Englannin öistä taivasta halkova vihreä komeettasade näyttää komealta, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaita maailmalle sellaisena kuin me sen tunnemme. Leijonanosa ihmisistä nimittäin sokeutuu sen seurauksena, ja aikaisemmin niin vakaalta tuntunut yhteiskunta romahtaa lähestulkoon alkutekijöihinsä. Keskellä kulkutautien, erilaisten aseellisten ryhmittymien ja tappavan myrkyllisten, liikkumaan kykenevien triffidi-kasvien keskellä yrittää biologi William Masen seuralaisineen selviytyä keinolla millä hyvänsä.
John Wyndhamin "Triffidien kapina" (Otava, 1962) on erinomainen scifiä ja kauhua yhdistelevä romaani, jossa kuvataan ahdistavan realistisesti ihmiskunnan eloonjäämistaistelua maailmassa, jonka turvarakenteet ovat murtuneet täydellisesti. Hyvänä vertailukohtana voisivat toimia Richard Mathesonin aikalaisromaani [Olen legenda] sekä Robert Kirkmanin [The Walking Dead]in kaltaiset zombitarinat.
"Triffidien kapina" on aidosti kauhistuttava teos, mutta kirjan nimestä huolimatta suurinta pelkoa eivät aiheuta pirulliset kasvit, vaan toisten ihmisten mukaanaan luoma uhka. Wyndham ei anna suoria vastauksia perustavanlaatuiseen kysymykseen "Miksi?", mutta osoittaa kuitenkin syyttävällä sormellaan ihmiskuntaa, eikä luota täysin sen kykyyn oppia virheistään (vrt. John Christopherin scifiromaani "Tripodien aika"). Kylmän sodan aikaansama pessimismi ihmiskunnan tulevaisuuteen heijastuu tekstistä.
Harmillista kyllä, kirjasta ei ole otettu uusintapainosta sitten vuoden 1962, vaikka sellaisen se ehdottomasti ansaitsisi!
