Patrick Rothfuss
Patrick Rothfussilla (Yhdysvallat, s. 1973) oli onni kasvaa Wisconsinissa, missä pitkät talvet ja kaapeli-tv:n puuttuminen loivat rakkauden lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Rothfuss opiskeli kaikkea, mikä kiinnosti: kemiaa, psykologiaa, keskiajan historiaa, itämaista teatteria, antropologiaa, sosiologiaa. Lopulta hän valmistui englannin kielestä. Hän kirjoitti runoja, kolumnia paikallislehteen ja käsikirjoituksia radion viihdeohjelmaan. Hän teki myös käsikirjoituksen tarinasta, joka kertoi miehestä nimeltä Kvothe. Vuosien aikana hän kirjoitti sitä uudelleen kymmeniä kertoja.
Lue lisää ...
Rothfussin esikoisromaani, trilogian avausosa Tuulen nimi (2007) voitti ilmestyttyään Quill-palkinnon. Rothfussin kirjoja on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta.
Rothfuss haki teokselle innoitusta Cyrano De Bergeracin ja Giacomo Casanovan elämäkerroista. Kirjojen kuvaama taikuus sai vaikutteita erilaisista historiallisista uskomuksista ja fysiikasta. Rothfuss ei näe Kuninkaansurmaajan kronikan käsittelevän mitään tiettyä teemaa. ”Ajattelen, että jos pyrkii kertomaan realistisen tarinan joka keskittyy todentuntuisten henkilöhahmojen ympärille, tulee käsitelleeksi tärkeitä aiheita. Nuo aiheet ovat niitä jotka tekevät meistä ihmisiä.”
Rothfuss asuu edelleen Wisconsinissa, missä hän opettaa samassa yliopistossa jossa opiskeli. Puolisonsa kanssa hänellä on yksi poika.
Nuorena Rothfuss luki kaikki fantasia- ja tieteiskirjat jotka sai käsiinsä. Hänen suosikkiteoksiinsa kuuluvat muun muassa Peter S. Beaglen Viimeinen yksisarvinen, Terry Pratchettin Tähtihattu, J. K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi sekä Frank Millerin Yön ritari. Kirjailijana Rothfussin tavoite on kertoa hyvä tarina muille fantasian lukijoille.
Kirjailijasta on aiemmin keskusteltu paljon vanhalla foorumilla jo vuodesta 2007 lähtien, joten jatketaan täälläkin.
Itse tutustuin kirjailijaan vasta nyt luettuani Tuulen nimen. Pidin kirjasta, vaikka kokonaisuutena se ei ihan nappiin osunutkaan. Kirjan alkupuolisko oli oikein kiinnostava, mutta keskikohdassa meno oli valjumpaa, joskus jopa pitkäpiimäistä. Mm. Yliopisto = Velhokoulu meininki ei ollut minulle erityisen innostavaa lukemista ja välillä tuntui, että tarinaa pitkitetään ihan suotta. Erityisesti kirjassa pidin kehyskertomuksesta eli nykyisyydestä. Sen mystisyys saa halun selvittää, miksi on päädytty tällaiseen tilanteeseen eli menneisyydestä kuuleminen on välttämätöntä, jotta asiat selviävät. Kerrontatapa siis miellytti, mutta eteneminen olisi saanut olla rivakampaa. Kirjoitus on kuitenkin sujuvaa ja suomennoksessakin kieli on välillä kaunista.
Mietin 3½ ja 4 tähden välillä pisteytystä, mutta päädyin jälkimmäiseen, koska parannusta oli keskikohdan keskinkertaisuudesta lopussa ja lopulta kirjasta jäi varsin hyvä maku. Voi olla, että olisi kannattanut odottaa vielä vähän pidempään Tuulen nimen lukemisen kanssa, jotta Wise Man’s Fearin suomennos olisi lähempänä ilmestymistä, mutta ehkä muutaman vuoden jaksan sitä odottaa. En ainakaan tässä vaiheessa lähde englanninkielisen perään.
Rothfuss on yksi suosikkikirjailijoistani ja vaikuttaa tosi rennolta tyypiltä, seurailen hänen blogiaankin silloin tällöin. Viime vuonnahan hän teki sopimuksen seuraavasta fantasisasarjasta, joten sitäkin olen jo alkanut odottaa The Doors of Stonen ohella.
maxsSen enempää spoilaamatta täytyy kyllä varoittaa että kakkososassa velhokouluilu jatkuu, itse pidän siitä sarjassa eniten, joten minulla ei ollut asian suhteen ongelmaa, mutta jos se tökkii niin toinen osa voi olla jonkinasteinen pettymys.Minulle tämä on iloinen uutinen!
Itse tosiaan luin Tuulen nimen ensimmäisen kerran viime syksynä ja toisen kerran nyt kesällä ja siitä on tullut yksi lempikirjoistani. Tykkäsin hurjasti mm. Rothfussin luomasta maailmasta ja Kvothesta itsestään. (Olen heikkona älykkäisiin päähenkilöihin, ja Kvothehan on aikamoinen yleisnero). Myös kehyskertomus ja kieli olivat asioita joista pidin, vaikka välillä suomennoksessa olikin joitain aika kummallisia ratkaisuja. Kuitenkin esimerkiksi kohdat joissa Kvothe soittaa luuttuaan nostattavat minulle aina kyyneleet silmiin. Näin jälkeen päin voin ehkä yhtyä mielipiteeseen siitä, että tiivistämisen varaa olisi, mutta lukiessani olin niin täysin kirjan lumoissa, ettei pitkästymisen varaa ollut. Itse tosin pidin juuri velhoiluosioista ja tylsintä mielestäni oli ennenminkin[Spoileri - klikkaa]
Velhokoulu osuus oli parhainta kirjassa, joten tässä valossa odotan vielä innokkaammin toista osaa. Ekassa osassa tökki vähän vastaan kirjan romanssivire. Luin samaan aikaan Scott Lynchin Locke Lamoraa, ja siinä pidin erityisesti siitä, että mukaan ei ollut (vielä) ahdettu romantiikkaa. Ilmeisesti luen romanttista hömppää niin paljon muuten, että tahtoisin saada fantasiakirjat ilman sitä.
Minäkin seurailen Rothfussin blogia, jonka perusteella kirjailija on todella mukava ja sympaattinen tyyppi. Hänen kirjoituksistaan tulee jatkuvasti hyvälle mielelle. Hän on kertonut olevansa itsekin fani ja olevansa edelleen hieman yllättynyt siitä, miten on noussut kuuluisuuteen. Niinpä hän ymmärtää ja sympatisoi myös omia fanejaan. (Edellinen pohjautuen omaan muistiin eli ei aivan kirjaimellisesti kannata ottaa.)
Itse pidin kirjan velhokouluilu-osuudesta siinä missä muistakin.
Ainoana pienenä piikkinä lienevät kohtaukset joissa Kvothe haahuilee Dennan perässä, jaan nimittäin parivaljakko Simmon & Wilem:n mielipiteen hänestä. Tosin tässä tapauksessa kyse ei tietenkään ole huonosta kirjoittamisesta, pikemminkin en vain itse pidä Dennan tyylisistä hahmoista.
Kolmatta osaa odotellessa. :smile:
Propagandalfkyse ei tietenkään ole huonosta kirjoittamisesta, pikemminkin en vain itse pidä Dennan tyylisistä hahmoista.Ehkä minulla on vähän sama eli Denna hahmona ei napannut, sen sijaan että itse varsinainen romantiikka olisi ollut huono lisä. Mutta, mene ja tiedä.
Minusta meno parani massiivisessa The Wise Man's Fearissä, mutta tiedän monien olevan eri mieltä. Aiempaa selvemmin tuli esille Kvothen epäluotettavuus kertojana. Lukija voi vain arvella, miten paljon todellisuus vastaa K:n tarinaa. Kuninkaansurmaajan kronikan hienoin ominaisuus saattaa olla, kuinka hyvin Rothfuss saavuttaa vaikutelman siitä, että Kvothe todella kertoo omaa elämäntarinaansa kuuntelijoille. Koska päähenkilö on pakkomielteinen Dennasta, hän käyttää valtavasti aikaa tämän kuvailuun. Vastaavasti jotkin lukijaa kiehtovat tapahtumat hypätään kokonaan yli. Tässäkin viittaan sarjan toiseen osaan.
[Spoileri - klikkaa]
Trilogian päätösosaa ei ole luvassa lähitulevaisuudessa. Wertzone-blogin ylläpitäjä tapasi juuri Rothfussin (ja Scott Lynchin) Lontoossa. Lainaus raportista:
It sounds like we shouldn't be holding our breaths about seeing The Doors of Stone in the near futureEnsi vuonna saamme kuitenkin uuden annoksen Rothfussin fantasiamaailmaa. George R.R. Martinin kotisivujen mukaan Rogues-antologia ilmestyy syyskuussa 2014. Tässä on mukana Rothfussin pienoisromaani The Lightning Tree, jonka päähenkilö on Kuninkaansurmaajasta tuttu Bast. Kertomuksen pituus on noin 20 000 sanaa. Jos haluaa jonkinlaista vertailukohtaa, niin lastenkirja Jali ja suklaatehdas sisältää alkukielellä suunnilleen 30 000 sanaa.
Rothfussin uudesta sopimuksesta, joka kattaa uuden fantasiasarjan, tiedotettiin tosiaan viime vuonna. Mitään tarkempaa informaatiota ei ole annettu, eikä kirjailija ole blogannut aiheesta. Kuten ei myöskään tv-sarjaoptiosta. Diili tuskin liittyy Kuninkaansurmaajan maailman menneisyydessä tapahtuvaan keskeneräiseen romaaniin, jonka työnimenä on Laniel Young-Again. Tämän piti alun perin olla lyhyt tarina, mutta Rothfuss jätti kirjoittamisen tauolle siinä vaiheessa, kun pituutta oli 60 000 sanaa. Kirjailija kertoi asiasta viime huhtikuussa. En tiedä, onko teos edennyt tämän jälkeen. Keväällä Rothfuss arveli lopulliseksi pituudeksi 90 tuhatta sanaa.
Rothfuss ja kustantamo pohtivat nyt tosissaan sitä, pitäisikö lyhyt Lanielista kertova romaani julkaista ensi vuonna (eli ennen Kuninkaansurmaajan päätösosaa), jotta fanit saisivat uutta luettavaa nopeammin. Rothfuss arveli pystyvänsä kirjoittamaan Laniel-romaanin valmiiksi noin kuukaudessa, mutta tämä tietenkin viivästyttäisi The Doors of Stonea entisestään. Hän itse kannattaa ideaa.
Minulle kirjasta jäi mieleen ennen kaikkea yliopisto-osuus (voi että, olisi niin upeaa päästä tutustumaan siihen laitokseen) ja runollinen tunnelma, vaikka esimerkiksi päähenkilön nimi olikin jo päässyt unohtumaan. Tämä ketju onneksi veresti muistoja niin nimien kuin tapahtumienkin osalta!
Pitäisi varmaan tutustua Rothfussiin enemmänkin, voisin aloittaa herran blogista kun sitä on täällä kehuttu. :)
Tuosta Laniel-kirjasta sen verran, että mä toivoisin sen julkaisua vasta kolmososan jälkeen. Mutta jos Rothfuss itse on asiasta innoissaan ja hänen tekee mieli viimeistellä se ensin, niin enpä mä sille mitään tietenkään voi. Ehkä se jotenkin piristää ja antaa lisää vauhtia kolmososan työstämiseenkin (tai vaihtoehtoisesti viettelee Rothfussin kokeilemaan muitakin syrjäteitä :tongue: ).
Mainitsemassani tapahtumassa Rothfuss kertoi myös, ettei halua palaa loppuun Kuninkaansurmaajan viimeistä osaa väkisin kirjoittaessaan (jolloin lopputuloskin saattaisi olla epäonnistunut), vaan ottaa rauhallisemmin:
On the bright side, he did say something along the lines of "I'd rather stretch it out, and give you guys a dozen amazing books over 20 years, than burn myself out finishing book three and have it not even turn out well."
Minun puolestani Rothfuss kirjoitelkoon siis mitä mielensä tekee, mutta toivottavasti joskus myös sen The Doors of Stonen. Edellisten osien lukemisesta on nyt jo tarpeeksi pitkä aika, ettei odottamisessa ole enää mitään ongelmia. Ja saatanpahan tulla lukeneeksi aiemmat osat myös uudelleenkin, jos tarpeeksi pitkään menee. (Uudelleenluku on plussaa ja erittäin harvinainen tapaus täällä päin.)
Kaikki uusi Rothfussilta kiinnostaa eli Laniel-kirja kuulostaa vain ylimääräiseltä bonukselta. Rothfussilla tuntuu olevan paljon kaikenlaisia projekteja, joten epäilen, että yksi kirja sinne tänne ei oikeasti tunnu missään. Eiköhän hän kirjoita tuota The Doors of Stonea siihen vauhtiin kuin hyvältä tuntuu joka tapauksessa. Haluan ehdottomasti saada lukea laadukkaan ja tarkkaan mietityn päätösosan.
Voi myös olla, että Lanielin julkaisu tekee hyvää Rothfussin kirjailijanuralle. Martinin kaltainen vanha tekijä voinee vetkutella ihan rauhassa niin pitkään kuin sielu sietää, mutta Rothfussilta on tullut vasta kaksi kirjaa (lukuunottamatta yhtä (kahta?) satukirjasta), joten ehkä on ihan fiksua muistutella aina välillä ihmisiä olemassaolostaan.
Rothfuss on vuorossa Lohikäärmetanssin jälkeen. Käännöstyötä on aika paljon jäljellä, joten todennäköisesti kirja ilmestyy vasta vuonna 2015.
Jatko-osaa en ole vielä lukenut, vaikka englanniksi olisikin saatavilla, mutta kun sen lukemiselle vapautuu aikaa, uskon nauttivani siitä yhtä paljon.
A novella (about 22,000 words) that centers around Bast. It's coming out in the Rogues anthology later this year.Tämä vahvistaa sen, että Laniel-romaani ilmestyy ennen Kuninkaansurmaajan kronikan päätösosaa. Auri-kertomus oli minulle uusi tieto, siitäkin on tulossa mukavan pitkä. Missäköhän antologiassa (ja milloin) se julkaistaan?
I'm also working on another novella centering around Auri. I meant for it to be a short story, but it became a lot more than that, and right now it's creeping up on 25,000 words.
A short novel (short for me) set in Modeg. It tells the origin stories of one of the other legendary figures in my world: Laniel young-again. (That's probably going to be about 100-120 thousand words or so.)
Rothfussin arvio Lanielista kertovan kirjan lopullisesta sanamäärästä on noussut. Rowlingin Azkabanin vanki on alkukielellä 107 000 sanaa pitkä, Robert Jordanin Uusi kevät 121 000 ja Stephen Kingin Kolme korttia pakasta 128 000. Nämä siis vertailuna.
Eräs käyttäjä kirjoitti Redditissä:
I don't have a source readily available, but I know Pat's said a lot that this story will wrap up in 3 books.Ja kirjailija vastasi:
There is a second trilogy planned in this same world from what I've heard though, it just more than likely won't be anymore of Kvothe's retelling of his life (might pick up shortly after he's done though, maybe Pat will answer that)
Yeah. Pretty much this.Rothfuss siis myönsi, että häneltä on tulossa samaan maailmaan sijoittuva uusi trilogia. Ehkä kustantajan kanssa syyskuussa 2012 tehty julkaisusopimus koskee tätä.
Mutta kunhan vaan spekuloin mitään tietämättä. Kun nyt saisi Wise Man's Fearin ja Doors of Stonen luettua ensin. :lol:
Kirjailija twiittasi eilen saaneensa valmiiksi Auri-pienoisromaanin ensimmäisen vedoksen. Tarina vaatii vielä muokkaamista, mutta pituus on tällä hetkellä 28 000 sanaa. Hugo-palkinnoissa minimimäärä "oikealle" romaanille on 40 tuhatta, josta jäädään vielä kohtalaisen kauas.
Kaksi päivää sitten Rothfuss puhui blogissaan Auri-kertomuksesta. Hänellä on ristiriitaiset ajatukset:
Right now I’m writing a novella about Auri. I’m about a hair’s breadth from being done with the first draft, and I’ve never been so torn up and confused about anything I’ve ever written.
Part of me thinks this story is some of the best writing I’ve done: brave and different and brilliant. Another part of me thinks this story is… just the dumbest concept ever. Just vastly hugely embarrassingly stupid.
Rothfuss ei ole tiedottanut asiasta virallisesti, mutta Amazon.comin mukaan Auri-pienoisromaani The Slow Regard of Silent Things julkaistaan Yhdysvalloissa 4. marraskuuta kovakantisena ja sähkökirjana. Kustantajana toimii Rothfussin normaali amerikkalaiskustantamo DAW ja pituudeksi on merkitty 176 sivua. Kirjasta annetaan tällainen juoniselostus:
[Spoileri - klikkaa]
Renowned as a bastion of knowledge, the University draws the brightest minds to unravel the mysteries of enlightened sciences, such as artificing and alchemy. Yet deep below its bustling halls lies a complex web of abandoned rooms and ancient passageways. In the heart of this cavernous maze is a young woman named Auri, who calls this Underthing her home.
Formerly a student at the University, Auri now spends her days tending to the world around her. She knows that some mysteries are better settled and safe. No longer fooled by the sharp rationality so trusted by those above her, Auri sees beyond the surface of things, into subtle dangers and hidden names.
At once joyous and haunting, The Slow Regard of Silent Things is a richly atmospheric and lyrical tale, featuring one of the most beloved characters from Rothfuss’ acclaimed fantasy series.
Ehkä saamme Laniel-romaanin ensi vuonna, ja Doors of Stonen vasta 2016? Mainitaan vielä se, että Roguesin julkaisu aikaistui kesäkuulle (17. päivälle). Antologiassa on siis mukana Rothfussin Bast-pienoisromaani The Lightning Tree.
Brittikustantaja Gollancz tiedotti kuun alkupuolella hankkineensa oikeudet pienoisromaaniin.
JussiToisaalta Rothfuss on useaan kertaan sanonut, kuten nytkin Redditissä, että Kvothen tarina tulee päätökseen The Doors of Stonessa. Ehkä uudessa sarjassa nähdään muut päähenkilöt.Kvothe on sen verran stereotyyppinen hahmo ettei hirveästi tule ikävä, mutta maailmaa kyllä tulisi. Pienoisromaanisuunnitelmat ei kyllä hirveästi kiinnosta, paitsi tuo tänä vuonna ilmestyvä, koska Auri on sen verran kiinnostava hahmo. Kyllä ne kunnon 900 sivun läskikirjat on parhaita tässä genressä.
Suomennosten kanssa alkaa itselleni olla ihan sama, itse olen viimeisen vuoden aikana 99% siirtynyt englanninkielisiin ekirjoihin, vaikka pitkään käännösten tukijana sinnittelinkin.. Tuulen nimi on kyllä hyllyssä, joten sikäli voisi sarjan täydentää ihan keräilyn ilosta, jos Rothfuss vaikka joskus käväisi Suomessa nimmaroimassa...
maxPienoisromaanisuunnitelmat ei kyllä hirveästi kiinnosta, paitsi tuo tänä vuonna ilmestyvä, koska Auri on sen verran kiinnostava hahmo.Tänä vuonna ilmestyy Auri-tarinan lisäksi myös toinen, Bastista kertova The Lightning Tree, jonka saamme jo kesäkuussa osana Rogues-antologiaa. En tiedä, suunnitteleeko Rothfuss enempää pienoisromaaneja. Laniel-kirja tulee olemaan täysimittainen romaani, vaikkakin selvästi lyhyempi kuin Kuninkaansurmaajan kronikan varsinaiset osat.
EDIT: Lightning Treestä voi lukea näytteen.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Patrick Rothfuss