Kotityöt

Tässä yhtenä aamuna kissoja ruokkiessa tuli mieleen, että onpas tämä hauska kotityö, jonka teen ihan mielelläni. Miten teillä muilla, mikä kotityö on suosikki (jos mikään), mikä on ikään kuin langennut tehtäväksi, muttei herätä mielenkiintoa suuntaa jos toiseenkaan ja mikä/mitkä sitten taas ovat ne inhokkityöt kotona? Jos jaatte asuntonne jonkun toisen/muiden ihmisten kanssa, miten kotitöiden tekeminen on jakaantunut?   Meidän taloudessa työt ovat jakaantuneet neljään luokkaan:   1) kotityöt, jotka mies tekee 2) kotityöt, jotka minä hoidan 3) kotityöt, jotka hoitaa jompikumpi ehtiessään/jaksaessaan 4) kotityöt, joita kumpikaan ei halua tehdä, mutta jotka tehdään sitten lopulta pitkin hampain ja suurella kitinällä   :tongue:   Minä yleensä imuroin (suosikkini, jos matot vaan suostuu pysymään paikallaan ja imuri toimii kunnolla) ja siivoan tavaroita pois näkyvistä (varsinkin keittiöstä) ja pidän ehkä kämpän yleisilmeen (suhteellisen) siistinä. Mies puolestaan hoitaa meidän talouden ruuanlaiton ja tekee sen ilmeisen tyytyväisenä. Kissojen ruokkiminen ja niiden jälkien siivoaminen, sängyn petaaminen sekä muut vastaavat jutut ovat sitten sellaisia, jotka tekee se kumpi ehtii tai sillä hetkellä jaksaa. Neljänteen luokkaan menee sitten lattioiden pesu, pyykkien pesu ja kesäisin meidän kerrostaloasunnon pikkupihan hoito. Muita ulkokotitöitä meillä ei sitten olekaan, onneksi (mies kommentoikin, että vielä ei ole löytynyt niin pitkiä hampaita, että minä tekisin puutarhatöitä :D ).

Meillä menee suurin osa kotitöistä Emelien kategoriaan 4... :tongue:   Iivari tekee enemmän kotitöitä kuin minä, tosin usein vasta, kun mua ahdistaa pölypallerot tai likaiset astiat ihan liikaa. Jos on vieraita tulossa tai muuten "pakko" siivota, valitsen itselleni mieluiten imuroinnin ja/tai tavaroiden geneerisen järjestelyn. Haluan tietää mihin mikäkin tavara joutuu, ja toisaalta kaikki keittiöön liittyvä on niin pois mukavuusalueelta ettei mitään rajaa. Meillä ei ole astianpesukonetta (keittiöön ei mahdu) mutta se on ehdottomasti seuraavan kodin varustevaatimuslistalla. Ruokaakin laitan lähinnä vain silloin kun se on hauskaa, paha minä, muuten Iivari vastaa keittiöstä. Kahdestaan on tosin helppo hakea ruokaa ulkoa tai laittaa vain jotain pientä iltapalaksi, jos suurempi kokkailu ei nappaa. Ulkotöitä ei luojan kiitos ole, jos muutaman ruukkukasvin kastelua (harvoin) ei sellaiseksi lasketa. Meistä ei ole omakotitaloon muuttajiksi ei niin millään.   Eli ei, mitään selkeää jakoa suuntaan tai toiseen ei ole, mutta luonnostaan osa hommista valuu enemmän toisen kuin toisen vastuulle. Lasken kotitöiksi myös talouden rahaliikenteestä, maksuista ja budjetoinnista huolehtimisen, se on mun yksinvaltaista vastuualuettani. Harvemmin tehtävistä töistä huonekalujen kokoaminen, ikkunoiden pesu ja vastaavat tarkkuutta vaativat hommat hoidan myös mieluiten itse. Teknisistä jutuista mä mielelläni konffaan reitittimen ja hoidan muut sellaiset jutut, mutta Iivari saa soittaa asiakaspalveluun jos ongelma ei kotikonstein ratkea. Ai niin ja mä vaihdan lamppujen polttimot. :wink:

[quote=Dyn]muutaman ruukkukasvin kastelua [/quote]   Eeeeh.... En tullut edes miettineeksi kukkien kastelua, sille taitaa olla oma luokkansa:[i] pyritään aktiivisesti unohtamaan[/i]. Meillä on muutama kestokasvi (olleet miehellä varmaan jo kymmenen vuotta) ilman merkkiäkään kuolemisesta. Mä välillä toivon, että jompikumpi meidän kissoista osoittaisi aktiivisuutta ja tuhoaisi ne (nuorempi peto on kyllä ihan kiitettävästi harventanut yhtä meidän kolmesta kasvista). :p

Tuli vielä noista lampuista mieleen, että naulojen naulaamiset ja ruuvien kiristämiset sun muut "miehiset" pikkuaskareet ovat muuten nekin jotenkin jännästi muodostuneet mun nakiksi. Ei mitään tätä vastaan siis, muutenkin "kertaluontoiset" asiat sopivat mulle paremmin kuin sellaiset, joita täytyy toistaa samalla tavalla useita kertoja. Jos meillä olisi auto, varmaan vastaisin senkin huollosta (tosin ainoana kortillisena tämä on jotenkin loogista). :concentrate

Yksineläjänä kaikki kotityöt lankeavat automaattisesti minulle. Mieluisana kotityönä pidän vessan pesua, koska se on nopeaa ja puhtaan vessan tuoksu on vaan niin hyvä. Pyykin pesu ei sekään ole mitenkään ikävää, mutta toinen juttu onkin se kuivien vaatteiden viikkaus. Jotenkin vaatteet päätyy kasaan siihen pyykkitelineen vieressä olevalle nojatuolille, josta puhtaat paidat on helppo napata päälle. Alusvaatteet ja sukat voi noukkia päälle suoraan pyykkitelineestä kunhan ovat kuivuneet. Viikkaus ei mielestäni ole ikävää puuhaa, sitähän voi tehdä samalla kun katsoo telkkaria, mutta jotenkin se silti meinaa jäädä. Ruukkukasvit kastelen, kun muistan ja mullat pyrin vaihtamaan aina keväisin. Kukkien hoito on minusta mukavaa ja paras palkinto on, kun kukat alkavat talven jälkeen taas kukkia.   Imurointia ja tiskausta sitten taas vihaan. Imuroin yleensä noin parin viikon välein, yleensä saan innon vasta siinä kohtaa, kun jostain nurkasta löytyy ensimmäinen villakoira. Pölyjen pyyhkiminen on ihan hauskaa ja nopeaa hommaa, unohdan sen vaan liian usein. Olin asunut vuoden omillani ennen kuin sain tiskikoneen, ja sinä aikana ehdin kokeilla jos jonkinlaista tiskaussysteemiä (vasta sitten, kun lasit ja lautaset loppuu, heti kun on syönyt, jossain siinä välissä...), mutta aina vaan inhosin sitä. Ensimmäistä systeemiä haittasi se, että äitini ehti lapsuuteni/nuoruuteni aikana hankkia minulle 12 henkilön astiaston, joten siinä kohtaa kun puhtaat astiat loppui, oli tiskiä melkoinen vuori. Jos taas heti ruoan jälkeen tiskasi, niin sai olla joka päivä tiskaamassa. Onneksi on nykyään tuo astianpesukone, ja vielä kun se on pientä mallia, niin sen tyhjentää ja täyttää nopeasti, eikä tiskivuorta pääse kertymään.   Ruoanlaitto ja sängyn petaaminen taas kuuluvat kategoriaan "asun yksin niin ei kai sillä niin väliä". Petaan sängyn silloin, jos on tulossa vieraita tai jos olen lähdössä pidemmäksi aikaa pois kotoa, muuten se saa olla. Ruoanlaitosta ja leipomisesta pidän todella paljon, mutta ongelmana on juurikin se, että olen yksin. Yhdelle on tylsä laittaa mitään sen vaativampaa ruokaa, joten todella usein syön makaroonia ja jauhelihaa tai jotain muuta yhtä yksinkertaista. Aina kun mahdollista, syön iltaruoan yliopistolla, ihan vaan sen takia, ettei tarvitse laittaa mitään kotona. Aina silloin tällöin innostun laittamaan oikein kunnon ateriat, esimerkiksi viime viikonloppuna tein itselleni uunilohta, lohkoperunoita ja rakuunaporkkanoita ja eilen innostuin kokeilemaan, miten tehdään paholaisen kanaa. Näissä isommissa jutuissa on vaan se vika, että niitä tulee tehtyä sitten enemmän kerralla sen kerran kun viitsii jotain oikeasti tehdä, niin tähteitäkin jää useammaksi päiväksi. Muutama viikko sitten tekemääni kanakeittoa söin viitenä päivänä. Ongelmana on myös kaupan pakettien koot. Tuota paholaisen kanaa varten ostin pienimmän mahdollisen paketin kanan koipireisiä, paketissa oli niitä 3 kpl. Tulipahan 3 päivän ruoka tehtyä samalla. Esimerkiksi jauhelihapaketista on helppo laittaa puolet pakastimeen, mutta kanasuikalepaketin kanssa tulee vaan sotku, joten pannulle päätyy koko paketti kerralla ja tähteitä jää taas useammaksi päiväksi. Tähteet on ihan käteviä, mutta harvoin oikeasti jakasisin syödä samaa ruokaa useammin kuin kahtena päivänä peräkkäin.

[quote=Diara]Ruoanlaitto ja sängyn petaaminen taas kuuluvat kategoriaan "asun yksin niin ei kai sillä niin väliä".[/quote]   Tai jos taloudessa asuu kaksi ihmistä, joille sängyn petaamisella ei oikeastaan ole väliä, niin sitä ei kyllä sitten kovin usein tapahdu... :neutral:   Vähän hävettää tunnustaa, etten oikeastaan edes omista päiväpeittoa, vaan petaan sängyn vain laskostamalla petivaatteet nätisti ja heittämällä koristetyynyjä päälle. Viimeiselle omistamalleni päiväpeitolle kävi muutossa vähän hassusti, ja sen matka jatkui roskakoriin turhan likaisena enää pestäväksi. Pitäisi ehkä ostaa uusi, jos joku päivä vielä tulee jotain hienoja vieraita kylään; kukaan kavereista ei ole - ehkä uskaltanut - kommentoida vähän sinne päin pedattua sänkyä.

Kun on peukalo keskellä kämmentä eikä omista ajokorttia, niin välillä tulee vähän tunari olo mieheksi kyllä jos alkaa näitä miettimään..:( Varsinkin kun en kompensoi niitä millään jumalaisilla ruoanlaittotaidoilla tai muulla.. Ruohonleikkaus ja lumityöt on parasta, tai oli sillon lapsena, en tiedä tuleeko enää koskaan asuttua omakotitalossa että pääsisi niitä tekemään.

[quote="Dyn" post=43571] Vähän hävettää tunnustaa, etten oikeastaan edes omista päiväpeittoa, vaan petaan sängyn vain laskostamalla petivaatteet nätisti ja heittämällä koristetyynyjä päälle.[/quote]   Minulla sentään on Ikean päiväpeitto, joka kyllä nykyään tekee enemmän virkaa lattialla olevana myttynä, jonka päällä siskon tai vanhempien koirat saavat torkkua silloin, kun sattuvat kyläilemään. Vanhempien nuorempi koira rakastaa kaivautua syvälle mytyn sisään nukkumaan, joten ei sitä pesää raaski tuhota ja laittaa päiväpeittoa kaappiin.   Jos nyt yksinasumisessa on jotain hyviä puolia, niin tulee oikeasti myös rikottua niitä "sukupuolirajoja" kotitöissä ja opittua uskomaton määrä uusia asioita, joita ei ole ennen tarvinnut osata tehdä. Toki sähkötekniikan insinöörinä minun nyt kuuluukin vähän "miehisiä" hommia osata, mutta kyllä se silti tuotti jouluna mielihyvää, kun itse asensin jouluvaloihin katkaisijan tai jokin aika sitten vaihdoin makuuhuoneen kattolamppuun uuden kannan, jotta saan vähän tehokkaamman polttimon siihen liitettyä. Seuraavana on työn alla vessan lavuaarin avaaminen, mokoma kun vetää hieman huonosti. Siitä pitää ensin soittaa isälle, että miten ne putket irroitetaan oikeaoppisesti, mutta aion tuostakin hommasta selvitä yksin. Sen jälkeen on taas yksi uusi asia opittu.

[quote=Diara] Pyykin pesu ei sekään ole mitenkään ikävää, mutta toinen juttu onkin se kuivien vaatteiden viikkaus. Jotenkin vaatteet päätyy kasaan siihen pyykkitelineen vieressä olevalle nojatuolille, josta puhtaat paidat on helppo napata päälle.[/quote]   Mä tein kanssa näin vielä silloin kun asuin yksin (ennen kuin päädyin kissatalouteen asumaan). Nykyään en vaan enää voi tehdä noin, sillä kombinaatio pääosin mustat vaatteet ja vaaleakarvainen kissa ei vaan toimi. Rullaharjauksellakin on rajansa. Olen tullut siihen tulokseen, että helpoin tapa ehkäistä vaatteiden kissankarvaisuutta on änkeä ne mahdollisimman nopeasti kaappiin piiloon kun ne on pesty. Meillä on onneksi hyvä pesutupa kuivausrumpuineen, joten vaatteita ei tarvitse edes yrittää kuivattaa omassa kämpässä. Joskus me kuivatetaan pyyhkeitä pyykkitelineessä sisällä, mutta ne onkin sitten ihan täynnä kissankarvoja, koska kissoista parasta ikinä on olla piilossa niiden melkein lattiaan ulottuvien pyhhkeiden keskellä.   Sängyn petaamisesta taisi olla joskus aikoinaan oma ketjukin ja samanlainen vastaus, jonka kirjoitin sinne, pätee tähänkin ketjuun: petaan sängyn melkein aina. En vaan oikeastaan kestä sitä, että sänky on auki, se näyttää ja tuntuu niin epäsiistiltä minusta (tämä siis pätee vaan omaan kotiini, en välitä miten muut tekevät asian kanssa). Ja on siinä myös hiukan hygieenisempi fiilis, kun tietää, että kissat eivät ole nukkuneet kokovartalokerällä minun tyynylläni...

Kissankarvat on kyllä jännä juttu. Meillä ei edes asu kissaa, mutta ilmeisesti riittävän monella sukulaisella ja kavereillani on kissoja, sillä kissankarvat eivät kämpästä lopu. :tongue: Välillä pitää vain arvailla karvan värin ja pituuden perusteella, kenen karvainen kaveri on mahdollisesti asialla. Useimmiten näitä tulee vanhemmiltani (helposti tunnistettava punainen karva), joiden kaksi kissaa ovat erityisen kovia pölisemään itseään joka paikkaan.

Minulla ei onneksi tutut omista kissoja, joten omassa kämpässä ei ole karvaongelmaa. Vanhempien koirat eivät pahemmin pudottele karvojaan, joten niistäkään ei tarvitse välittää. Sitten on kuitenkin tämä pikkusiskon kultainen noutaja, jonka karvoja saa noukkia ihan joka paikasta. Pahin paikka on yhteisen automme takapenkki, joka on täysin karvojen peitossa. Vein sinne tarrarullan jo ajat sitten, mutta on siinä penkkien putsauksessa homma silloin, kun takapenkillä pitäisi jonkun ihmisen matkustaa. Yleensä takapenkki on tuon koiran valtakuntaa, joten karvoja pääsee kertymään aika paljon. Nyt olen vienyt autoon huovan, jonka päälle ihmiset saavat istua, kun matkustavat takapenkillä. Paljon helpompaa kun penkin siivoaminen, varsinkin kun koiranomistaja on hieman laiska siivoamaan karvoja penkeiltä ja homma jää aika usein minulle. Huovan voi sitten viedä aina välillä vanhemmille pesuun, niin saa kuivausrumpu irrottaa karvat, minulla kun ei sellaista ole.

Meidän kotityöt jakautuvat suhteellisesti näin;   Minä hoidan pyykit ja silityksen ja teen sen suhteellisen mukisematta. Isäntä hoitaa imuroinnnin, koska minä inhoan sitä ja varsinkin meidän imuria, joka on näitä allergiaimureita joiden toimintakytkin on se on/off. Tehokas pikku perkele, mutta meinaa syödä matot mennessään mun käsissä... Tiskit ei kuulu kummankaan lemppareihin, mutta alkavat kerääntyessään ärsyttää minua enemmän kuin isäntää, joten yleensä päädyn ne itse tiskaamaan. Tosin viime aikoina olemme useasti tiskanneet yhteistuumin; minä tiskaan ja isäntä huuhtelee. Jaettu kärsimys jne... Vessan pesu on vähän sellainen, että mitenkä se kummankin kohdalle sattuu ja lemmikkejä ei sängyn alla asustavia villakoiria lukuunottamatta ole ollut yli vuoteen. Olin jopa aavistuksen verran surullinen kun huonekaluja siirrellessä tuli vastaan vielä pari kanin papanaa hyllyjen takaa tuossa viime kesänä... snif.

[quote=HourglassEyes]Isäntä hoitaa imuroinnnin, koska minä inhoan sitä ja varsinkin meidän imuria, joka on näitä allergiaimureita joiden toimintakytkin on se on/off. Tehokas pikku perkele, mutta meinaa syödä matot mennessään mun käsissä...[/quote]   Mä pitäisin imuroinnista vähemmän, jos meillä ei olisi suuremmaksi osaksi bukleemattoja lattialla. Ne on aivan loistavia, pysyy paikoillaan suhteellisen hyvin (korkeintaan liikkuvat sitten kokonaan, mutta eivät rullaudu nurkista yms). Tosin nyt uuden imurin kanssa olen vaikeuksissa, kun se on liian tehokas/liian uusi. Harjaosuus on vielä niin hyvässä terässä, että sillä ei voi imuroida myös mattoja, vaan joutuu vaihtamaan. Vanhalla pystyi hyvin imuroimaan kaiken harjapäällä...   Tehokkaista imureista tuli mieleen ne imurit, joita meillä oli käytössä silloin kun olin siivoojana hotellissa. Aivan mahtavia koneita (ne söi kaiken), kerrankin olin imuroimassa ravintolapuolta ja kone imaisi itseensä valittamatta kokonaisen letun. :D   Mutta täytyy kyllä myöntää, että mä en silitä vaatteita, en edes muista koska olen viimeksi koskenut silitysrautaan... :p Tosin tähän vaikuttaa se, että töissä mun ei tartte olla erityisen siististi pukeutunut ellen itse sitä halua.

Minä en edes osta sellaisia vaatteita, joita pitäisi silittää :smile: On minulla ehkä pari mekkoa/hametta, jotka kaipaavat silitystä, mutta ne nyt on enemmän siistimpiä tilaisuuksia ja juhlia varten. Kyllä sitä kerran vuodessa jaksaa silitysraudan kaivaa esiin. Jos vaate on rypistyvää materiaalia, niin minun on pakko silittää se ennen kuin lähden se päällä mihinkään, ryppyisissä vaatteissa minulla on epäsiisti olo. Siksi on helpompaa käyttää vaatteita, joita ei tarvitse silittää. Muiden ihmisten vaatteiden ryppyisyys ei minua arkitilanteissa häiritse, mutta itse en voisi kotoa lähteä jos hame olisi ihan rypyssä. Kesävaatteiden kanssa olen monesti käyttänyt suihkepulloa "pikasilityksenä": edellisenä iltana vaate henkariin roikkumaan ja ryppyisiin kohtiin suihkepullolla vettä. Aamulla vaate on suora ja valmiina käyttöön. Ei tosin toimi kaikkien materiaalien kanssa tämä kikka, mutta noiden parin mekon kanssa kyllä.

Mä myöskin yritän tietoisesti välttää ostamasta vaatteita, jotka vaativat silitystä. Kauluspaitoja ja hameita täytyy tosin joskus silittää, joskin näitäkin ostan rypistymättömistä materiaaleista tehtyinä niin usein (ja käytän niin harvoin), että oikeasti silitystä tarvitsee tuskin koskaan. Yritän myös säilyttää rypistyvät vaatteet hengareissa ja siten, että niitä ei säilytyksen takia tarvitsisi silittää. Poikkeuksena on työmatkat, matkalaukkuun pakattuja parempia vaatteita olen tottunut silittelemään pikaisesti hotellien silitysraudoilla, jos tarvetta ilmenee.

[quote="Diara"]Ongelmana on myös kaupan pakettien koot.[/quote]   Pidempiä aikoja yksin ollessani olen huomannut tämän ongelman erityisesti leivissä.   En nyt varsinaisesti rakasta kotitöitä, mutta en voi sietää sotkua tai epäjärjestystä, joten siivoan huomattavasti mieluummin kuin niitä katselen. Epäsiisti ympäristö tekee minut levottomaksi ja ärsyyntyneeksi. Voisin mielelläni siivota vaikka kavereidenkin kotona (jos kehtaisin.) Tosin jotkut tuntemani ihmiset ovat niin paatuneita sotkuisuudessaan, että yritykset johdattaa heidät siistin elämisen polulle ovat täysin toivottomia.   Nuorempana riitelin usein äitini kanssa nimenomaan kotitöistä. Joskus yläasteella velvollisuutenani oli esimerkiksi imuroida joka päivä. En nyt vieläkään näe, että tuossa olisi ollut mitään tolkkua, mutta muuten olen huomannut muuttuvani aina vain enemmän ja enemmän äitini kaltaiseksi siivousnatsiksi.   Imurointi oli todella joskus aivan ultimate-inhokkini kaikista kotitöistä, mutta nykyään ensimmäisen paikan vie vessan/kylpyhuoneen siivoaminen. En voi ymmärtää miten niin pieni tila voi vaatia niin paljon työtä. Joka paikassa on pölyä, vaatteiden nukkaa ja kalkkia. Suihkukaappi on siitä hieno keksintö, että pienessä tilassa kaikki paikat eivät kastu, mutta ei hyvä luoja sitä kalkin määrää. Tämä ongelma ei tosin enää ole ketuttanut niin paljoa, kun löysin etikan ihmeitä tekevän voiman.   En myöskään erityisemmin pidä lattioiden pesusta. Näin yhdessä kauppakeskuksessa siivoojan suihkuttavan pullosta pesuainetta lattialle ja olen nyt tehnyt samoin sen sijaan, että olisi joku siivousämpäri. Vie huomattavasti vähemmän aikaa ja vaikka siisteydestä pidänkin, keksin myös monta tähdellisempää tekemistä itselleni.   Pyykinpesu on suosikkini kotitöistä, sillä se vaatii ehkä vähiten efforttia. Tai no, astianpesukoneen käyttö vaatii vielä vähemmän. En todellakaan silitä vaatteita, ellei kyseessä ole joku juhlavaate. En myöskään mankeloi petivaatteita hhhrr mankelit ovat pelottavia. Kuivausrumpua ei ole mahdollista omaan kylpyhuoneeseen laittaa, muuten se olisi ehdottomasti hankintalistalla. Sinne voisi tunkea kaikki petivaatteet kuivumaan eikä enää koskaan tarvitsisi käydä taloyhtiön pyykkituvassa.   Pienet korjaushommat vaativat yleensä jo sen verran panostusta, että jaksan sietää aika kauan jotain palanutta lamppua. Lampunvaihdossa on jo monta viitseliäisyyttä vaativaa osaa: pitää katsoa millainen polttimo lappuun sopii, muistaa ottaa se malli tms. mukaan kauppaan mennessä ja sitten valita oikea polttimo. :roll:

Ruoanlaitto taitaa olla ainoa, mistä oikeasti pidän ja kokkaan joka toinen päivä kahdeksi päiväksi kerrallaan gourmetaterioita itselleni aina raaka-aineista lähtien. Tästä johtuen joudun myös tiskaamaan melkein päivittäin. Ei sekään mitenkään vastenmielistä ole, kun astiat ovat itseni käyttämät ja esihuuhdellut. Muiden kotona en vapaaehtoisesti tiskaa.   En ymmärrä, miksi sänky pitäisi pedata enkä omista päiväpeittoa. Imuroin noin kerran kuussa, kerään tavarat lattioilta ja pyyhin pölyjä, jos vieraita on tulossa. Pyykkiä pesen, kun jotain on lopussa - yleensä alushousut, 3-4 koneellista kerrallaan pyykkituvassa - ainakin talvisin ehdottomasti järkevintä, koska kuivaus tapahtuu lämpöpuhaltimen avulla kuivaushuoneessa, energian tuhlausta olisi kuivattaa vajaata huoneellista. Mankelia käytän, kun lakanat ovat lopussa eli muutaman kerran vuodessa.   Lampunvaihto nyt ei todellakaan ole vaikeaa, mutta kaikki nikkaroinnit ja korjaustyöt saavat odottaa pakkoa. Nytkin on polkupyörän jarruvaijeri ollut irti syksystä asti, kun en pyörää ole talvella tarvinnut. Jos tässä kylässä olisi huolto, veisin sinne, mutta kun ei ole, täytyy keväällä itse ryhtyä pyörän huoltoon - vaikeinta siinä on juuri tuo ryhtyminen, ei niinkään itse työ.

Meillä ei ole taloyhtiössä lainkaan pesutupaa, mikä selvisi ikävä kyllä vasta muuton jälkeen. Toisaalta kämppä muuten on niin passeli, että olisin varmaan halunnut tämän siitä huolimatta. Vessaan mahtuu pesukone, mutta se on sen verran pieni, että lakanapyykkiä pitäisi parisänkyä varten pestä pari koneellista - ja niiden kuivattaminen alle 50 neliön asunnossa olisi aika tuskaa. Tämän takia teimme alusta asti niin kuin ilmeisesti moni muukin taloyhtiön asukkaista, eli kiikutamme lakanapyykin samoissa taloissa sijaitsevaan pesulaan. Lasku ei ole hirveän suuri, sillä lakanat pestään kilohinnalla, ja lopputulos on tooosi ihanaa valmiiksi mankeloitua, viikattua ja muutenkin mukavan pehmeäksi tullutta lakanaa. Pientä arjen ylellisyyttä, eikä tarvitse miettiä, minkä oven päälle saisi kaikki lakanat mahtumaan.

[quote="Puolikuu" post=43784] Suihkukaappi on siitä hieno keksintö, että pienessä tilassa kaikki paikat eivät kastu, mutta ei hyvä luoja sitä kalkin määrää. Tämä ongelma ei tosin enää ole ketuttanut niin paljoa, kun löysin etikan ihmeitä tekevän voiman. [/quote]   Meilläkin on suihkukoppi ja inhoan sen puhdistusta :eek: - nyt olen alkanut käyttää näitä ihmesieniä sen putsaukseen, mutta olen kuullut kyllä paljon hyvää etikasta ja haluaisinkin tietää miten käytät etikkaa suihkukopin kanssa, jos vaikka olisi vielä parempi/helpompi sieniin verrattuna...?

Kotityöt, nuo ark(k)iviholliseni. [img]/media/kunena/emoticons/rs_rolleyes.png[/img] Inhoan niistä lähes jokaista, ja pahinta on, että ne toistuvat – tiskaat tiskit ja seuraavana päivänä altaassa odottavat uudet. Ainoa askare, josta oikeasti pidän, on ruoanlaitto, ja siihenkin sisältyy useampi tympeä alakategoria, kuten ruokalistan suunnittelu ja keittiön siivoaminen ruoanlaiton jäljiltä. Pyykkääminen on myös ihan siedettävää, se menee semmoisella perusrutiinilla.   Meillä työnjako menee suunnilleen niin, että ruoka (kumppanin inhokki) on käytännössä kokonaan minun vastuullani, samoin vessa, ja imurointi (oma inhokkini) ja "yleissiivous" kumppanin vastuulla. Kumppanini myös tekee paljon enemmän (käytännössä lähes kaiken) siistimis- ja järjestelyjuttuja, samoin kierrätystä ja roskien viemistä. Käsintiskaus on minun vastuullani, tiskikone yhteinen, pyykkäys kumpi ehtii -kategoriaa. Muissa kategorioissa nyrkkisääntönä että ällöttävät, harvoin toistuvat jutut ovat minun vastuullani, ja muut sekalaiset kumppanini vastuulla. Olen nimittäin myös käsitämättömän huono huomaamaan ja muistamaan, mitä asioita pitäisi tehdä, elleivät ne ole rutiinilla päivittäin tai viikottain toistuvia, joten tämäntyyppiset sekalaiset kaatuvat melkein väistämättä kumppanilleni. Sen kunniaksi otan mielelläni vastuun "ällöistä" töistä, jotka itselleni harvoin ovat sen epämiellyttävämpiä kuin muutkaan kotityöt, mutta joita tarvitsee tehdä huomattavasti harvemmin. Näihin kuuluvat esimerkiksi viemärin hajulukot ja tiskikoneen suodattimen pesu. [img]/media/kunena/emoticons/rs_tongue.png[/img]

Yksin asuvana hoidan kaikki kotityöni itse, mutta tekemistä ei mielestäni kerry riesaksi asti. Yhden hengen talouden pyöritys kerrostalossa ei paljoa vaadi, enkä useimpina päivinä edes tee minkäänlaisia kotitöitä. Imuroin ja pesen pyyykkiä pari kertaa kuukaudessa ja siihen lisäksi suoritan ylimääräisiä täsmätoimenpiteitä, jos tarvitsee. Kokkaamista en pidä kotityönä, sillä teen sitä mielelläni, vaikka itseänikin keittiön siivoaminen jälkeenpäin joskus tympii.

[quote="Ageha post=68141"]Ainoa askare, josta oikeasti pidän, on ruoanlaitto, ja siihenkin sisältyy useampi tympeä alakategoria, kuten ruokalistan suunnittelu ja keittiön siivoaminen ruoanlaiton jäljiltä.  [/quote]   Pitkälti sama homma itsellä. Olisi kiva, jos vaikka maanantaiaamuna olisi jääkaapin oveen ilmestynyt viikon ruokalista ja kaappiin tarvikkeet. Voisin sitten ihan hyvin kyllä tehdä ruoat. [img]/media/kunena/emoticons/rs_rolleyes.png[/img]   Muut kotityöt menettelee, mutta tiskaus ei nappaa sitten yhtään. Tiskikone on kyllä melkein ehdoton, enkä senkään täytöstä tykkää.    Isoin ongelma on yleensä se, että saisi vain aikaiseksi aloittaa jonkin homman. Esim. tässä hiljattain, kun oli tuo hellejakso, pesin matot. Iso homma, mikä kehtuutti etukäteen, mutta oli ihan jees kun vauhtiin pääsi.    Olen sen verran laiska siivoamaan, että pyrin olemaan sotkematta. Yleensä ei tarvitsekaan kun vähän imuroida ja pölyjä pyyhkäistä. Ei ole mitään pyykkivuoria yms. lojumassa ympäriinsä. Olin jo penskana samanlainen. Siskolikka kun siivosi huonettaan päivän niin itsellä se oli aika nopeasti hoidettu. [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img]