänee pistää kotikirjastonhoitaja asialle.

Herrasmiesroistojen kakkososa? Miksi Risingshadowista ei löydy mainintaa kakkososasta [url=http://www.risingshadow.fi/library/series/673-herrasmiesroistot]sarjan[/url] tiedoista...? Vai onko kyseessä englanninkielinen teos?

Kakkos-ja kolmososia ei ole harmi kyllä suomennettu :sad:

Jep, suomentaminen jäi ekaan osaan. [url=http://www.risingshadow.net/library/series/63-the-gentleman-bastard-sequence]Linkki[/url] sarjaan Risingin enkkupuolella. Neljäs osa julkaistaan nyt syksyllä.

Locke Lamora on täälläkin kutkutellut mielen perukoilla jo hyvän aikaa, ellei peräti suomennoksen ilmestymisestä asti. Tätä keskustelua tulee varmasti seurattua, voisihan sitä jopa innostua lukemaan mukana, vaikka tämä ei nyt viralliseti osunutkaan minun kohdalleni. 8)

Ilmoitin tämän kirjan listalle ja tilasin sen jo pari viikkoa sitten Englannista, mutta eipä ole vielä kuulunut. Postinjakaja on varmaan pihistänyt sen. Hyvä että keskustelua näyttää syntyvän muutenkin.

Mun suomenkielinen kappaleeni saapui jo kotikirjastonhoitajan mukana HelMetistä -- mulla on varaus vielä englanninkieliseenkin, katsotaan kumpaan kieleen päädyn. Olisi tosiaan kiva lukea englanniksi, jos käy niin, että sarja kiinnostaa ja päätyy lukemaan seuraavatkin osat. Niiden suomentamisesta ei tosiaan taida olla mitään suunnitelmia...

Englanniksi on tosiaan sikäli järkevää lukea, että jatko-osien lukeminen sujuu harmonisemmin, mikäli sarja alkaa kiinnostaa. Ymmärtääkseni suomentamista ei tosiaan aiota jatkaa. Mutta suomennoksen lukemisen puolesta puhuu se, että suomennosta pidetään varsin laadukkaana :smile:

Kirja saapui postilaatikkooni muutama päivä sitten. Aion uppoutua siihen ensi viikolla, jolloin saan luettua toisen haastekirjani Piian elämän, jonka sain ensiksi käsiini. Locke Lamoran kansi on niin hieno, että se on ihan pakko liimata tähän:   [img]http://feministfiction.com/wp-content/uploads/2014/03/Locke-Lamora-UK.jpg[/img]   Mystinen Venetsia-Napoli, nuo värit ja tuo hahmo gondolitolpan päällä, kuorrutuksena George RR Martinin kehut ja kullattu nimi… Tämä saa minut kuolaamaan.

Tämä tuli luettua joku aika sitten ja oli kyllä herkullinen veijaritarina. Ihan käsittämätöntä, ettei jatko-osia ole suomennettu. Olisiko tekstin taso jotenkin tipahtanut, vai missä syy? Uskon, että eka osa on kyllä myynyt hyvin.

Olen lukenut 76 sivua englanniksi ja ihmettelen samaa: miten ihmeessä näin hyvän tarinan suomentaminen on päätetty jättää ensimmäiseen osaan. Olisiko syynä se, että kirjaa ei ole mainostettu riittävästi (minä keksin sen vasta toukokuussa eräästä nettikirjakaupasta), yhdistettynä siihen, että kääntäjä on joutunut tekemään ison työn tämän yli 500-sivuisen fantasiamaailman kääntämisessä? Kieli on ainakin tässä kirjassa hyvin rikasta ja tekstissä vilisee erisnimiä, joten kirjan kääntäminen on varmasti ollut haasteellista ja aikaavievää.   Olisiko kustantajalla mennyt sukset ristiin kääntäjän kanssa, eikä toista yhtä hyvää ole löytynyt tilalle? Saisiko toinen kääntäjä myöskään käyttää ensimmäisen kääntäjän keksimiä nimisuomennoksia? Samantapaisesta tekijänoikeuksien rikkomiseen liittyvästä tapauksesta eli Tulen ja jään laulun nimisuomennosten käytöstä TV-sarjassa oli juuri juttua lehdissä.

Luin tämän kirjan aikoinaan suomennettuna. Olin silloin niin nuori, ettei olisi tullut kuuloonkan, että olisin ymmärtänyt jatko-osia englanniksi. Olivatkohan ne edes silloin ilmestyneetkään...   Olen kuullut mielipiteitä, että sarja vain paranee, mutta jostain syystä sen suomentamista ei ole jatkettu. Voi olla jopa niin, ettei ensimmäisen osan suomennos myynyt tarpeeksi hyvin, joten toista osaa ei noteerattu. Joskus lapsena harmitti tosi paljon, kun huomasi, että jonkun lupaavan sarjan kääntäminen oli jätetty kesken.   Minulla ei ole mitään yksityiskohtaista tietoa siitä, miksei sarjaa ole suomennettu enempää. Scott Lynch oli viime kesänä Finnconissa, mutta en ollut kuuntelemassa kaikkea hänen ohjelmaansa, niin en tiedä, tuliko asia sielläkään enempää esille.

Reta-Rees on oikeassa. WSOY:n edustaja kertoi suoraan, että [i]Locke Lamoran valheet[/i] myi liian huonosti. Tämän takia jatko-osia ei käännetty. Lynchin kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä ympäri maailmaa, ja suomennoksen taso oli vielä korkea, mutta jotain meni pieleen. Ehkä mainostus tosiaan oli liian vähäistä, tai sitten kansitaide karkotti lukijat.   Se harmittaa, ettei WSOY koskaan ottanut pokkaripainosta Locke Lamoran valheista. Ei edes Lynchin viimevuotisen vierailun takia. Kyseessä on kuitenkin kansainvälinen bestseller-romaani, joka olisi voinut löytää uusia lukijoita pokkarihyllyssä. Suomennosoikeuksista käytiin aikoinaan tarjouskilpailu, jonka WSOY voitti.   Minusta sarjan toinen osa [i]Red Seas Under Red Skies[/i] oli ensimmäistä kirjaa parempi, mutta valtaosa lukijoista näyttää olevan eri mieltä. Kolmas osa [i]The Republic of Thieves[/i] hävisi mielestäni vähän kahdelle edeltäjälleen. Minusta Lynch on parempi kirjailija kuin Joe Abercrombie, jos haluaa vertailla.

Kappas vain. Pidin itsestään selvänä, että näin hyvä kirja on myynyt hyvin, mutta näköjään hyvänkin kirjan myynti pystytään sössimään huonolla markkinoinnilla tai muilla ulkokirjallisilla elementeillä. Harmi.

Olen edennyt sivulle 196. Tällaisia tarinoita lukiessa toivoisi, etteivät ne lopu koskaan. Eli pitkää ikää Scott Lynchille :heart: . Aika pitkään taidan tätä kirjaa lukeakin lomakiireiden vuoksi. Tai jos ehdin lukea sen loppuun matkalla sinne ja tänne, ajatukset voivat jäädä matkan varrelle, joten tässä muutama mielipide:   Kirjaa tulee pakostakin verranneeksi Tulen ja jään lauluun ja Noituriin. Locke Lamoran hyväksi on sanottava, että tarina pysyy hyvin koossa ja etenee miellyttävän koukuttavasti. Pidän näissä tarinoissa siitä, että niiden päähenkilöillä on inhimillinen ja ristiriitainen persoona. Tarinoita ei myöskään selitetä puhki, vaan ne avautuvat lukijalle vähitellen.   En voi olla vertaamatta Lockea myöskään Piin elämään, joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni, vaikka kirjat eri genreihin kuuluvatkin. Kehuin Piin elämää ajatuksia herättäväksi, mutta en äkkiseltään olisi käyttänyt samaa määrettä fantasiakirjasta. Pelkän genren ja perustarinan perusteella voisi kuvitella, että Piin elämä on henkistä pääomaa jalostuttava korkeakirjallinen teos ja Locke Lamoran valheet puolestaan viihteellistä tusinatavaraa, jonka avulla voi hetkeksi tyhjentää pään.   Minulle jäi kuitenkin kovin etäinen mielikuva Piistä ja hänen elämästään. Tarkoituksena lieneekin ollut pelkkä spekulointi kirjan aiheeksi valitulla [spoiler]vastakkainasettelulla[/spoiler]. Tässä mielessä näitä kahta kirjaa ei oikeastaan voi verrata, mutta kun nyt ajatuksissani silti niitä vertaan, niin pidän paljon enemmän siitä, että kirjailija luo kokonaisen fiktiivisen maailman, joka tuntuu lukijasta uskottavalta ja saa hänet peilaamaan tarinaa omaan todellisuuteensa.   Kirjailijoiden tyyliä vertaillessani olen leikitellyt ajatuksella, että mitä jos Scott Lynch olisi kirjoittanut Piin elämän ja Yann Martel Locke Lamoran valheet. [spoiler]Martelin tyylillä Locke Lamorasta olisi tullut loputtoman pitkä kronologisesti etenevä elämäkerta, jossa olisi ensin yritetty vakuuttaa lukija erilaisilla todennäköisyysteorioilla siitä, että tämä kaikki on ihan totta, ja lopussa paljastettu, että valehtelin sittenkin. Olisinkohan jaksanut kahlata tällaista tarinaa loppuun? Scott Lynch olisi varmaan kirjoittanut Piin aineksista Borgesin tyylisen lyhyen ja terävän novellin, jonka olisin lukenut ihan huvikseni ja sitten vielä uudestaan saadakseni selville, missä kohtaa minua huijattiin.[/spoiler]   Esimerkkinä siitä, miten Lynch sanoo yhdessä virkkeessä enemmän kuin Martel monella sivulla, voisi olla vaikka seuraava kuvaus sivulta 3: [spoiler][i]Eighty-eight thousand souls generated a certain steady volume of waste; this waste included a constant trickle of lost, useless and abandoned children.[/i] Suomeksi jotenkin näin: 88 000 sielua tuotti vakiomäärän jätteitä; jätteisiin ajautui jatkuvana norona kadonneita, hyödyttömiä ja hylättyjä lapsia.[/spoiler]   Piin elämää ja Locke Lamoraa lukiessani olen huomannut senkin, että alan paatua kirjoissa kuvatuille raakuuksille. Nyt olen jo siinä pisteessä, että hykertelin naurusta lukiessani Locke Lamoran sivulta 77, [spoiler]miten Locke, joka on kutsuttu huvipurrelle, yrittää parhaansa mukaan maistella tomaattiliemessä kelluvia katkarapuja samalla kun paholaiskalat raatelevat ruumiita punaiseksi värjäytyneessä vedessä ja ruhonpalat lentelevät ilmassa.[/spoiler]

Kirja luettu. Ei ihan täyttänyt odotuksiani mutta ei toisaalta kovin kauas jäänyt. Kirjaa oli hauska lukea muutamaa tarpeettoman raakaa kohtausta lukuun ottamatta. Pidin tosi paljon siitä, että pääosassa olivat toisiaan huijaavat ihmiset, mutta olisin kaivannut lisää särmää henkilöiden luonteenkuvaukseen ja ehkä myös syvemmälle menevää yhteiskunnallista analyysia Martinin ja Sapkowskin tapaan.   Lynch jää mielestäni selvästi em. kirjailijoista myös väkivallan ja seksuaalisuuden nivomisessa osaksi tarinaa. [spoiler]Päähenkilön vähäinen kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan tuntui epäuskottavalta, kun kirjassa kuitenkin vakuutellaan tällaisen kiinnostuksen olemassaolosta. Olisin olettanut, että tämäntapaisessa seikkailuromaanissa olisi ollut enemmän burleskia menoa sen sijaan, että ilotalossa keskitytään selän hierontaan. Väkivallalla puolestaan mässäillään estottomasti. Kirjassa on kaksi kohtausta, joissa päähenkilö antautuu väkivallan kohteeksi tarrautumalla kiinni häntä mäiskivään mieheen. Mutta onneksi hän välttyy täpärästi naimasta mafiapomon tytärtä, huijatulla seurapiirirouvalla on väärän väriset hiukset ja tyttöystävä on lähetetty jonnekin piiloon. Kukin vetäköön tästä omat johtopäätöksensä.[/spoiler]   Odotan joka tapauksessa mielenkiinnolla jatkoa.