Jouluttaako?

Viikon päästä tähän aikaan alkaa aattoilta olla lopuillaan. Onko teillä jonkinlaisia jouluvalmisteluja meneillään tai suunnitelmissa? Mistä syntyy joulumieli vai jättääkö mieluiten syntymättä?    Täällä joulu etenee siihen malliin, että kävin tänään ostamassa joulukuusen. Tähden ja kynttiläsarjan jo laitoin, huomenna koristelen loppuun. Joulupyhät menee vanhempien luona, mutta minulle on tärkeää, että myös omassa kodissa on joulu. Varsinaiset joulupyhät ovat lapsuuden jälkeen menettäneet hohtoansa ja joulua edeltävä joulupuuhailu on muodostunut tärkeäksi. Olen huomannut, että parhaan joulumielen tavoitan, kun aloitan oman jouluvalmistelun ja samalla vieton hyvissä ajoin, jotta ennättää. Työjuttujen kanssa on loppuvuodesta usein kiirettä, joten mihinkään suureen kertarysäykseen joulunlaittoa ei oma jaksaminenkaan riittäisi, mutta aina vähän kerrassaan jotain. Esimerkiksi kaupassa käydessä kun kiertelen katselemassa joulukoristehyllyjä, tulee siitäkin jouluinen olo. Kun on aattoon mennessä jo esim. syönyt joulutorttuja ja juonut glögiä, levitellyt joulukoristeita, kuunnellut joulumusiikkia, nuuhkinut hyasintteja ja polttanut kynttilöitä ja jouluvaloja, ei ole ole joulu pilalla, jos vaikka pyhinä on joku sukulainen pahalla tuulella tai jokin muu seikka vinksallaan. Kun on omasta joulustaan jo saanut nauttia. 

Hyvää joulua Hiistulle ja muillekin!   Kysymykseen vastaten, että kyllä se edelleen vähän jouluttaa. Ei nyt sillä lailla kuin pentuna kuitenkaan. Vanhusten kanssa on tiedossa ne samat aattoillan rituaalit, jotka tässä on kymmenet vuodet - aikuisena ollessa - aina suoritettu.   Rituaaleista rakkaimmaksi on mulla muodostunut alkuillan haudoilla käynti. Siellä makaa monta sellaista ukkoa ja akkaa, joiden toivoisi vieläkin täällä kävelevän. Hyvähän se on yksi hetki vuodessa heitäkin vähän hartaammin muistella, etteivät pääse unohtumaan.   Itsehän en joulun eteen laita ns. tikkuakaan ristiin, mutta osallistun kyllä hommiin siellä kotona muuten. Jos saisi tänä vuonna mässäilyn pidettyä edes jossain rajoissa, ettei tarvitse alkuvuodesta taas katua.

Ei kyllä jouluta sitten niin yhtään. Aikuisena on aina ollut vähän työn takana päästä joulufiiliksiin, mutta nyt kyllä tuntuu tavallistakin jouluttomammalta. Ehkä se johtuu kyntteliköstä. Yleensä pistän vanhan kynttelikön ikkunalle joulukuun alkupäivinä ja se (ehkä) pikkuhiljaa luo tunnelmaa ja alan saada inspistä tehdä joulun eteen asioita. Nyt en laittanut kynttelikköä, koska sähkön hinta on julmetttu ja säästöä se on pienikin säästö. Muutkin koristeet ovat vielä komerossa, enkä aio suuremmin siivotakaan.   Hommasin tosin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin suklaakalenterin, mutta ei sekään auttanut asiaa. Suklaat maistuvat erilaisilta kuin lapsuuden kalentereissa. Joulukortit kirjoitin ja muutama pitäisi vielä käydä toimittamassa, mutta hankkimani korttipaketin sisältö oli aika kämäinen. Eivät olleet kauheen kivoja. Lahjat yleensä tuottavat suurinta päänvaivaa, mutta tänä vuonna sain hankittua ne ajoissa ja suht kivuttomasti.   Aatosta tulee taasen kai aika tylsä, koska veljeni perheineen ei ole maisemissa, eikä siis olla kokoontumassa heidän luokseen. Lainasin kylläkin jouluaiheista luettavaa (mm. kaikki Mauri Kunnaksen joulupukkikirjat), joten ehkä tästä joulualhosta vielä noustaan. Joulupäivänä menen kummilaan syömään, mutta kotiin en ole hankkimassa jouluruokaa. Puuroa voisin tosin keittää. Välipäivät menevätkin sitten mukavasti töiden parissa.

Ei kovin paljoa jouluta. Yksi uusi rutiinijoulu tulossa entisten jatkoksi. Sen verran ovat asiat muuttuneet sitten viime joulun, että kynttilän saa viedä haudalle, jota ei vielä vuosi sitten ollut. Kinkun äärelläkin varmaan ihmetellään, kun yksi tuoleista on tyhjänä. Mutta sellaista se joskus on.

Olen tähän asti ollut jouluihminen. Mutta jokin tässä joulussa nyt on, kun fiilis ei vain lähde päälle. On vain väsymys ja jonkinasteinen vitutus... Epäilen, että osana syytä on omalle kohdalle osunut irtisanominen (jonka lopullinen päivämäärä toki on vasta kesäkuulla, mutta kyllähän se kaihertaa). Normaalisti olen tähän mennessä laittanut kämpän joulukuntoon, lähettänyt itsetehdyt joulukortit ja valmistanut mahdolliset etukäteen valmistettavat jouluruuat pakkaseen, paistanut piparit, siivonnut jne...  Nyt olen hädin tuskin saanut vaihdettua jouluverhot, valmiskortit postiin ja kynttelikön ikkunalle. Kaupan laatikot saa kelvata. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Odotan vain joulunpyhien kolmea vapaata ja pandan konvehtirasiaa, joka sekin pitänee ostaa itse. Perinteitä aatolle toki on; hautuumaalle pitää päästä, kun alkaa hämärtää, sen jälkeen sauna päälle ja ruokailu ähkyyn asti. Onneksi edes viimeisin sähkölasku ei pystynyt nujertamaan joululle suunnittelemaani herkkulistaa (kiitos s-bonukset!) - vaikka lahjahankintoihin se vaikuttikin. Kummityttö oli ainoa kenelle hankin useamman lahjan. "Onneksi" kaikki muutkin lähipiiriläiset ovat tässä samassa energiakulutusveneessä, joten on ollut helppo sopia pienemmän budjetin joulusta. En siis yleensäkään ostele ylettömän kalliita lahjoja, mutta nyt on joutunut ihan oikeasti syynämään mitä kaikki ihan oikeasti maksaa...   Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua kaikille Risinglaisille, nauttikaamme kuitenkin siitä mitä meillä on!

Jouluttaa, niin kuin aina.   Joulussa minulle on erityistä koko perheen näkeminen ja yhteinen kokoontuminen eri paikkoihin. Vietimme jo "ennakkojoulun" viime viikonloppuna avovaimoni kanssa, että saadaan juhlia myös kahdestaan. Ostimme joulumarkkinoilta lempijouluruoat, haimme vihdat ja lämmitimme joulusaunan. Tervakynttilät hoitivat tervaksen virkaa, kun jälkimmäistä ei viitsi kerrostaloasuntoon sytyttää :D Joka vuotinen pakollinen jouluelokuvakin katsottiin, eli Halosen ohjaama Joulubileet. Jännitin, onnistunko ylipuhumaan nykyisen eukkosen kyseisen elokuvan ääreen, mutta onnistuihan se.   Keskiviikkona lähden lapsuuden kotikaupunkiin, jossa vietän joulua edeltävät yöt hotellissa ja näen kavereita ja aattona sitten vanhemmille, jonne myös kaikki sisarukset saapuvat. Pääohjelmana on aina syöminen. Lahjatkin jaetaan ja niitäkin tulee melkein hävettävän paljon aikuisille, kun kaikki tapaa ostaa toisilleen yhden lahjan ja lahjojen ostajia on 6-8. Pari perinteistä vierailupaikkaa on sitten vielä välipäivinäkin.   Joulussa on parasta ihmisten kanssa vietetty aika

Ei oikein jouluta, en tiedä onko kyseessä jo pitkään jatkunut stressi johon varmasti osittain vaikuttaa viime aikainen maailmantilanne sekä omat henkilökohtaiset huolet. Eihän joulu ole tuntunut "joululta" sitten lapsuuden, mutta ei näin ankeaa fiilistä ole kyllä yleensä ollut. Kuusta ei ole vielä haettu, joskohan se toisi joulufiiliksen... Pohdin jos katsoisi vanhoja joulupiirrettyjä joita olen katsonut lapsena jouluisin, mutta olen huomannut että ne ovat viime vuosina tuoneet jotenkin haikean olon kun ne muistuttavat menneistä ajoista. Kovasti toivon myös valkoista joulua, vaikka nythän ei saisi toivoa pakkasta ja sähkölaskutkin ovat selvästi suurentuneet. Olisi tarkoitus kokoontua aattona perheen kesken ja pari lahjaakin pitää vielä paketoida, samoin mietin jos pitäisi leipoa joulutorttuja (=ostaa pakastetaikinaa ja laittaa siihen luumuhilloa sisään). Osa joulun hankinnoistakin on yhä tekemättä mutta tänäkään vuonna ei oikein houkuta lähteä jouluruuhkiin, vielä vähemmän kuin ennen pandemiaa. Ne pääsivät yllättämään vaikka ajattelin olevani ajoissa liikenteessä ostettuani osan tarvittavista jutuista - jotenkin onnistuin tuudittautumaan ajatukseen että homma on hyvin hanskassa ja nyt on vielä pari hankintaa tekemättä ja yhtäkkiä hirveästi porukkaa joka paikassa. Harmittaa myös että unohdin Joulupuukeräyksen ihan tykkänään, mutta onneksi sinne voi kai lahjoittaa vielä netin kautta. Rahaa ei ole liikaa, mutta kuulemma avun tarvitsijoita on tänä vuonna paljon enemmän ja auttajia vastaavasti vähemmän, ja ajattelin että kyllä pari kymppiä saisi liikenemään. Sitä vähän harmittelen ettei jouluvalojakaan varmaan voida pitää lopiaisen yli, sillä oli mukavaa kun niitä oli vielä tammikuussa lissämässä tunnelmaa. Energiaa pitää säästää, mutta samalla joka paikka on täynnä turhia mainostauluja, joita ei voi sammuttaa tai poistaa edes niistä paikoista joissa ne häiritsevät ihmisiä ja rumentavat maisemaa.

[quote]Hommasin tosin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin suklaakalenterin, mutta ei sekään auttanut asiaa. Suklaat maistuvat erilaisilta kuin lapsuuden kalentereissa.[/quote] Minulla on jääkaapin ovessa [i]Kamala Luonto [/i]-kuvakalenteri, mutta kävin joulukuun jo alettua ostamassa vielä suklaakalenterinkin. Olin useamman viikon arponut, olisiko jokin konvehtikalenteri tai muu erikoisempaa suklaata sisältävä hyvä, mutta tulin siihen tulokseen, että tahdon sellaisen perinteisen Tokmannilla näkemäni [i]Jurassic World[/i] -suklaakalenterin. Suklaa on valmistettu "Norfolkissa Isossa-Britanniassa rakkaudella" ja maistuu pahalta (kyllä, joskus ne ovat maistuneet hyviltä), mutta oli iloinen yllätys, että jokaisen luukun sisäpuolella on kuva. Kuvissa dinosauruksia, mitäpäs muutakaan. [img]/media/kunena/emoticons/rs_tongue.png[/img]   Dinosauruksia olisin halunnut ostaa myös Joulupuukeräykseen, mutta ei kaupassa ollut mitään kivaa. Osallistuin sitten kauko-ohjattavalla käärmeellä ja sormiskeiteillä. Toivottavasti joku tenava tykkää.    Minä poltan jouluvaloja ihan hyvällä omallatunnolla, koska valaisevat sen verran, ettei tarvitse kattolamppuun laittaa valoa. (Ei ole kyllä muutoinkaan nyt syksyn aikana tullut paljoa pidettyä siinä valoja, ennemmin lattiavalaisimessa. Lieneekö stressistä johtuvaa, mutta on tuntunut, etten iltaisin töiden jälkeen siedä niin kirkasta valoa. Pienessä hämärässä on parempi olla. Jouluvaloja kyllä siedän ongelmitta.  [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img])    Kaikenlaiset joulutorit onnistuin tänä vuonna missaamaan, se vähän harmittaa. Yhtenä lauantaina oli yritystä mennä, mutta oli niin huono ajokeli, että jäi ajelematta sinne asti. Muutoin olen nauttinut, kun ulkona oli ennen tätä viikkoa niin kauniin lumista. On sitä lunta vieläkin, mutta ei samalla tavalla puissa ja joka paikassa.    Tänään keitin riisipuuroa, kaveriksi hain kaupasta luumurusinakeittoa. En tiedä, miten on mahdollista, mutta puurokattilan sisus on joskus palanut ja kattila siksi haisee puuroa keittäessä hyvinkin pahalta. (Ehkä puuro joskus kuohunut niin yli, että valunut reiästä kattilan sisään, en tiedä. Kattila on ostettu käytettynä, joten on jopa mahdollista, etten minä ole sitä tuhonnut.) Olen saanut huuhdeltua mustaa karstaa kattilan sisältä pois, mutta edelleen haisee. Onneksi nykyisessä asunnossa on keittiöön ovi, jota voi pitää kiinni. Myös kaupan piparkakkutaikina odottaisi jääkaapissa, mutta ei odota ehkä enää kauaa, jos ei leipomista tapahdu. [img]/media/kunena/emoticons/rs_rolleyes.png[/img]    Isoisä siunataan uudenvuodenaattona. Täytyy selvittää, voisiko vielä esittää biisitoivetta. [i]Maa on niin kaunis [/i]kaksi ensimmäistä säkeistöä olisivat kanttorilla sinä ajankohtana varmaan vielä hyvässä lihasmuistissa. 

Onkohan markkinoilla enää edes suklaakalentereita, jotka maistuisivat samalta kuin lapsena? Toki lapsena kaikki maistuu erilaiselta muutenkin, mutta lapsuuden joulukalentereissa "suklaa" ei ollut kuulemma aitoa suklaata vaan jonkinlaista kookosrasvamössöä, joka tekee sen koostumuksesta erilaisen. En tiedä oliko suomalaisissa kalentereissa sama, mutta kaipa ne olivat kaikki jonkinlaisia ulkomaantuotoksia. Muistan kyllä, että markkinoilla oli jossain vaiheessa kahdenlaisia kalentereita: sellaisia joissa oli sitä tuttua, hyvää ja suussa sulavaa suklaata - tai "suklaata"! - ja sitten sellaisia joissa suklaa oli pahaa. Eipä silti, suomalaisesta moni ulkomainen oikeakin suklaa voi maistua hyvinkin pahalta. Tai jos ei varsinaisesti pahalta niin ainakin ei-hyvältä. Osa johtuu varmasti vain siitä mihin on itse tottunut, ja osassa laatu ei vain ole niin hyvää. Tuntuu että erityisesti amerikkalaiset karkit suklaa mukaan lukien ovat omaan makuun jotenkin omituisia. (Ei liity suoraan suklaaseen, mutta erehdyin kerran maistamaan Tootsie Rollia. Luulisi ettei suklaatoffeeta voi pilata kun reseptinkin pitäisi olla vanha, mutta se muistutti lähinnä muovailuvahaa johon oli laitettu jotain teollisen makuista esanssia. Päädyin heittämään loput pois koska ei sitä voinut syödä, enkä usko että se oli pilallakaan.)   Mitä kalentereihin tulee, suunnittelin kyllä tänä vuonna ostavani itselleni jonkun kalenterin. Jonkun sellaisen paremman, jossa olisi vähintään suklaata, ehkä salmiakkikalenterin tai jonkun muun sellaisen. Nythän on kalentereita vaikka mistä, jopa puurosta. Lakrids by Bülow:n kalenteri houkutteli erittäin suuresti, mutta melkein viidenkympin hinta tuntui niin isolta, etten voinut perustella ostamista millään tavalla. Tavallisia tötsiäkään ei tule ostettua kuin harvoin, vaikka tekisi miei useammin. Lopulta en tullut hankkineeksi mitään kalenteria. Ja niitä Lakridsin kalentereitakin näkyi olevan myymättöminä.

Hyvää joulua kaikille Risingin käyttäjille ja kävijöille! [img]/media/kunena/emoticons/rs_smile.png[/img]   Yksi joulufiilistä tuova asia on joululahjaansa järsivä koiraeläin. [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img] Kävi jo päivällä nuuhkimassa lahjasäkkiä ihan tietäväisenä, että jotain kiinnostavaa siellä on.

Toivoin: yhden konvehtirasian.   Sain: neljä konvehtirasiaa plus yhden ison suklaalevyn.   Mitä tehdä?    

^ Olet selkeästi ollut liian kiltti. Tylymmällä ilmeellä nyt alkavaan vuoteen, niin välttyy ensi jouluna tuollaisilta tapaturmilta. [img]/media/kunena/emoticons/rs_laugh.png[/img]

Tuota olen ihtekin miettinyt. Voi olla, että tontut ei ole nähneet kaikkia niitä katalia asioita, mitä toimitan täällä pimeydessä.  [img]/media/kunena/emoticons/rs_concentrate.gif[/img]  Ihme sinänsä, kun koko välikatto on täynnä tonttuja.  Nyt on konvehtirasia-asia kuitenkin ratkaistu sillä tavalla, että olo on aivan tukossa ja totinen katumuslenkkeily kutsuu tammikuussa. 

Nyt on hassusti päinvastainen ongelma: aluksi joulufiilistä ei meinannut tulla niin millään, mutta kuusen myötä se tuli kuitenkin ja nyt ahdistaa se että nyt Nuutinpäivänä joulu on ihan virallisesti ohi. Alkaa tuntua jo enemmän tammikuulta, ja se jännä joulutunne mikä on aina ennen jouluaattoa ja sen jälkeen on poistunut. Pitäisi palata arkeen ja on omituinen olo kuin ohi olisi jotain muutakin kuin pelkkä joulu. Sitä kuitenkin odotti vaikka fiiliksestä olikin hankala saada kiinni, ja joka vuosi se tuntuu menevän nopeammin ja nopeammin ohi.   Ajattelin että vuoden alkuhan on kivaa aikaa sekin, mutta lumet sulivatkin pois vauhdilla ja nyt on harmaata ja ankeaa sekä jäistä ja loskaista. Onneksi joulu oli sentään valkoinen! Ehkäpä tässä tulisi vielä pakkasia ja hyviä ulkoilusäitä... Voisi mennä ulkoilemaan ja pistäytyä vaikka nappaamassa mukaan kuumaa juotavaa muiden ulkoilijoiden kanssa. Sää tuntuu sahaavan taas omituisesti edes takaisin, joten onhan se mahdollista että yhtäkkiä on taas kunnon talvi. Vaikka muutenhan tässä toivotaan leutoa talvea, sattuneesta syystä.