Salla Simukka

[article]473[/article]

[article]703[/article]

Salla Simukka on kirjailijoita, jonka teoksia mulla on hyllyssä useampia, mutta joita enimmäkseen en ole saanut luettua. Pitäisi varmasti, sillä Simukan kieli on järjestään hyvää ja henkilöhahmot uskottavia, ainakin nuortenkirjamittapuulla. Jäljellä ja Toisaalla ovat ne kirjat, jotka olen Simukalta lukenut, ja niistä ainakin pidin joitakin pikkujuttuja lukuunottamatta. Ensimmäinen oli parempi, mukaansatempaava ja hyvin kirjoitettu kirja käsitelläkseen tavallaan vanhaa aihetta, eli mitä jos kaikki ihmiset olisivat kadonneet maailmasta. Toisessa kirjassa kerrotaan sama tarina uudelleen, mutta eri näkökulmasta - ja paljastetaan tukuittain asioita, joista en ehkä olisi välittänyt tietää, ja joiden viehätys ensimmäisessä osassa karisee liiallisten paljastusten myötä. Yhtä kaikki, jos nuortenkirjallisuus kuuluu lukulistallesi normaalistikin, Simukkaa ei kannata ohittaa.

Täytyy sanoa, että tässäpä mukavasti ja mutkattomasti etenevä kirja, jossa on ihastuttavia ja veikeitä henkilöhahmoja. Itse - vaikkakin käätämiseen erikoistumatta - olen hieman eri mieltä siitä, että kirja olisi helppo kääntää muille kielille. Sisarlan maailman viehättävimpiä asioita kun ovat sanaleikit, eivätkä ne välttämättä taivu ainakaan samalla tavalla muille kielille. Itse ihastuin esimerkiksi keijuihin, lintuihin, hyönteisiin ja oikeastaan kaikkeen vastaavaan, joissa vinkeät sanaleikit olivat läsnä.

Itse olen lukenut Simukalta Jäljellä-teosparin ja Lumikki-trilogian. Olen samaa mieltä Dynin kanssa, että Toisaalla vähän heikensi Jäljellä-kirjan viehätystä, mutta ihan kiinnostava kokonaisuus silti. Vielä enemmän kuitenkin pidin Lumikki-trilogiasta, jonka luin ahmimalla. Se ei tosin ole spefiä, vaan lähinnä nuorten jännäri. Lumikissa oli mielestäni vähän aikuisempi ote eikä siinä esiintynyt rakkaustarina ollut ihan tavallisimmasta/kuluneimmasta päästä. Suosittelen.