Garcia ja Stohl (Loihtijakronikka-sarja)

Kami Garcia ja Margaret Stohl Lumoava pimeys Koska kirjailijat eivät ole antaneet tälle sarjalle omaa sarjanimeä, niin nimeän sarjan täysin omavaltaisesti Lumoava -sarjaksi ja tämä kirja on sen toinen osa. Ilmestymisvuosi 2010 WSOY Sivuja 469   Mitähän osaisin tästä sarjasta sanoa? Mitä ajatuksia se minussa herättää? Katsotaanpa. Minusta tuntuu jotenkin vahvasti että tämän tarinan kohdeyleisö on todellakin nuoriso, mutta kyllä se kiinnostaa vähän vanhempaakin porukkaa, ainakin jossain määrin.   [spoiler]Tarinan kantava pääjuoni on minusta Ethanin ja Lenan välinen rakkaustarina. Kaikki muu tarinassa kiertyy sen ympärille.   Vaikka minä itse en henkilökohtaisesti niin piittaa pitkistä ja ah, niin romanttisista tarinoista, joissa kaikki muu tarinassa todellakin perustuu rakkauden ympärille, niin silti tämä tarina on minusta oikein hyvä ja mielenkiintoinen. Tarinan rakkaus ei ole liian siirappinen ja imelä vaikka tarina on nuorisolle suunnattu. Tarinan rakkaus on vanhemmasta ihmisestä, ainakin minusta, jotenkin herttaista ja kaunista ja uskottavaa.   Sen sijaan minusta oli jotenkin tosi epäuskottavaa se toinen tarinan kantava ajatus. Se Lenan suvun kirous, jossa jokaisen suvun nuoren loihtijan on valittava tiettynä aikana puolensa eli se onko ”pimeä vai kirkas.” Ja valinnan seurauksena sitten se, että toinen osa suvusta jota nuori ei valitse, kuolee siihen paikkaan. Järkyttävän epäuskottavaa.[/spoiler] Mutta tarinan hyvistä puolista vielä erikseen mainitakseni, niin opin tästä tarinasta monta uutta juttua liittyen taikuuteen ja sen nykyaikaisiin nimityksiin ja ilmaisuihin. On pitkä aika siitä kun luin tarinan ensimmäisen osan ja olen päättänyt virkistää muistiani heti kun on sopiva aika, tämän tarinan taikuuden suhteen ja painaa sen vielä kunnolla muistiini odottamaan edelleen sitä ihanaa aikaa kun ehdin todella ryhtyä paneutumaan toiseen elämäntehtävääni kaiken mahdollisen olemassa olevan taikuuden tarkkaan kartoittamiseen.   Tarinan taikuudesta vielä. Minusta se oli jotenkin tosi uskottavaa ja mielenkiintoista. Minulle se oli aika lailla uutta asiaa, mikä on aina hyvä, koska yllättyminen on hyvästä, samoin kuin uusien asioiden oppiminen.   Ja vielä yhden mielenkiintoisen asian mainitakseni tästä tarinasta. Huomasin yllättäen tätä toista osaa lukiessani, että kykenen todella samaistumaan Lenaan parissa asiassa jotka liittyvät minulle henkilökohtaisesti tänä vuonna tapahtuneisiin asioihin.   Tämän tarinan ääni, sielu ja henki on minusta tosiaankin nuori, raikas ja uusi vaikka se puhuukin myös vakavista asioista. Annan tälle sarjalle yleisarvosanaksi 8 pistettä ja se on oikein hyvä saavutus rakkaustarinalta.   Nyt mietin sitten kirjan ilmestymisvuotta, joka oli vuosi 2010. Se oli muistaakseni jotenkin rauhallinen vuosi. En ottanut sinä vuonna pultteja kovinkaan monesta asiasta ja elämä oli suurimmaksi osaksi levollista. Minulla ei vielä silloin ollut järkyttävä kiire mihinkään. Minua ei vielä silloin riivannut tulenpalava halu mihinkään. Minulla ei ollut kovin suuria ja kiireellisiä tavoitteita eikä paineita mistään. Kirjoitin silloin kaikessa rauhassa tarinaani, elin tyytyväisenä tässä nykyisessä asuinpaikassani ja olin muistaakseni aika usein hyvällä tuulella. Kyllä se taisi, ainakin muistini mukaan, olla oikein hyvä vuosi.   Sitten mietin vielä kirjan kansikuvaa. Kansi on tosi yksinkertainen, mikä on minulle vähän pettymys kun ottaa huomioon itse tarinan. Kannen olisi minusta pitänyt kertoa enemmän itse tarinasta ja olla mielenkiintoisempi kuten tarinakin on.   Ja lopuksi vielä henkilökohtaiset terveiseni kirjailijoille Kamille ja Margaretille. Olette kirjoittaneet todellakin mielenkiintoisen, opettavaisen ja uudenlaisen tarinan ja hyvin sujuvasti olettekin. Odotan ilolla ja myöskin vähän jännittyksellä jatkoa tarinallenne.