Lauren Beukes

[article]519[/article]

Minä pidin [i]Säkenöivistä tytöistä[/i], ehkä yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Risingin tietokantaan tällä hetkellä annettujen arvosanojen ja arvostelujen perusteella kaikki eivät ole pitäneet läheskään yhtä paljon… Ja ymmärrän kyllä, ettei tarina miellytä kaikkia.     [quote=”VMN”]Tarina on paikoittain hyvin raaka, ja iso osa tarinasta on kerrottu sarjamurhaajan näkökulmasta.[/quote]   Tämä on hyvin mahdollisesti liikaa osalle lukijoista... Etenkin, jollei lukija ennestään tiedä esimerkiksi, että sarjamurhaaja voi saada teoistaan seksuaalista mielihyvää. Ja vaikka tietäisikin. Harper Curtis kun tosiaan on, näin maallikkotermein, viheliäisen hullu paskiainen. Ja sellaisena hän on minusta kerrassaan onnistunut henkilöhahmo! Kirjailija on tehnyt taustatyönsä huolella, kerännyt faktaa ja triviaa sarjamurhaajista, ja henkisesti sairaan murhaajan mielenliikkeitä seurattiin mielestäni uskottavasti.   Itse asiassa tulkitsin Harperin Talonkin omalla tavallaan kuvastavan sarjamurhaajan mieltä ja sen toimintaa. [spoiler]Talon seinällä roikkuvista muistoesineistä muodostuu jokin kuvio, merkitys, ohje tai jopa käsky... Harperille. Koska ne ovat [i]hänen [/i]tapansa luoda asioiden välisiä merkityksiä tai järjestystä. Eli kuten loppu paljastaa: [spoiler]talon "ääni", joka häntä kutsui ja käski tekemään asioita ja riivasi olikin hän itse, hänen oma sairautensa tai miten sen haluaakaan ajatella. Ja niinhän se on.[/spoiler] [/spoiler] Raakuuksien suhteen kirja tarjosi mielestäni sikäli pehmeän laskun, ettei kerro pahimpia mahdollisia asioita heti alussa, vaan (noh, ei liene paha spoileri) vasta myöhemmin. Etenkin loppua kohden tarinan vain kiihdyttäessä vauhtiaan oli minusta hienosti kerrottua, kuinka [spoiler]murhaajan omakin ote alkaa lipsua. Ja se se vasta pelottavaa onkin, kun huomaa, ettei homma ole enää kenenkään hallussa, vaan kaikki vain etenee kuin vääjäämättömästi.   Tarina ruokki kutkuttavasti toivoa, että kenties Harper sittenkin vielä ns. tekee parannuksen, esim. löydettyään elämänsä rakkauden. Tai ainakin minä hetkittäin toivoin, että Harper löytäisi elämäänsä onnen ja rauhan ja lopettaisi pahuuksien tekemisen. Heh. Jollain tapaa koin siitä toivosta luopumisen jopa henk.koht. raskaammin kuin hirmutöiden kuvaukset.   Kirjan yksi ehdoton vahvuus onkin mielestäni siinä, ettei se anna tuumaakaan myönnytyksiä tekojen kauheuden edessä. Siis ei anna mahdollisuutta käsittää, että ne olisivat jotenkin vähemmän kauheita kuin oikeasti ovat. Mutta samalla kirja kohtaa kauheuksien tekijän ja antaa hänelle jopa, jollei nyt sääliä niin ainakin mahdollisen ymmärryksen. Ei hyväksy, mutta ymmärtää. Se on vaikea tasapaino, mutta tässä mielestäni onnistui. [/spoiler]   [quote=”VMN”]Beukes vaatii lukijaansa keskittymään pysyäkseen kärryillä kaikesta, mitä tapahtuu. -- Vielä, kun tapahtumien kronologinen järjestys on eri kuin se, jossa tarinaa kerrotaan, ja vuodet vaihtuvat aikamatkustuksen takia jatkuvasti[/quote]   Tuollakin on varmaan osaan lukijoista vieraannuttava vaikutus. Toisaalta vuosilukujen vaihtelu oli tarinan kannalta looginen ratkaisu, koska aika ei sido Harperiakaan. Kirbyn luvut sentään olivat toistensa suhteen pääasiassa kronologisessa järjestyksessä.. paria merkittävää poikkeusta lukuun ottamatta. Minä pidän yllätyksistä, joten ei haitannut, että tarinan ennakoimattomuus oli maksimissaan. Paitsi että vähitellen [spoiler]oppi... Aloin muistella nimiä seinällä eli tyttöjä, jotka Harperin vielä pitäisi kohdata, jolloin tarina muuttui jonkin verran ennakoitavammaksi. Eli huomasi tavallaan alkaneensa ajatella kuin hullu sarjamurhaaja... [i]se[/i] se vasta pelottavaa onkin. :roll: [/spoiler] Vajaat 70 sivua kirjan alusta olivat kyllä sellaisia, etten vielä juurikaan hahmottanut tarinaa, kunhan ihmettelin. Alku kun ei selitä asioita, vain näyttää niitä. Mutta ei siitä minusta kannata vielä huolestua, koska juonen kannalta kriittisimmät hetket on luonnollisesti säästetty myöhemmäksi, kun lukija on jo paremmin sisällä tarinan juonessa.   Sen sijaan en pitänyt lainkaan rakenneratkaisusta, että [spoiler]puolivälissä kirjaa näytettiinkin aivan yllättäen pätkä loppukohtauksesta. Minusta se oli liiankin yllättävää. Kikan tarkoitus kaiketi oli saada nuivempikin lukija lukemaan kirja loppuun, mutta tarinan itsensä kannalta ratkaisu ei mielestäni ollut perusteltu, koska se pätkähän oli Kirbyn näkökulmasta eli muutoin suht kronologisesti, eikä Kirby ollut vielä matkustanut ajassa. .. [/spoiler]   [quote=”VMN”] Hän osaa luoda eläviä kuvauksia hahmoista ja tapahtumapaikoista[/quote]   Tästä minäkin pidin. Osa uhreista eli näistä säkenöivistä tytöistä tosin jäi todella etäisiksi, kuin olisi lukenut sanomalehdestä rikosuutista. Sen sijaan osa tuli oikeasti iholle. Varmaan siksikin, että heistä paljastettiin niin henkilökohtaisia asioita. (Se oli tavallaan osa murhatöiden kauheutta: kuinka kaikin puolin alastomiksi he joutuvat.) Minusta ajatus säkenöivistä tytöistä oli ylipäänsä hieno. Tämäkään ei varmaan ole spoilaus, mutta ideahan on, että [spoiler]"säkenöivät" tytöt ovat kukin jollain tapaa oman aikansa edelläkävijöitä, jotka uskaltavat olla jotain tavatonta, ympäröivän yhteiskunnan osoittamasta paheksunnasta huolimatta. He eivät kykene muuttamaan maailmaa, mutta innostavat kanssaihmisiään. He ovat fiktiivisiä, mutta olisivat [i]voineet[/i] olla olemassa. Oikeankin historian innostajaihmiset ovat mielestäni puhuttelevia hahmoja, joten samoin nämä tytöt.[/spoiler] Baseball-reportteri Dan oli symppis, samoin irti-Ottoja kaipaava boheemiäiti. Kirby vaikutti joihinkin muihin tyttöihin verrattuna mielestäni turhankin tavanomaiselta... Tai siis tavallisella tapaa erikoiselta. Harper vs Kirby -asetelmasta tuli minulle parhaimmillaan mielikuva Stephen Kingin Randall Flaggistä kohtaamassa "Millennium"-trilogian Lisbeth Salander. :tongue: (Harperista toki kovasti sanottu, mutta kyllä hän melko ylimaallisen kenkku pahis oli, aikamatkailee ja kaikkea.)   Uskon, että mitä enemmän Yhdysvaltain historiasta tietäisi, sitä enemmän osaisi nauttia kaikista kirjan hallitsemista historiallisista yksityiskohdista. Hyvin kerrottuun ajankuvaan pääsee kyllä muutoinkin sisälle. Esim. 60-luvun sikäläinen poliittinen radikalismi oli minulle aika vierasta aihealuetta, muttei se häirinnyt. (Opinpahan ainakin, mikä on Pigasus.)   Miljöön kuvauksessa minua kiehtoi etenkin, kuinka elävän törkyiseksi se oli saatu. Tarinan maailmassa ihmiset tekivät toisilleen sairaita ja sekopäisiä asioita ja samoin kaupungin kaduilla oikein huokui kurjuus ja turmellus. Minulle oli iso oivallus, että eniten harmia ei sittenkään aiheuttanut minkään aikakauden "rappiotila" sinänsä, vaan juuri ne ihmiset, jotka eniten vauhkosivat ajan moraalisesta turmelluksesta eli henkilöistä, jotka eivät ole tai elä kuten näiden ihmisten mielestä olisi oikein olla tai elää. Monet henkilöhahmoista joutuivatkin pelkäämään poliisia vähintään yhtä paljon kuin tuntemattomia hiippareita.   Kirjaa voi pitää yhteiskunnallisesti kantaaottavana, koska henkilöhahmoiksi pääsevät yleensä historian marginaaliin unohtuneet kuten kodittomat, rotusyrjinnästä kärsivät sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Ja tietenkin naiset. Yhteiskunnallista spefiä saisi olla mielestäni enemmänkin, siis muutakin kuin ekokatastrofidystopioita jne.     [quote=”VMN”]Edes vastausta siihen, miksi Harper surmaa näitä naisia ja mikä Talo on, ei kunnolla käydä läpi[/quote]   Olen sikäli samaa mieltä, että loppu tuntui tulevan aika äkisti. Toisaalta itse koin, että juonen jännitys oli siinä vaiheessa jo niin huippuunsa viritetty, että ehkä se lauetessaan pakosti jätti vähän hölmistyneeseen olotilaan. Minäkin etsin tekstistä selitystä, miksi Harper surmaa... Jotenkin sitä vain olettaa, että pahuudelle on oltava osoitettavissa jokin syy. Ja mihin lopputulokseen tulin? [spoiler] Pahuudelle ei aina ole mitään tiettyä syytä. Tai sitä ei voi kertakaikkiaan tietää tai käsittää, mikä on on joskus vain hyväksyttävä. Asioilla oli kyllä yhteyksiä, kuten Harperin kokema närkästys hohtavan radium-tanssijattaren sairaalassa saamasta erikoiskohtelusta ja sitten myöhempi hohtavien tyttöjen tappaminen... Mutta ei sellainen ole kellekään tervejärkiselle ihmiselle syy alkaa tappamaan ketään.   Oletin oikeasti sen koko Harperin varhaislapsuuteen eli veljen vammautumisen aikaan sijoittuvan pätkän ajan, että sieltä jostain paljastuu nyt se Harperin elämän Perimmäinen Paha Kokemus, joka on tehnyt hänestä kylmäverisen tappajan. Jouduinkin sitten hiukka hölmistyneenä toteamaan, ettei sellaista ollutkaan, ainakaan siinä tarinassa. Tai sitten en sitä kyennyt käsittämään. .. Silloin vasta tajusin, kuinka vahvana minulla oli se olettamus ollut. Minulle varsin silmiä avaava havainto.   Ja Talosta puhuinkin jo viestin alussa.. Vaikka kukaan ei varmaan muista enää. Mutta ei toisaalta varmaan ole jaksanut lukea tätä viestiä näin pitkälle, joten haitanneeko tuo. :lol:   [/spoiler] Sen sijaan minua jäi vaivaamaan, ettei [spoiler]Kirbyn tutkimustyöllä oikeasti ollut paljoakaan väliä. Tai siis murhaajan jäljillehän oli mahdotonta päästä perinteisellä salapoliisityöllä, joten sitä olisi voinut jatkaa vaikka loputtomiin nappaamatta silti Harperia. Mutta onneksi sarjamurhaajathan ennemmin tai myöhemmin möhlivät, ja sitten heidät napataan.   Olin ennen lukemista vain ajatellut kirjan olevan enemmän "perinteinen dekkari", joten siksi ehkä jäi kaivelemaan. Mainitsin kirjan lainattuani dekkareita lukevalle (mutta kaikenlaista spefiä välttelevälle) äidillenikin, että hänkin voisi lukea kirjan, tässä kun on sarjamurhaaja jahdattavana. Hyvä oli, ettei lukenut, olisi vain suotta huolestunut.[/spoiler] Minusta aikamatkustus on tarinassa oikeasti huolella spekuloitua ja ajatuksia herättävää. Kirjailija saa ajan pyörähtelemään kauniita piruetteja. Minut tarina sai ajattelemaan mm. sellaisia asioita, että kausaalisuhteet ja kronologinen aika ovatkin ehkä vain lohdullista harhaa ja paradokseiksi kutsumamme asiat luonnollisia, järkeilemämme totuus luonnoton…   Ajassa matkaamista lukuunottamatta kirja ei ole scifiä, ennemmin maagista realismia. Aikamatkustuksellekaan on turha odottaa mitään tieteellistä selitystä. Päinvastoin kirjan lukijan on hyväksyttävä, että maailmassa tapahtuu mielettömiltä vaikuttavia asioita. Josta päästäänkin taas näemmä lemppariaiheeseeni, Harperin hulluuteen: [spoiler]Ehkä hullun ja tervejärkisen ero on osin siinä, ettei hullu välitä, vaikkei hänen maailmassaan ole liiemmälti järkeä? Ehkä täytyisi Harperin tapaan olla henkisesti tasapainoton kyetäkseen oikeasti kohtaamaan jotain niin merkillistä kuin hänen kohtaamansa asiat ja sopeutumaan siihen... [/spoiler]       Onkohan Säkenöivät tytöt saanut millaisia arvioita esim. (suomalaisissa) lehdissä?   Muita kirjan lukeneita? Oletteko lukeneet Beukesin aiempia teoksia? Mitä olitte tästä tai niistä mieltä? Mahtaakohan Schildts & Söderströms jatkaa kirjailijan suomentamista…

Johan oli analyysi! Hitto vie. Minä kyllä luin kaiken, mutta muistanko kaikkea? No muutaman asian voisin vielä sanoa. Laitetaan kuitenkin kaikki spoileriksi, jaksa sitä tarkempi olla:   [spoiler] Ensinäkin se, kun keskellä näytetään kohta lopusta. Se oli yksi isoin ei minulle. Koska aikamatkustuksen takia ollaan muutenkin sekaisin, niin yhtäkkiä heitetään loppuun ilman selitystä tai alustusta. Taisin lukea sen jopa pariin kertaan ja varmistaa, että oikeasti luin oikein, nyt ollaan tässä tilanteessa. Sitten kun tajusin, menin eteenpäin ja etsin kokoajan tätä kohtausta, johon ei enää viitata mitenkään, lopussa vain ollaan samassa kohtauksessa. Täh?   Aikamatkustuksessa kyllä oli joitain hienoja ideoita. Se kuollut mies aulassa oli hauska, näimme mitä tapahtui ja se loppu kohtaus kun ollaan yhtäkkiä lumisateessa, wau. Todella elävä, sitä olen kelannut paljon myöhemminkin, todella hieno.   Mutta juuri tuo turhautuminen, ettei Kirbyn työllä ole mitään merkitystä ärsytti. Ehkä se on osittain tarkoitus, ei voida mitään tehdä, mutta silti. Ärsyttää koko kirjan ajan, ärr. Mikset voi vain keksiä? (No et oikeastaan mitenkään.)   Minulla taas jäi epäselväksi juuri se, ketä nämä tytöt oli, miksi he. Sinulla on joo ideaa, mutta olisin kaivannut jonkin vahvemman yhteyden. Että oikeasti tuodaan esille, että nämä on valittu koska -blank-. Nyt he vain olivat joitain henkilöitä, ja vaikka hahmo kuvaukset olivat aitoja ja tuntuivat oikeilta henkilöiltä, niin suoraan siitä kuolemaan. No, ei se minussa erityistä tunnetta herättänyt.   Minuakaan raakus ei häiritse, tykkään siitä (hehe), mutta kaikille ei varmasti sovi.   Harperin motiivi toimiahan on olematon. Sitä odotetaan kokoajan, syytä miksi hän tappaa, miksi nämä, mutta kun mitään ei ole niin siitäkin jää hieman ontto fiilis. Ja vaikka se, että kaikki tapahtuikin ja kaikki oli aina tapahtunut ja mitä ikinä, oli ovela-oleva silmänisku, niin itse odotin enemmän :P   Kiva kirja, se oli viihdyttävä. Toimintaa, mysteeriä, mutta jäi kyllä pinnalliseksi, mikä harmitti. Olin kuullut paljon aikaisemmin. Se sisälsi todella hienoja kohtauksia ja onnistui useissa asioissa, mutta liian monessa ratkaisu turhauttaa lukijana (syytä kuolemille ei ole, Kirby on voimaton, kaikki on tapahtunut jo, kaikki jotka tapaamme kuolevat etc.)   Niin, vielä yksi asia: Itsellä on huono tapa, etten koskaan jaksa katsoa päivämääriä kirjoissa. En jaksa miettiä mikä hetki on, miten tämä eroaa edellisestä ja unohdan heti, eli tässä oli muutaman kerran aika sekaisin :smile: No, oma ongelma kun pidän näitä tietoja triviaalina. "Kyllä se selviää jos on jotenkin merkityksellinen." (Ja sitten ollaankin kronologisesti menneessä, ajallisesti tulevassa ja...) [/spoiler]

Paljolti näköjään samat jutut, jotka tökkineet. :smile:   Minäkin pidin [spoiler] eteisen ruumiista. Sinänsä juonen kannalta toissijainen yksityiskohta, mutta kuinka voikaan aiheuttaa ihmetystä.. Toivoin siitäkin, että sen avulla ratkeaisi jokin perustavanlaatuinen seikka, että vainaja olisi tiennyt talon alkuperästä tms. Ja mainio hämmennys, kun paljastuikin itsekin vain paikalle löytäneeksi ja taloksi asettuneeksi tyypiksi. Ja siinäkin jälleen aikasilmukka...[/spoiler]   [quote="VMN" post=4770] [spoiler] Minulla taas jäi epäselväksi juuri se, ketä nämä tytöt oli, miksi he. Sinulla on joo ideaa, mutta olisin kaivannut jonkin vahvemman yhteyden. Että oikeasti tuodaan esille, että nämä on valittu koska -blank-. Nyt he vain olivat joitain henkilöitä, ja vaikka hahmo kuvaukset olivat aitoja ja tuntuivat oikeilta henkilöiltä, niin suoraan siitä kuolemaan. No, ei se minussa erityistä tunnetta herättänyt. [/spoiler][/quote]   Minä ajattelin tuon uhrien valikoitumisen tavallaan kahdessa osassa, niin että [spoiler][b]a)[/b] On olemassa tyttöjä/naisia, jotka ovat jollain tapaa edistyksellisiä (esim. ensimmäinen musta nainen omassa työssään, transsukupuolinen, huippututkijoita jne.) Tästä merkkinä he "säkenöivät".   [b]b)[/b] On olemassa ainakin yksi ihminen, joka pystyy havaitsemaan tuon säkenöinnin. Hän sattuu olemaan sarjamurhaaja Harper, joka valikoi uhrinsa säkenöinnin perusteella.   Eli sama homma kuin: a) On olemassa vaaleatukkaisia naisia. b) On olemassa murhaaja X, joka valikoi uhrikseen vaaleatukkaisia naisia.   Olisi toki mahdollista, ettei tyttöjä oikeasti yhdistänyt mikään, vaan säkenöinti oli vain Harperin kuvitelmaa ja uhrit täysin sattumanvaraisia. Mutta minusta tytöillä oli yhteistä, juuri tuo "edistyksellisyys", jota ympäröivä yhteiskunta ei usein täysin hyväksynyt. Ei olisi uskottavaa, että täysin satunnaiset uhrit olisivat kaikki sellaisia.   Erityisen merkittävä oli mielestäni sen narkkaritaiteilijatyttö, jonka säkenöinti oli Harperin havainnon mukaan sammunut - koska Harper oli aiemmin kertonut tytölle murhaavansa hänet. Sillä teollaan hän pilasi tytön elämän eli jokin muutoin oletettavasti merkittävä tulevaisuus jäi toteutumatta. Säkenöinnillä siis on yhteys tyttöjen elämään, siihen millaisia he ovat ja mitä heistä tulee.     Asia erikseen, [i]miksi[/i] Harper [i]valitsee[/i] uhrikseen säkenöiviä tyttöjä. Joku voisi tulkita, että hän vihaa naissukupuolta ja haluaa lannistaa heidät, sammuttaa tyttöjen sisäisen palon tms. [i]Tai[/i] ehkä säkenöinti ärsyttää häntä, koska se vain sattuu aistihavaintona muistuttamaan pimeässä hohtavasta radium-tanssijattaresta. (Tanssijattaresta juontaa myös muistoesinejuttu - Harperin seuraamassa esityksessä häntä kiellettiin ottamasta muistoesineeksi jotain tanssijattaren vaatetta, vai mikä nyt olikaan..)   Kumpikaan noistakaan ei tietty selittäisi [i]miksi[/i] Harper [i]murhaa[/i] tyttöjä. Mutta sille ei ehkä ole sen ihmeempää selitystä.. Ehkä hän vain on ihminen, joka kykenee murhaan ja toiseen, kolmanteen jne. ja nauttii siitä.   Ja miten hän alkujaan löysi nuo tytöt eri ajoista... Jaa-a. Ehkä heidänlaisiaan on kaikissa ajoissa, vähän siellä sun täällä. Senkun sattuu paikalle bongaamaan.   [/spoiler]   Olen lukijana kai hiukka masokisti.. Tykkään kirjoista, jotka kiusaavat lukijaa, siis niin kauan kuin se "kiusanteko" vaikuttaa kirjailijan tietoiselta valinnalta (eikä vain tahattomalta kämmimiseltä). :tongue: Ja tämä kirja kyllä härnäsi, hämäsi ja huiputti oikein olan takaa, mielestäni varsin tahallisesti. Sekään ei tietenkään hyvä ole, jos tarina jää ihan käsittämättömäksi, mutta tämä tarjosi sentään myös oivaltamisen iloa (menivät oivallukset sitten oikein tai hutiin.. koska eihän sitä lukiessa tiedä).

Ja vielä tytöistä:   [spoiler] Itse oletinkin jotain sen tapaista mitä sanoit. En tiedä miksi, olinko kuullut muualta, oliko se jonkin muun juoni vai mitä, mutta minä oletin heidän olevan jotain "erikoista", edistyksellistä. Toit hyvät pointit miksi näin olisi, mutta koska sitä ei tuotu esille, vaan jätettiin täysin lukijalle, en itse napannut sitä ja murhat jäivät minulle täysin sattumanvaraisiksi. Jos olisi kerrottu vaikka mitä heistä olisi tullut, mitä heistä oli tulossa tai jotain tämän tapaista, niin mielestäni se olisi tehnyt murhat paljon vaikuttavammaksi. Ajattele nyt, murhaaja tappaa vain naisia, jotka ovat jonkin asian edelläkävijöitä. Nyt idea jäi hieman liian etäiseksi. Silti, jälkikäteen edes, hienoa ajatella (en ollut itse tajunnut kaikkia asioita joita sinä luettelit).   Tai vaihtoehtoisesti: Murhaaja on vain murhaaja, eikä hänen teoissaan ole mitään logiikkaa. Se on yksi täysin järkevä syy myös. Kirjoissa on vain se harmillista, että jos jotain tapahtuu vain sattumanvaraisesti ja ilman motiivia, se turahuttaa :tongue: [/spoiler]

Luin tämän, koska sitä niin kovin ylistettiin monessa paikassa, mutta itse en kyllä lämmennyt tälle ollenkaan. Enkä edes osaa sanoa miksi. Ainakin se, ettei aikamatkustusta selitetty mitenkään, ärsytti suunnattomasti. Hahmot eivät herättäneet mitään sympatioita tai antipatioita. Hyvä idea mutta toteutus oli tylsä.

[i]Säkenöivät tytöt[/i] oli lopulta ihan hyvä. Alkupuolella ajattelin, että tää on niin nähty – väkivaltaisten mielivaltaisten sarjamurhien kuvailua – ei järin omaperäistä. Mutta kyllä kirjassa muutakin sisältöä oli.     [quote="Hiistu" post=4769]   Sen sijaan en pitänyt lainkaan rakenneratkaisusta, että [spoiler]puolivälissä kirjaa näytettiinkin aivan yllättäen pätkä loppukohtauksesta. Minusta se oli liiankin yllättävää. Kikan tarkoitus kaiketi oli saada nuivempikin lukija lukemaan kirja loppuun, mutta tarinan itsensä kannalta ratkaisu ei mielestäni ollut perusteltu, koska se pätkähän oli Kirbyn näkökulmasta eli muutoin suht kronologisesti, eikä Kirby ollut vielä matkustanut ajassa. .. [/spoiler][/quote]   Ai, tämä oli seikka, joka sai kiinnostukseni eri tavalla heräämään siihen asti melko tasaisesti etenevässä kirjassa. Mä oon varmaan se nuiva lukija :smile:     [quote="VMN"]Edes vastausta siihen, miksi Harper surmaa näitä naisia ja mikä Talo on, ei kunnolla käydä läpi[/quote]   Surmien motiivia itsekin mietin - pitäisi olla motiivi, mutta [spoiler]kun kuvattiin Harperin nuoruutta ja mitä Harper antoi veljelleen tapahtua, ajattelin vaan että Harperilla on vain yksinkertaisesti sairas mieli [/spoiler]     [quote="Hiistu"]Minä ajattelin tuon uhrien valikoitumisen tavallaan kahdessa osassa, niin että [spoiler]a) On olemassa tyttöjä/naisia, jotka ovat jollain tapaa edistyksellisiä (esim. ensimmäinen musta nainen omassa työssään, transsukupuolinen, huippututkijoita jne.) Tästä merkkinä he "säkenöivät".   b) On olemassa ainakin yksi ihminen, joka pystyy havaitsemaan tuon säkenöinnin. Hän sattuu olemaan sarjamurhaaja Harper, joka valikoi uhrinsa säkenöinnin perusteella.   Eli sama homma kuin: a) On olemassa vaaleatukkaisia naisia. b) On olemassa murhaaja X, joka valikoi uhrikseen vaaleatukkaisia naisia.   Olisi toki mahdollista, ettei tyttöjä oikeasti yhdistänyt mikään, vaan säkenöinti oli vain Harperin kuvitelmaa ja uhrit täysin sattumanvaraisia. Mutta minusta tytöillä oli yhteistä, juuri tuo "edistyksellisyys", jota ympäröivä yhteiskunta ei usein täysin hyväksynyt. Ei olisi uskottavaa, että täysin satunnaiset uhrit olisivat kaikki sellaisia.   Erityisen merkittävä oli mielestäni sen narkkaritaiteilijatyttö, jonka säkenöinti oli Harperin havainnon mukaan sammunut - koska Harper oli aiemmin kertonut tytölle murhaavansa hänet. Sillä teollaan hän pilasi tytön elämän eli jokin muutoin oletettavasti merkittävä tulevaisuus jäi toteutumatta. Säkenöinnillä siis on yhteys tyttöjen elämään, siihen millaisia he ovat ja mitä heistä tulee.     Asia erikseen, miksi Harper valitsee uhrikseen säkenöiviä tyttöjä. Joku voisi tulkita, että hän vihaa naissukupuolta ja haluaa lannistaa heidät, sammuttaa tyttöjen sisäisen palon tms. Tai ehkä säkenöinti ärsyttää häntä, koska se vain sattuu aistihavaintona muistuttamaan pimeässä hohtavasta radium-tanssijattaresta. (Tanssijattaresta juontaa myös muistoesinejuttu - Harperin seuraamassa esityksessä häntä kiellettiin ottamasta muistoesineeksi jotain tanssijattaren vaatetta, vai mikä nyt olikaan..)   Kumpikaan noistakaan ei tietty selittäisi miksi Harper murhaa tyttöjä. Mutta sille ei ehkä ole sen ihmeempää selitystä.. Ehkä hän vain on ihminen, joka kykenee murhaan ja toiseen, kolmanteen jne. ja nauttii siitä.   Ja miten hän alkujaan löysi nuo tytöt eri ajoista... Jaa-a. Ehkä heidänlaisiaan on kaikissa ajoissa, vähän siellä sun täällä. Senkun sattuu paikalle bongaamaan.[/spoiler] [/quote]   Itse en funtsinut yhtään lukiessa, että mikä on tyttöjen yhteinen tekijä, mutta hyviä pointteja sulla.     [quote = "Hiistu"]Minäkin pidin [spoiler]eteisen ruumiista. Sinänsä juonen kannalta toissijainen yksityiskohta, mutta kuinka voikaan aiheuttaa ihmetystä.. Toivoin siitäkin, että sen avulla ratkeaisi jokin perustavanlaatuinen seikka, että vainaja olisi tiennyt talon alkuperästä tms. Ja mainio hämmennys, kun paljastuikin itsekin vain paikalle löytäneeksi ja taloksi asettuneeksi tyypiksi. Ja siinäkin jälleen aikasilmukka...[/spoiler][/quote]   [spoiler]Aikasilmukka on kimurantti juttu välillä tajuta, mutta hauska tuon kuvion selviäminen ja se, että Harper löytää omat kirjoituksensa Talosta alussa sekä se, että Harper ei pääse pidemmälle kuin 13.6.1993.   Yksi asia joka jäi häiritsemään ja en tajunnut oli se, kun Harper meni tarkistamaan Kirbyn tilanteen murhayrityksestä seuraavana päivänä 24.3.1989 (s. 201). Harper kohtasi Kirbyn äidin sairaalassa, joka ilmoitti Kirbyn olevan kuollut ja sitten vielä sanoi ”Kerron niille toisillekin. Varsinkin sille Danin paskalle, joka ei viitsi vastata edes soittopyyntöön.” -> Kirby ei tuntenut Dania vielä 1989… miksi Kirbyn äiti oli yrittänyt soittaa Danille, rikostoimittajalle, kun halusi toimittajista päästä ylipäätään eroon. Vai huijasiko Kirbyn äiti Harperia (aikasilmukka… oliko hän tietoinen Talosta ja yritti harhauttaa vai oliko Kirby tässä todellisuudessa oikeasti kuollut) Odotin, että tästä asiasta tulisi selitys loppukirjassa, mutta asiaan ei palattu ollenkaan … selittäkää mulle rautalangasta tämän asian juju :roll: [/spoiler]

[article]690[/article]

Zoo City luettu ja heti tekee mieli etsiä käsiini säkenöivät tytöt.