Noloimmat tapauksenne

Jos haluaa niin tähän voisi kertoa noloimpia juttuja mitä olet itse tehnyt/sinulle on tehty/olet nähnyt.Olen nimittäin itse tunnetusti aivan hirveä höslääjä varsinkin paineen alla (minusta ei ikinä olisi maailmanpelastajaksi) :smile: Olisi kiva kuulla maailmassa olevan muitakin tällaisia pösilöitä.   Minun yksi monista hösläyksistäni (josta saan kuulla jatkuvasti) on tämä: Olin kirkon messussa esiintymässä pienen jousikokoonpanon kanssa ja minua jännitti kamalasti.Kun saavuimme lavalle, meille taputettiin ja kumarsimme. Tietysti minun pehvani täytyi sitten töytäistä tuolia, joka kaatui rymisten ja kaatoi samalla pari nuottitelinettäkin.Jousenikin tippui. Ihmiset olivat hiljaa ja vaivautuneita ja minäpä rupesin nauramaan täyttä kurkkua, enkä pystynyt lopettamaan..taisin olla jonkunlaisessa hysteeriassa. Papin ja kapellimestarin katseet olivat pahimmat. En tiedä kuinka kauan siinä kesti, mutta vihdoin lopetin, sanoin anteeksi ääneen ja istuuduin. Hihitin vielä soittaessanikin..   Noloista asioista esimerkkinä on tällainen: Olin aika nuori (3:lla luokalla) mutta se hävettää yhä. Olimme hippaa luokkani poikien kanssa. Minä olin ihan että jes, nyt ollaan kypsiä. Näin sen aikaisen ihastukseni näköpiirissäni ja juoksin häntä kohti valmiina pussaamaan (en minä halailusta välittänyt) ja poika kamppasi minut suoraan asfaltille. Myöhemmin kotona sanoin äidille että nyyh ilkeä poika kamppasi pälä pälä. Kun menimme puhumaan asiasta opettajan,pojan ja hänen vanhempiensa kanssa, poika huusi: -Ei se nyt ihan noin mennyt, tuo yritti väkisin pussata! Meinasin kuolla häpeästä kun huoneessaolijat ryhtyivät nauramaan ja äiti silitteli tukkaani..Tästäkään kohtauksesta en kuule liian vähän ja kiitos siskoni, koko sukuni tietää tarinan.   No nniin, tuossa oli nyt pari. Muut ovatkin juttuja, joiden on paras pysyä salassa vielä jonkun aikaa kun nuolen haavojani. :wink: Mutta nyt: rohkeimmat vaan kertoilemaan!

Tässä jokunen vuosi sitten kaipasin kesähelteillä parempia shortseja itselleni. Naapurikaupungissa käydessä osui silmiin vaateliike ja kävin katsomassa valikoimaa. Siellä olikin kasa farkkushortseja tarjolla. Nappasin pari niistä ja menin sovituskoppiin kokeilemaan mikä sopisi parhaiten. Perinteisenä vaatekauppoja inhoavana miehenä kun en koskaan muista mikä se oikea koko olikaan, pelkän numeron perusteella.   Vedin yhden niistä päälleni ja huomasin silloin ettei niissä olekaan haarakiilaa. Olin vetänyt farkkuhameen päälleni! Olin todella nolona kun menin palauttaman hameet paikalleen. Onneksi kukaan ei tainnut huomata ja pakenin kaupasta pikaisesti. Silloin nolotti kunnolla, mutta nyt pystyn jo nauraman tälle ja olenkin kertonut jossain illanvietossa tutuilleni. :tongue:

Ei kyllä hirveästi muistu mieleen kovin suuria mokia tai muita sattumuksia, koska olen sitä tyyppiä, jolle ei tapahdu paljoakaan, ellei erikseen yritä. Pikkujuttuja toki löytyy, mutta eivät sellaiset ketään kiinnosta.   Töistä voisi mainita yhden eeppisen kämmin. Olen töissä kaupassa ja olin purkamassa isoa ja korkeaa kuormalavaa. Lavalle oli pinottu noin parimetrinen kasa sekalaista tavaraa, mutta suurin osa oli sattumoisin pesuaineita ja tölkkilimsaa. Olin muutaman askeleen päässä lavasta, kun huomasin, että sehän alkaa perkele kallistua uhkaavasti. Syöksyin hidastetusti kohti lavaa estääkseni massiivisen täystuhon dramaattisen toimintamusiikin soidessa taustalla. Mutta mitään ei ollut tehtävissä, kuorma sortui silmieni edessä kuin Musta torni Kuninkaan paluun lopussa.   Lopputulos oli kuitenkin näkemisen arvoinen. Limsat ja pesuaineet sekoittuivat värikkääksi sateenkaarikeitoksi, joka poreili iloisesti ja tuoksuikin melko kiintoisalta. Sotkussa oli pirunmoinen siivoaminen, mutta onneksi tämä tapahtui aikaisin aamulla ennen ovien avaamista.   Eräälle kesätyöntekijälle kävi hiljattain samantyyppinen onnettomuus. Lastina oli tällä kertaa punajuuripurkkeja, jotka tietenkin levisivät veren näköiseksi ja lasimurskan ansoittamaksi lammikoksi ympäri lattiaa. Tyttö taisi olla kolmatta päivää töissä ja ilme oli sellainen, että nyt ollaan kyllä sielun pohjasta pahoillaan. Sanoin vaan, että älä murehdi, kyllähän näitä sattuu. Ja niinhän niitä sattuukin, joka päivä ei vain yhtä suuressa mittakaavassa.