Yo-kirjoitukset

Sieltä ne tulevat. Lähenevät. (Paitsi kuuntelut, jotka menivät jo.) Hui.   Enkä liene ainoa tässä tilanteessa oleva? [size=2](Psst noreen olet velvollinen vastaamaan tähän hienoon ketjuun jonka loin koska jos ollaankin ainoat kirjoittajat niin en tahdo olla yksin.)[/size] Siispä ihan melkein-itse keksitty idea perustaa tällainen eeppinen panikoidaan ja jaetaan lukuvinkkejä ja -kokemuksia ja jaaritellaan vain tyhjää aiheesta -ketju! \o/ Yhtään hermostuta, ehei.   Vaikka sinällään on nyt helppo kevät, koska kirjoitan nyt vain yhden aineen (neljään vuoteen opiskelen, kolmannen kevät nyt ja ekaa kertaa mitään menossa kirjoittamaan). Englannin siis, kuten stressiketjussa jo hermoilin. .-. Kertaamiseni koostuu tällä hetkellä lähinnä satunnaisesta yo-vihkojen täyttelystä, pitäisi myös oikeasti kirjoitella useita kirjoitelmia koska viimeisimmästä englanninkurssista alkaa olla aikaa niin en sitten ihan kylmiltään mene raapustamaan jotain. Harmittaa ja ahdistaa kun oli ties mitä hienoja suunnitelmia että nyt alan hyvissä ajoin laajentaa sanavarastoani mutta oho ei sitten.   Mites te muut? Mitä kirjoituksia edessä ja miten olette valmistautuneet ja millaiset ovat fiilikset? Miten jo menneet kirjoitukset ovat sujuneet? Stressaako ja millaisin keinoin olette stressiä vähentäneet?   Myös: Mitä aiotte ottaa/olette ottaneet mukaan evääksi?   Avautukaa \o/

Okay, mulla kirjotukset ovat olleet ja menneet jo kauan sitten, mutta pikkuveljellä ne ovat nyt. Kai se lasketaan? Hän kirjoitti äikän ja englannin syksyllä, nyt olisi vuorossa reaali ja matikka. Minä tuskailen ja stressaan hänen puolestaan siitä matematiikasta. :tongue: Olen itse lukenut pitkän matikan ja nyt yritän tuutoroida lyhyttä matematiikkaa, ei ole ihan helppoa. Lyhyessä kun on vielä välillä ihan ihme pyöristyssäännöt...   Muistan itsekin panikoineeni englannin kanssa. Jälkiviisastelu on ärsyttävää, mutta jos pystyisin palaamaan ajassa taaksepäin vaikkapa lukion 2. luokalle, aloittaisin jo silloin aktiivisesti lukemaan kirjoja englanniksi. Tein tämän vasta kirjoitusten jälkeen ja olen monesti harmitellut sitä, koska englannin kielen taitoni on parantunut ihan huimasti. Tämäkään ei tietenkään auta, jos kirjoitukset ovat parin viikon päästä...   Stressiin ei minulla auttanut mikään. Välillä kävin kävelemässä ja vetämässä henkeä, kun pidin taukoa lukemisesta. Yksi asia, jota pelkäsin ihan kauheasti, oli liikaa lukeminen. Minulle oli välillä käynyt kurssikokeiden kanssa niin ja se on ärsyttävää ja koetilanteessa kauhistuttavaa. Pää alkaa lyödä tyhjää ja ei saa aloitettua koetta, kun jäätyy ihan totaalisesti. Onneksi osasin välttää tuon yo-kokeiden kanssa. Minä tein sen niin, että aloitin valmistautumisen kokeisiin jo hyvissä ajoin ja sitten vältin varsinaista lukemista kokeita edeltävinä iltoina, sallin ainoastaan vähän kertaamista.   Minulla paniikki yleensä helpotti siinä vaiheessa, kun koe alkoi ja sain paperin eteeni. Siinä vaiheessa kun ei voi enää oikein tehdä mitään muuta kuin yrittää parhaansa. Se on niin helppo sanoa nyt (kun omista yo-kokeista on niin pitkä aika) että hyvin se menee. Mutta toivotan mitä parhainta onnea ja jaksamista yo-kokeiden kanssa puurtajille!   Eväistä: minulla oli mukana vettä, leipää ja suklaata. :cheesy: En niitä leipiä koskaan syönyt, mutta suklaat katosivat ihan joka kerta.

Minunkin kirjoitukseni ovat jo kaukaista menneisyyttä, mutta muistan koetilanteet kuitenkin varsin elävästi. Päällimmäinen muisto on stressi, jota maustoivat pakokauhu ja otsalla helmeilevä tuskanhiki. Jos olisin suhtautunut kirjoituksiin yhtä huolettoman rennosti kuin tavallisiin kurssikokeisiin, olisin varmasti saanut niistä paremmat arvosanat. Ainoa neuvoni, jonka osaan kirjoituksiin antaa onkin se, että turha huoli vaan pois. Vaikka yo-kokeet ovatkin tärkeä juttu, niin ei elämä niistä kiinni ole, vaikka koesalissa istuessa saattaakin siltä tuntua. Jos nyt pitäisi kirjoittaa uudestaan, en varmasti stressaisi yhtä paljon kuin silloin aikoinaan.

Minulla oli syksyllä ensimmäiset kirjoitukset. Sain kummastakin aineesta pistettä vaille L, mikä otti vähän koville. Näin aika paljon vaivaa niiden eteen ja petyin, kun tulivat takaisin "vain" E:nä. No, sittemmin pääsin asian yli ja totesin arvosanojen olevan kuitenkin ihan hyvät.   Nyt ovatkin sitten menossa kirjoitukset. Stressaan näemmä ihan liikaa tälläisista isoista kokeista, mikä kyllä näkyy kokeen tuloksissakin. Unohdin tuolloin syksyllä kirjoittaa historiassa plussatehtävään kylmästä sodasta, vaikka olisin ne asiat vallan hyvin osannut. En vain hermostuksissani jotenkin ajattelut, että nekin olisi saanut hyvin liitettyä aiheeseen. Siinä menikin sitten pari arvokasta pistettä.. Englannissa hätäännyin ja aloin vaihdella oikeita vastauksia vääriin, haikeat hyvästit melkein kymmenelle kuuntelupisteelle. Ihan siedettävästi se silti meni, vielä on mahdollisuuksia hyviin numeroihin. Pitää yrittää olla hätääntymättä niin paljon seuraavissa kokeissa.     Lukulomalla olen lukenut lähes joka päivä sen 5-6 tuntia, mutta pikkuhiljaa alkaa tympiä ihan tosissaan. Alan kyseenalaistaa koko kokeiden järkevyyden. Ehkä tämänkin ajan olisi voinut käyttää vaikkapa pääsykoekirjojen parissa.

[quote="Astorethein" post=29582]Päällimmäinen muisto on stressi, jota maustoivat pakokauhu ja otsalla helmeilevä tuskanhiki. Jos olisin suhtautunut kirjoituksiin yhtä huolettoman rennosti kuin tavallisiin kurssikokeisiin, olisin varmasti saanut niistä paremmat arvosanat.[/quote]   Kuulostaapa tutulta! Itsekin olen miettinyt, että vähemmälläkin stressaamisella ja itsesyytöksillä olisin varmasti kirjoituksista selvinnyt. Kirjoitin ensimmäisenä aineena filosofian toisen vuoden keväällä. Siitä tuli iloisena yllätyksenä arvosanaksi E, mikä aiheutti pakkomielteen siitä, että kaiken muukin on mentävä yhtä hyvin tai paremmin. Lopulta en kirjoittanut yhden yhtäkään laudaturia. :tongue: Kannattaa aina yrittää parhaansa, mutta liioista suorittamispaineista on lopulta vain haittaa.   Kuten aina sanotaan, kukaan ei kysy yo-arvosanoja. Tämä tietenkin voi kuulostaa vähän kateellisen puheelta näin keskinkertaisen ylioppilaan sanomana. :wink: Toki hyvistä arvosanoista on hyötyä lähtöpisteiden kannalta, riippuu vähän siitäkin minne hakee opiskelemaan. Lukion on tarkoitus olla yleissivistävä oppilaitos ja ideaali on, että tieto ja oppiminen olisivat arvoja itsessään. Jos tavoittelee hyviä arvosanoja, tulee varmasti myös opittua asioita.   Tulee mieleen, kun eräs luennoitsija kertoi pitävänsä ideaalina sitä, että professorit pitävät luentoja omista erityisalueistaan, joista kuulijat voivat sitten inspiroitua ja tuottaa itse tutkimusta. Ei siis niin, että suoritetaan kursseja ja saadaan niistä arvosanoja. Veikkaan, että aika monelle lukio (ja yliopisto) on kuitenkin enemminkin suoritus, kuin paikka, jossa voi sivistää itseään. Tämä ei toki ole välttämättä ihmisten oma vika, maailman realiteetit tulevat vastaan ja harvalla meistä on mahdollisuutta ylimääräiseen haahuiluun ja yleisneurouden tavoitteluun.   Ymmärrän kyllä ylioppilaskirjoitusten hyvät puolet. Jos halutaan oikeudenmukaisesti verrata ihmisten osaamista, kokeiden tulee olla kansallisia, anonyymejä ja arvostelijoiden muita kuin oppilaiden omia opettajia. Opettajien arvosanoissa voi olla suuriakin eroja: toiset antavat paljon painoarvoa tuntiaktiivisuudelle ja toiset eivät. Toisaalta, mikä pointti tällä opiskelijoiden toisiinsa vertaamisella on? Korkeakoulut edelleen saavat valita itse, millä perusteella valitsevat opiskelijansa. Neljän A:n ylioppilaskin voi päästä opiskelemaan ihan yhtä hyvin kuin laudaturin ylioppilas. On selvää, että henkilö, joka on kirjoittanut hyvän arvosanan englannista, osaa sitä todennäköisesti paremmin kuin A:n saanut ja tämän luulisi jo näkyvän ihan käytännössäkin. Silti näiden ihmisten taidot on eroteltava arvosanoin.   Eväistä: minulla oli eväänä joka kerta leipää, mehua, viinirypäleitä ja suklaata. Nykyään voin jo syödä viinirypäleitä ilman inhottavia flashbackeja, mutta pitkään yhdistin ne yo-kokeisiin. Ei siis ehkä kannata ottaa evääksi mitään lempiherkkuaan. Kaikki kirjoitusten kanssa painiskelevat saavat sympatiani. En haluaisi itse kokea samaa uudestaan.

Liityn myös näihin "aikaa sitten kirjoittaneisiin" muistelijoihin. :tongue: Kirjoitin omat kirjoitukseni kolmessa erässä, kolme kerrallaan, eli yhteensä yhdeksän ainetta: äidinkieli, pitkä matematiikka, pitkä saksa, englanti, ruotsi, latina, filosofia, uskonto ja psykologia. Ei mitään muistikuvaa missä järjestyksessä, ja arvosanatkin pitäisi varmaan tarkistaa todistuksesta. Useampi L tuli, mihin olin ihan tyytyväinen, vaikka en lukenut kovin huolellisesti tai pitkäjänteisesti. Viimeisellä kirjoituskerralla valmistauduin samalla jo yliopiston pääsykokeisiin, ja vähän siinä alkoi muutenkin motivaatiohukka iskeä...   Ylppärit oli jännä juttu, koko lukio touhotettiin niiden perään ja sitten muumassa tunnissa periaatteessa ohi. Eväitä piti toki olla, mutta mullakin jäi iso osa niistä kyllä joka kerta syömättä, paitsi psykologiassa, jossa kirjoitin jonkun 40 sivua ja käytin koko koeajan ihan vain varmistaakseni sen laudaturin (ja tulihan se sieltä). Mitään erityistä ruoka-ainetta en jäänyt inhoamaan.   Sain kirjoituksista ihan mukavasti lähtöpisteitä yliopistoon, mutta kävin myös pääsykokeessa, joten olen virallisesti tullut sisään yhteispisteillä. En tainnut koskaan ottaa selvää, olisivatko myös pelkät yo-pisteet riittäneet -- raja kun vaihtelee vuosittain. Pääasia, että pääsi sisään. Yo-tuloksia on toki silloin tällöin tullut vertailtua, mutta enimmäkseen niiden aiheuttama stressi oli jossain määrin turhaa. Nykyään ainakin matemaattis-luonontieteellinen HY:llä painottaa vielä enemmän ylioppilaskirjoituksia, joten jos nyt tietäisin olevina hakemassa tänne ja osallistuisin yo-kirjoituksiin, panostaisin ainakin matematiikkaan enemmän.

Yhyhyhy. Yh. Stressasin syksyn kirjoituksia niin paljon, että lopulta kirjoituksia edeltävänä päivänä makasin aika monta tuntia olohuoneen lattialla enkä kyennyt tekemään mitään. .-. Muutenkin lukeminen meni miten meni, eli aika huonosti. Ärsyttää. Yllättävän vähän siihen nähden meni penkin alle, näyttäisi olevan tulossa C tai M (tavoite oli siis E). Kamalaa silti, aina tuntuu hankalalta jos kokee alittaneensa itsensä.   Nyt sitten pohdin että tahdonko uusia tämän reaalin ensi keväänä, kun se voisi olla ihan hyödyllinen jatko-opiskelupaikkaa hakiessa, mutta sitten kun kovasti kutkuttaisi kirjoittaa toinenkin samana päivänä kirjoitettava reaaliaine... :tongue: