Anne Rice

[article]569[/article]

Jäätävää kuraa.. Pääsin sivulle 142 ja päätin jättää kesken. Luen mielummin Fifty Shades of Grey -trilogian uudelleen (ok, viimeinen osa lukematta). Jo heti alussa kerrotaan, että Ruusunen on 15-vuotias. Ihan sama, että on ollut unessa vuosikausia. Monessa kohdassa nostetaan esille raiskattavien ja nöyryytettävien hahmojen nuoruus. Ei kykene, ei pysty.

Samaa mieltä kuin Scartti, epämiellyttävää kuraa. Alku on erittäin vastenmielinen: prinssi raiskaa nukkuvan Ruususen ja tapahtuma esitetään jotenkin hyväksyttävänä. Mitään kunnollista juonta kirjassa ei tunnu olevan. Luin noin 50 sivua, kunnes kyllästyin ja selailin loppuun.

Täytyy myöntää, että samoilla linjoilla olen, ja jotenkin koko käsitykseni Anne Ricesta kirjailijana muuttui negatiiviseen suuntaan. Ruususta lukiessa mietin vähän väliä, että [u]miksi[/u] hän on halunnut kirjoittaa tällaista? Minä pääsin Ruususen kanssa aika pitkalle. Alkupuoli sai minut lähinnä huvittuneena hymähtelemään, mutta vähitellen lukemisesta tuli ahdistavaa. Mulla viimeinen stoppi tuli Prinssi Alexin kertoessa omaa tarinaansa, joka alkoi olla jo liian kamalaa luettavaa.   Minua myös kuvottaa, että tämä kirja luokitellaan samaan kategoriaan 50 Shadesin kanssa ja että tämä kirjaa löytyy ainakin meidän paikallisesta kirjastosta [b]romantiikka[/b]-hyllystä! Kirjassa ei ole kyllä tippaakaan romantiikkaa. Eikä 50 Shadesin kepeyttä. Pelkkää ihmisen henkistä ja fyysistä kiduttamista ja seksuaalista alistamista ilman tämän omaa suostumusta (ainakin suurimmaksi osaksi).

Kuulin vielä yhdeltä taholta että kirjat kannattaa jättää hyllyyn. Tosin en usko että olisin edes tutustunut näihin... muuta lukemista on niin paljon. En tiedä olenko ainoa, mutta sain negatiivisia viboja jo Anne Ricen ensimmäisistä kirjoista, vaikka Veren vangit on yleisesti (käsittääkseni) ihan tykätty kirja? Siinä oli vain jotain outoa, vaikka luin sen läpi ihan sujuvasti... voi tietysti olla tyylilaji ei vain ole minua varten, ja en ole jaksanut muutenkaan innostua kirjallisista vampyyreista. Yllätyin aika paljon kun kuulin että jotkut ovat vetäneet fanituksen niin pitkälle että uskovat (populaari)vampyyrien olemassaoloon, kokevat itse olevansa vampyyreja ja tilaavat verta juotavaksi muilta ihmisiltä. Tosin eipä sitä pitäisi mistään hämmästyä. :lol:

No ollaanpas täällä eri linjoilla kuin minä. Minusta tässä oli kuvattu BDSM:n alistamispuoli huomattavan paljon paremmin kuin Fifty Shades of Greyssä ikinä -- ja kiinnostavasti myös se, miten kuningatar myös alistaa poikaansa sanelemalla Ruususeen liittyviä ehtoja. Mestarillani on mestari, ja niin edelleen. Olen samaa mieltä siitä, että Ricen anatomian kuvailu menee välillä ehkä vähän *krhm* yli, mutta toisaalta, jotain sellaista odotin jo Fifty Shadesilta, enkä saanut. Ehkä näiden välistä löytyisi jonkinlainen kotoisan turvallinen ja vähän romantiikkaakin sisältävä BDSM-romaani? :smile:

Olen jo nuoresta asti " fanittanut" Anne Ricen vampyyrikronikka sarjaa, hänen kirjoitustyylistä aina tykännyt, mutta tämä ei säväyttänyt ei sitten millään. en voinut lukea loppuun saakka!

En ole lukenut kyseistä ruususkirjaa, mutta on huvittavaa seurata sarjan statistiikkoja kirjatietokannassa. Ensimmäinen osa: 20 arvosanaa, toinen: 4 ja viimeinen 2! Aika tehokkaasti Anne Rice on onnistunut karistamaan lukijansa. :smile: Joku sitkeä(?) on lukenut viimeiseen asti ja antanut vikalle osalle ykkösen ja joku fani vitosen.   Jos nämä kirjat ovat muuallakin saaneet yhtä tylyn vastaanoton (mitä en tämän keskustelun pohjalta yhtään ihmettelisi) on kyllä hämmästyttävää, että koko sarja on päätetty suomentaa.

^ Minun täytyy myöntää, että olen lukenut nämä kaikki, mutta jätin antamatta arvosanat. Tulin näet siihen tulokseen, että näitä ei vain oikein pysty arvottamaan sillä taulukolla, millä arvotan muita kirjoja – ja bdsm-pornolle minulla ei ole omaa taulukkoa :tongue:   Tässä sarjassahan on tosiaan kyse Anne Ricen omista pornografisista fantasioista, eikä sitä mielestäni oikein muuna kuin pornona voi lukeakaan (tai käyttääkään). Tosin on näissä jonkinlainen juonikaarikin, joka osaltaan voi innostaa jatkamaan lukemista – ainakaan jos toisto ei haittaa.   Ricen pornon ehdottomaksi ansioksi täytyy kyllä sanoa se, ettei siinä – raflaavasta lähtöasetelmasta huolimatta – juurikaan erotella sukupuolen mukaan sitä, kuka alistuu ja alistaa, kuka on objekti ja kuka subjekti. Noin 99 prosenttia tarjolla olevasta pornosta (tai no, myönnettäköön etten ole perehtynyt kaikkeen :P) tuntuu tässä mielessä olevan yksioikoisempaa ja rajoittuneempaa. Rice oli tässä mielessä todella terveellistä luettavaa, ainakin minulle, joka valitettavasti en ole löytänyt tarjolla olevan seksuaalisen kuvaston maailmasta oikein mitään muuta kuin miehille suunnattua kuvastoa – sillä silloinkin, kun jokin ei ole (vain) miehille suunnattua, se yleensä valitettavasti tuntuu noudattelevan ihan samoja lainalaisuuksia kuin jos se olisi.

Hmm, ehkä tässä tapauksessa "oikeampi" termi pornon sijaan on eroottinen kirjallisuus? Minä liitän sanan "porno" automaattisesti eroottisiin elokuviin enkä pysty näkemään sitä terminä kirjallisuuden kuvailussa. BDSM-teema ei ole kaikista lähimpänä sydäntäni, menee välillä liikaa mun comfort-zonen ulkopuolelle. Mutta nämä pitänee jossain välissä lukea.     [quote=Rinja]Rice oli tässä mielessä todella terveellistä luettavaa, ainakin minulle, joka valitettavasti en ole löytänyt tarjolla olevan seksuaalisen kuvaston maailmasta oikein mitään muuta kuin miehille suunnattua kuvastoa – sillä silloinkin, kun jokin ei ole (vain) miehille suunnattua, se yleensä valitettavasti tuntuu noudattelevan ihan samoja lainalaisuuksia kuin jos se olisi. [/quote]   Vähän off-topicia: Sinänsä hämmentävää, sillä minä olen jokseenkin lukenut vain ja melkeinpä ainoastaan naisille suunnattuja eroottisia tarinoita/romaaneja. Toki niissäkin on ollut useimmiten asetelmana se, että nainen on alistettuna, mutta varsinkin ei-kidnappaus (ei dark) teemaisisssa BDSM-kirjoissa alistuvuus on lähtöisin naisesta itsestä, ketään ei pakoteta, vaan nainen itse todellakin haluaa olla se alistettu. Toki niissäkin koetellaan rajoja. Kidnappaus ym teemaiset ovat sitten jo ihan omaa luokkaansa. Myönnetään, että harvoin on tullut vastaan naista dominoivana osapuolena juuri näissä BDSM-kirjoissa, mutta enpä ole kyllä niitä etsinytkään. Ei ole ihan minun makuuni ne. ;)

^ Ja kuinka usein ne eroottiset romaanit päättyvät siihen, että alistuva nainen löytää kuin löytääkin unelmiensa miehen, tämä tumma manipuloiva hurmuri paljastuukin sisällä sydämessään ihan kesyksi naapurinpojaksi, ja sitten ollaan elämänsä onnellisesti söpössä vaniljaisessa heterosuhteessa? :wink:   Seison edelleen sanojeni takana siinä, että Ricen tarina on minusta kiinnostava monellakin tasolla. Sukupuoli- ja heteronormatiivisuuden rikkominen on yksi hyvä ulottuvuus. Monet Ricen maalailemat tilanteet ovat toki jo vähän absurdeja ja fysikaltaan epäuskottavia, mutta kyllä, minusta tämä on raikas poikkeus perinteisen eroottisen romaanin genressä.

[quote=Dyn]Ja kuinka usein ne eroottiset romaanit päättyvät siihen, että alistuva nainen löytää kuin löytääkin unelmiensa miehen, tämä tumma manipuloiva hurmuri paljastuukin sisällä sydämessään ihan kesyksi naapurinpojaksi, ja sitten ollaan elämänsä onnellisesti söpössä vaniljaisessa heterosuhteessa? :wink:[/quote]   Yllättävän harvoin. Me ilmeisesti luetaan eri kirjoja samasta teemasta. :cheesy: No toki, unelmien mies löytyy, sehän taitaa olla nyt koko romantiikkagenren pointti. Mutta eipä ne "manipuloivat hurmurit" ole kyllä kertaakaan niissä kirjoissa, joita mä olen lukenut, ole paljastuneet miksikään muiksi kuin mitä ovat (no joo, (Fifty Shades of Grey -spoileri)[spoiler] Christian Greyn himmaili omaa taipumustaan Anastasian vuoksi, sen myönnän; mutta eipä ne kirjat kyllä olekaan oikeasti BDSM-kirjoja, vaikka kuinka väittävät[/spoiler]). BDSM-kirjoissa harvoin mennään alistussuhteesta vaniljaan, yleensä toisin päin. Heterosuhteita ne toki ovat, mutta sekin on taas valintakysymys. Kyllä niitä muunkinlaisia alistusuhteisia suhdekirjoja löytyy, itse en ole niitäkään etsinyt. :p

En tiedä, voiko porno-nimitystä käyttää kirjallisuudesta, mutta jos voi, niin kyllä minä kutsuisin Ricen seksifantasiatykitystä juuri sillä nimellä. Erotiikan käsitettä ei missään nimessä tulisi mieleen yhdistää näihin :tongue: Paitsi että joo, ehkä sitä juuri ja juuri voi löytää jostain rivien välistä, mutta on se silti varsin epäolennaista näissä kirjoissa. Eli siis: minun mielestäni erotiikalle on oma paikkansa ja pornolle on oma paikkansa, ja jos haluaisin kuluttaa näistä kahdesta nimenomaan pornoa, voisin tarttua Ricen kirjaan.     [quote=Emelie]Vähän off-topicia: Sinänsä hämmentävää, sillä minä olen jokseenkin lukenut vain ja melkeinpä ainoastaan naisille suunnattuja eroottisia tarinoita/romaaneja.[/quote]   Eroottisia tarinoita ja romaaneja, joo, mutta se porno :wink: Sitä paitsi tarkoitin terveellisellä erityisesti sitä, miten vähän sukupuoli, hmm, rajoittaa Ricen kirjoissa. Niitä lukiessani tajusin, miten yksioikoisia ja perinteisiä sukupuoliroolit ovatkaan muussa lukemassani naisille suunnatussa erotiikassa, saati sitten kaikessa maailman pornossa. Ricen kirjoista tuli (tässä suhteessa) suorastaan vapaa olo. Jos joku tietää joitain muita kirjoja, joissa sukupuoli- ja heteronormatiivisuus ohitetaan yhtä hyvin, saa suositella.   Mitä tulee BDSM-ulottuvuuteen, niin ei ole ihan minunkaan kiinnostusalueitani se. Näissä Ricen kirjoissa ehdottomasti tylsintä ja korneinta oli, kun kuvattiin suunnilleen joka toisessa lauseessa, miten jotakuta läpsitään avokämmenellä (tai silloin tällöin jollain muulla välineellä). Jotkin BDSM:ksi tarkoitetut jutut melkein toimivat, mutta enimmäkseen reaktioni oli yksi iso "LOL".

Kyllä minusta voi käyttää nimitystä porno, jos erotiikka tuntuu liian pliisulta. Näissä Ricen kirjoissa myös nimenomaan on kyse eroottisesta fantasiasta, eikä nyt niin kuin suippokorvien merkeissä kirjoitetusta fantasiasta: Rice ei yritäkään kuvata 'kunnollista' BDSM-suhdetta vapaaehtoisten aikuisten välillä, vaan luo yhteiskunnan, jossa seksuaalinen alistaminen on osa valtarakenteita, jollei suorastaan niiden perusta. Kun aikanaan vapautetut prinssit ja prinsessat palaavat hallitsemaan omia valtakuntiaan, ei liene kyseenalaista, mille valtionpäämiehelle (tai siis naiselle) heidän uskollisuutensa yhä kuuluu.

Jaahas, sain luettua tämän Ruusus-sarjan ekan osan. Suurin osa ei ole pitänyt kirjasta lainkaan, osa (ehkä lähinnä Dyn? :p ) on sitten taas puolestaan tykännyt. Minun mielestäni kirja oli ihan käsittämättömän [i]tylsä[/i]. Booooring! Haukoittelin sen läpi.   Todennäköisesti en hiffannut jotain, mitä Rice halusi kirjallaan kertoa. Ja eikä tämän kaltainen tarina oikeastaan ole sellainen, jota minun kiinnostaa lukea; luin tämän vain sen vuoksi, että se oli herättänyt niin paljon risteäviä mielipiteitä. Tai ehkä odotukset olivat vääränlaiset. No se oli BDSM-teemainen, kuten tiesinkin, mutta hyvin erilainen kuin mitä itse haluan lukea BDSM-genrestä. Ruusustarina oli vain aika toteavasti ja tylsästi kirjoitettu eroottinen satu. En tiedä, minä vain haen tämän teemaisista kirjoista jotain ihan eri juttua, mitä Ricen kirja tarjosi. BDSM-kirjoissa minua viehättää alistettavan ja alistajan välinen suhde. Missä menee rajat; milloin toinen tietää, että raja on lähellä, muttei ylitetty; milloin mennään yli omien rajojen (comfort zonen ulkopuolelle), mutta silti pystytään olemaan siellä. Ja ennen kaikkea pidän kirjoissa siitä, että molemmat osapuolet kuitenkin kunnioittavat toisiaan ja toiminta on molemmilta puolilta suostuvaista. Raiskaus ja pakotetut seksuaaliset teot eivät yleensäkään ottaen ole olleet minulle mieleen. Mutta jooh, eihän Ruususta tarvinnut kauheasti pakottaan mihinkään, melkoisen halukas neito ihan kaikkeen.     [quote=Dyn]Minusta tässä oli kuvattu BDSM:n alistamispuoli huomattavan paljon paremmin kuin Fifty Shades of Greyssä ikinä[/quote]   No ei kyllä. Vaikka eihän Fiftyssä edes ollut kunnollista alistamista, ihme pehmoilua.   Mutta joo,   [quote=Dyn]Rice ei yritäkään kuvata 'kunnollista' BDSM-suhdetta vapaaehtoisten aikuisten välillä, vaan luo yhteiskunnan, jossa seksuaalinen alistaminen on osa valtarakenteita, jollei suorastaan niiden perusta. [/quote]   .. tämä on totta. Tarina nyt oli puuduttava, mutta minua jäi kiinnostamaan se, että miten tällainen yhteiskunta on lopulta muodostunut.   Ehkä suurin tylsyyden luoja tässä tarinassa oli se, että koko juttu oli niin pahvimainen. Ei mitään syvyyttä, varsinkaan hahmoissa. Ruusunen murehti ja välillä itki, mutta en tuntenut mitään. Joskus lukiessa osaa eläytyä hahmoon edes sen verran, että esim. jännittää tämän puolesta, mutta nyt ei tullut edes sitä. Todella onttoja hahmoja.   Ja vaikka tämä tarina onkin fantasiaa (vai satua?) ja ymmärrän, että sen puitteissa voidaan kirjassa unohtaa mm. kylpyhuonereissut ja kuukautiskierto, mutta se häiritsi silti.     [quote=Dyn]Sukupuoli- ja heteronormatiivisuuden rikkominen on yksi hyvä ulottuvuus.[/quote]   Tästä pidin (kenelläkään ei ollut juurikaan estoja), mutta ei se tätä kirjaa pelastanut.

[quote=Emelie]Ja vaikka tämä tarina onkin fantasiaa (vai satua?) ja ymmärrän, että sen puitteissa voidaan kirjassa unohtaa mm. kylpyhuonereissut ja kuukautiskierto, mutta se häiritsi silti.[/quote]   Ja lapset. Kellään näissä kirjoissa ei ole yhtään alaikäistä lasta, kaikesta paneskelusta ja ehkäisyn puutteesta huolimatta. :wink:

Sai luettua Ruusustrilogian toisen osan, [i]Kuinka Prinsessa Ruususta rangaistaan[/i].   Siinä missä haukottelin ensimmäisen osan läpi, tämä kirja tarjosi pitkiä pätkiä ihan mielenkiintoisia hetkiä. Joko minulla oli erilainen mind set tähän teokseen kuin ekaan osaan tai sitten tämä oli vaan mielenkiintoisempi. Ehkä molempia. Nyt tiesi mitä odottaa kirjoitustyylillisesti (aihe nyt ei yllättänyt ensimmäisenkään kirjan kohdalla) paremmin, ja hahmot tuntuivat elävämmiltä (mutta silti ne olivat liian pahvisia ja samasta muotista valettuja). Edelleen kaikki oli kirjoitettu hyvin toteavan oloisesti, jolloin yleisfiilis oli kylmä ja tylsä.   [spoiler]Kiva yllätys oli se, että Tristan sai ainakin puolet ajasta olla päähahmo. Ruususta ja hänen seikkailujaan ei olisi jaksanut lukea koko kirjaa. Nyt pääsi näkemään asioita prinssin näkökulman kautta, mutta harmillisesti sitä mahdollisuutta ei käytetty kunnolla oikein missään mielessä. Vaikka lopussa nouseekin esiin se, että Tristan on antanut itsestään kaiken omistajalleen, antautunut sieluaan myöten ja Ruusunen sitten taas ei (ei halua rakastaa), se ei vaan välittynyt lainkaan. Tristanista ja hänen antautumisestaan nyt sai nyt vähän enemmän otetta, koska siitä kerrottiin enemmän, mutta Ruusunen pidäyttäytymisestä sitten taas ei yhtään. Omalla kierolla tavallaan tämähän oli Ruususen ja Tristanin kasvutarina, miten he kehittyivät orjina. Jotenkin tuntuu, että heidän tällainen kehityskaari on lopussa ja nyt voisi sitten olla paikka sille, että he pääsevät olemaan valtiata ja valtiattaria. Jopa oikein odotan sitä, että pääsisin näkemään Ruususen piiskan varressa. :D   Kirjan teemana tuntui olevan (kasvutarinan ohella) nöyryytys ja sen eri lajit. Nyt tavallaan ymmärrän sen, miksi tässä tarinakokonaisuudessa on unohdettu kylpyhuonevierailut ja kuukautiset. Koska mitään kiveä ei tunnuta jätettävän kääntämättä, ne olisivat tarjonneet liian ällöttävät mahdollisuudet. Joten ihan kiva, että ne puuttuvat. Joitain minua ällöttäviä kohtauksia löytyi, mutta ei niistä sen enempää. [/spoiler] Edelleen minua ärsyttää se, että suurin osa prinsseistä ja prinsessoista ei valitse alistumista omasta tahdostaan vaan heidät enempi vähempi pakotetaan siihen, koska se on maailman malli (niin kuuluu tehdä) ja heidän pitää alistua ja olla halukkaita (no, useimmat ovat). Pavlonin koirat ja sitä rataa. En vaan millään pysty ymmärtämään, miksi Rice on päättänyt kirjoittaa jotain tällaista. Tai ehkä enemmänkin se, miksi nämä ovat julkaistu ylipäätänsä...   [spoiler]Tarinan kaupungissa omistajilla on kaikki valta, he saavat rangaista orjia niin kuin haluavat, mutta orjia ei saa kuitenkaan vahingoittaa pysyvästi tai vuodattaa verta (kiitos tästäkin vähästä). Minua risoi se, että omistajien tekemät valinnat olivat enempi vähempi mielivaltaisia, vaikka heillä olikin oikeus rangaista orjia niin kuin tahtoivat kuningattaren luvalla (hehän kuitenkin olivat kylässä rangaistukseksi). Mutta silti. [/spoiler] Nyt oli sellainen kirja pitkään aikaan, etten tiennyt antaako yhden tähden vai jopa viisi. Pääsyin lopulta kolmeen. Suosittelen tätä kirjaa kyllä, mutta oikeastaan vaan jos se eka osa nappasi millään asteella. Tässä oli ihan mielenkiintoisia juttuja. Minä ainakin odotan vikan osan lukemista, ehkä siinä mennään sitten erilaisiin juttuihin.

Minä tavallaan tykkäsin kakkososasta enemmän kuin ensimmäisestä, sillä kylä on kiinnostavampi kuin linna ja tosiaankin Tristanin osuus on hiukan erilaista, tai ainakin vaihtelua. Toisaalta taas ykkösosan shokkielementti "ai tällaistakin voi kirjoittaa, ihanaa!" ei enää toiminut kakkosen kohdalla, kun oikeastaan ihan mitään hirveän uutta ei tule kuvioon mukaan. Joten en tiedä, vaikea vertailla. Mullakin on kolmonen vielä lukematta, mutta kovasti tuossa lukupinossa odottamassa. Nämä kirjat vaativat ehkä hiukan omanlaisensa fiiliksen, joka nyt toistaiseksi on ollut hukassa, mutta eiköhän sekin luetuksi tule. :tongue:

No niin, nyt on kolmaskin osa, [i]Kuinka Prinsessa Ruusunen vapautetaan[/i], luettu.   Mitä tästäkin nyt sitten sanoisi... Ajatukset ovat vähän levällään. Tässä oli paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta tämän kirjan kohdalla jotkin koko sarjaa koskevat jutut alkoivat ärsyttää tosissaan.   Kirja oli monitasoisempi kuin edelliset ja tässä oli selvää tarinan loppuun saattamisen fiilistä. Seksi ja erotiikka ylipäätänsä olivat ainakin minulle tässä ihan toisarvoinen seikka (jota se oli jo toisessakin kirjassa), joten toivoin aika paljon siltä kaikelta muulta sen ohessa tapahtuvalta. En nyt varsinaisesti pettynyt, mutta ehkä enemmin kyllästyin. Laitan pohdinnat spoileriin.   [spoiler]Ehdoton plussa oli Laurent, joka otti Tristanin paikan miesnäkökulmana. Kakkoskirjanssa pidin siitä, että Tristan tuli pov-hahmona mukaan, mutta harmittelin sitä, että sen potentiaalia ei käytetty kunnolla. Ehkä Rice itsekin huomasin tämän tai jotain, sillä nyt Laurentin potentiaalia käytettiin enemmän ja niin paljon paremmin. Ja olihan Laurent nyt jo hahmonakin moniulotteisempi ja kiinnostavampi. Hänen kohdallaan oli ihan uskottava vaihdos orjasta kurittajaksi, se toimi ja tuntui luontevalta. Minua häiritsi Ruususen lyhyt keikka kurittajana, miten asiantuntevasti tämä oli alistaja ilman mitään aikaisempaa kokemusta. Se ei vaan toiminut, vaikka toivoin sitä (siis nähdä Ruusunen piiskan varressa), se ei vaan ollut hyvin kirjoitettu kohtaus. Jäin kaipamaan sitä, että olisi näytetty enemmän hahmoja alistajina, koska orja-aspekti tuntui jo loppuunkulutetulta. Toki orjuuteen saatiin uusi juonne sillä, että nyt mentiin kylästä sulttaanin luo, jossa orjat alennettiin persoonista esineiksi, ainakin osittain. Tämä vesitettiin kyllä heti sillä, että Lexius puhui heille ja kohteli heitä kuin persoonia. Olisi nyt sitten edes esineellistetty kunnolla, kun siihen oli mahdollisuus. Tosin sitten sulttaanin palatsissa kasvoihin läimäyttely ei istunut minulle lainkaan. Siinä oli kuitenkin takana ihan puhtaasti satutustarkoitus (niin sen itse tulkitsin) ilman sitä himoaspektia, joka oli kuitenkin läsnä piiskauksissa ym.   Kirjassa käsiteltiin aika montaa teemaa, vähän liikaakin. Olisi keskitytty yhteen tai kahteen paremmin ja syvällisemmin, mutta nyt vaan useampi juttu nostettiin esiin ja sitten unohdettiin (kuten Inanna, hänen silvotut sukuelimensä ja siihen liittyvät jutut). Kirjassa oli myös paljon mies-mies interaktioita, olisin kaivannut myös niitä nainen-nainen versioitakin enemmän. Näissä kirjoissa oli sama ongelma kuin monta kertaa muissakin hyvin eroottispainotteisissa kirjoissa, aina pitää olla rankempi tapa kirjoittaa ja kuvailla. Eli seksistä ja siihen liittyvistä jutuista tehtiin rankempia. Pronssifalloksia, ryhmäseksiä paljon isommassa skaalassa, fisting yms. En nyt ole ihan varma olisiko tuo ollut tarpeen.   Vaikka seksiä en sinänsä noteerannut, ärsytti se miten Ruusunen ja Laurent olivat koko ajan himosta tuskissaan. Tämä kyllä päti kaikkiin hahmoihin. Kaikki olivat koko ajan valmiit kuksimaan - myös kurittajat - myös heti samantien kun oli juuri saatu täyttymys. Ei mitään palautumisaikaa, ei mitään lepoa. Pohdin sitä, että oliko kukaan kirjassa missään vaiheessa tyytyväisen tyydyttynyt. Ilmeisesti ei... Orjien himokkuutta tavallaan ymmärrän, heidät oli koulutettu niin, mutta alistajien en (vaikka olihan Ruusunenkin himokas neito heti samantien). Toisaalta, tämän kirjan pointti oli yltiökylläinen seksi, joten ehkä siinä kontekstissa pitää hyväksyä. Ja toki, tämä oli satu, jossa kaikki on mahdollista. :D   Kritisoin myös sitä, miten tarinan aikajänne toimi. Taaskaan päähenkilöt eivät ehtineet olla sulttaanin palatsissa kuin pienen hetken, kun heidät jo kaapattiin takaisin kotimaahansa. Ilmeisesti Ricella oli kiire ympätä tarinaan niin paljon kuin mahdollista, mutta monesti vähempi on enempi. En pitänyt siitä, miten hahmot menevät paikasta toiseen, heille tehdään jokaisessa paikassa aina vaan enemmän rankempia juttuja kuin aikasemmin ihan pienessä hetkessä ja sitten taas lähdetään toiseen paikkaan.   Aikaisemmissa kirjoissa ei minun mielestäni ole käytetty sanaa "raiskaus", mutta nyt sitä ainakin viljetiin useammin. Ja jännitävää kyllä, Laurent oli aina se, joka sen sanoi...   Plussana vielä mainittava satumainen loppu. :)[/spoiler]   Näissä kirjoissa oli paljon konttausta, teki jo hiukan pahaa orjaparkojen polvien vuoksi.   Jotenkin oletin, että tämän tarinan tapahtumapaikka olisi ollut tyyliin [i]siellä jossain[/i], mutta kirjassa viitattiin aika selvästi siihen, että Ruusunen ja kumppanit olivat Euroopasta. Tämä tuli hiukan yllätyksenä, oliko tästä jotain mainintaa aikaisemmin?   Ja lisää tarinassa ohitettuja asioita: säätila ei muutu. :D En kyllä tiedä miksi tällaiset normaaliin elämään liittyvien juttujen puuttuminen häiritsee tässä niin paljon, koska tämähän on kuitenkin satu. Niiden kuuluukin olla siistejä ja vailla huolia, right?   Tavallaan pidin tästä kirjasta enemmän kuin muista, ihan hyvä tarinan päätöskirja, mutta samalla tämä oli myös huonompi kuin muut. Ehkä tässä oli se, että kirjassa tapahtui niin paljon ja mihinkään ei paneuduttu kunnolla. Haluttiin ottaa mukaan paljon asioita, joihin ei sittten kuitenkaan ollut aikaa keskittyä enemmän. Eli potentiaalia oli, mutta se hukattiin. Tästä syystä tapahtumien kannalta ehdottomasti heikompi kuin toinen kirja. Mutta sitten taas hahmot olivat paremmat tässä kuin muissa. Varsinkin Laurent oli kiinnostava kapinallinen ja ilahduttavasti hänelle tapahtuvien asioiden kertomiseen oli käytetty paljon aikaa kirjassa.     Luin tämän kirjan siinä mielessä, että tämä päättää sarjan, mutta eihän se olekaan näin. Tähän sarjaan on julkaistu 2015 uusi kirja, [i]Beauty's Kingdom[/i]. :D Takakansitekstin perusteella mielenkiintoinen, pitääpä lukea. Suomennetaankohan tämäkin..