Lukupiiri: Ursula K. Le Guin: Lavinia s. 146-211 (3)

Kolmannen osan (s. 146-211) käsittely alkaa maanantaina 11.11.2013. Osa alkaa sanoilla "Kylvin pois viikunapuulähteillä viettämieni kolmen yön liat --"   Lisätietoa tästä [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/877-lukupiiri-le-guinin-laviniasta]lukupiiristä[/url].

Täällähän on hiljaista. Minä luin kolmannen osan vasta nyt, ovatko muutkin olleet hitaita vai lukeneet kirjan loppuun jo aikaa sitten?   Tämä osio ei ollut yhtä paljon minun makuuni kuin edelliset. Sota ja taistelu eivät ole mielestäni erityisen kiinnostavia ja eivät ne sitä oikein tälläkään kertaa olleet. Yllättävän hyvään kohtaan kuitenkin tuli taas tämänkin lukupätkän katkaisu. Taistelu saatiin taisteltua loppuun ja nyt ollaan uusien tapahtumien kynnyksellä.   Vergiliuksen runo päättyy ilmeisestikin Turnuksen kuolemaan? Se hämää hieman, että Aeneaan kuolemaa on koko ajan ennusteltu, mutta tietääkö Lavinia siitä kuitenkaan itse ennalta mitään vai onko se vain hänen kertojanäänensä, joka ennustaa? En tullut kiinnittäneeksi huomiota tähän lukiessa ja aloin vasta nyt asiaa pohtimaan.   Runon päättyminen, mutta Lavinian tarinan jatkuminen ovat kiehtovaa ajateltavaa. Jos Lavinia on alkujaan vain runouden tuote, mitä hän on astuessaan runon ulkopuolelle? Elämä siten kuin Vergilius siitä kertoi on lopussa. Ja silti elämä jatkuu. Jatkuuko se, koska Lavinia kertoo siitä vai koska Vergilius on miettinyt kuitenkin mielessään runon jatkoa? Toisaaltahan Lavinia on korjannut ja oikaissuit joitain kohtia aiemminkin, kuten sen, ettei Aeneas oikeasti uhrannut orjia Pallaksen kuoltua.   Amatan tekemisistä olin näköjään hyvin väärässä ja Laviniaakin kutsutaan jo kuningattareksi entisen kuninkaan ollessa yhä elossa. Olisin toivonut, että tapahtumien kulkuun olisi vaikuttanut enemmän taistelukentän ulkopuoliset seikat. Amata teki yllättävän vähän ennen kuin lopulta riisti oman henkensä ja Lavinia joutui kertomaan hyvin paljon vain kuulopuheita. Olisin toivonut, että kirjassa olisi voitu keskittyä huomattavasti enemmän Lavinian kokemaan ja jättää taistelu ja sotiminen taustalle. Varmasti elämästä kaupungissa olisi voinut saada enemmänkin irti.

Minä olen ainakin ollut vain hidas. Jotenkin tämä kirja ei houkuttele lukemaan itseään pitemmän tauon jälkeen. En oikein osaa sanoa paljon mitään tästä pätkästä (ainakaan juonen osalta), sotiminen ym. nyt on sitä mitä on.     [quote=Vanamo]Amatan tekemisistä olin näköjään hyvin väärässä ja Laviniaakin kutsutaan jo kuningattareksi entisen kuninkaan ollessa yhä elossa.[/quote]   Minulla oli myös tietyt ajatukset Amatan roolista tarinassa, mutta väärässä olin myös. Varmasti Lavinialla ja Aeneaksella on ongelmia muutenkin ilman Amataa, mutta tavallaan pieni sääli, että mieleltään kärsinyt äitihahmo on nyt poissa. Mutta sitten taas toisaalta olen helpottunut, sillä pelkäsin koko ajan tämän edesottamuksia, vaikka Lavinia olikin itse myös melko hyvin perillä niistä.   Lavinian isän heikkous hiukan ärsyttää, mutta toisaalta se taitaa tehdä Laviniasta itsestään vahvemman, joka on vain hyvä asia. Pidin siitä, että Lavinia otti itseään niskasta kiinni ja siirtyi kuningattaren asuintiloihin.   Jos Vergiliuksen runo päättyy Turnuksen kuolemaan (en siis tiedä yhtään), Lavinian elämästä tulee ehkä tavallaan epästabiilimpaa, koska nyt hän ei tiedä tulevaisuudesta.     [quote=Vanamo] Se hämää hieman, että Aeneaan kuolemaa on koko ajan ennusteltu, mutta tietääkö Lavinia siitä kuitenkaan itse ennalta mitään vai onko se vain hänen kertojanäänensä, joka ennustaa?[/quote]   Onko sitä ennusteltu niissä pätkissä missä kerrotaan Lavinian elämästä kohti avioliittoa Aeneaksen kanssa? Vai onko se tullut vain esiin niissä, missä Lavinia katsoo elämäänsä taaksepäin ja kertoo siitä? En muista itse yhtään, että missä kohdissa Aeneaksen kuolema tulee esiin. Koska jos se tulee esiin vain kronologisesti myöhemmissä kohdissa, sitten se on osa muisteloita, mutta jos aikaisemmissa kohdissa, niin se onkin sitten jo mielenkiintoisempaa.

[quote="Emelie" post=6188]Minä olen ainakin ollut vain hidas. Jotenkin tämä kirja ei houkuttele lukemaan itseään pitemmän tauon jälkeen. En oikein osaa sanoa paljon mitään tästä pätkästä (ainakaan juonen osalta), sotiminen ym. nyt on sitä mitä on. [/quote]   Hah, sanoin tämän saman yksi päivä Vanamolle :D   Plaah, mitä useampi päivä menee kirjan lukemisesta, sitä vähemmän tarina kiskoo luokseen. Tosin, kun saa avattua kirjan, on sitä vaikea saada kiinni :)

Mäkin olen ollut lähinnä hidas, tai no, paremminkin kärsinyt ajanpuutteesta lukea yhtään mitään. Kun [i]Laviniaan[/i] tarttui nyt uudestaan, tuli saman tien luettua pitkälle viimeisen osan puolelle, eli ehkä saan tänään kirjan loppuun.   Kuten edellä kirjoittaneet, sotapätkä tuntui vähän puuduttavalta ja taisteluun keskittyminen 'turhalta', hei, tässähän jo tiedetään, miten siinä käy - Vergilius tiivisti sen riittävällä tarkkuudella. Poukkoilevaksi sortuva kerronta toisaalta tukee sodan sekasortoisuutta, ja jos taistelu täyttää Lavinian ajatukset, niin niistähän sitten kerrotaan.   Äidin itsemurha tuli aikamoisena yllätyksenä ja tuntui vähän lässähtävältä ratkaisulta. Toisaalta äiti olisi ollut paha este Lavinian avio-onnelle, mutta kovin paljon Lavinian mielenliikkeitäkään ei käsitelty. Äidiltä ja tyttäreltä jäi sovinto tekemättä, häiritsikö se Laviniaa? Turnus ei ollut vielä kuollut Amatian tappaessa itsensä - saiko äiti jonkin enteen tai aavistiko asian? Mikä yllytti tekemään itsemurhan juuri tuossa välissä?   Mitä tulee Lavinian 'olemassaoloon' runossa ja runon päättymiseen, niin Laviniahan jo heti kirjan alussa kertoi, että hän on yhä olemassa ja voi kertoa tarinaansa. Ehkä tämä on seltitys sille, että tarina jatkuu Vergiliuksesta huolimatta - nyt runon hahmo itse kertoo sitä, omana versionaan. Tarina tarinan sisällä? Melkoista.