Ymmärrän Tolkienin arvon fantasiagenren uranuurtajana, vaikken itse kaikkein eniten hänen tekstiinsä osaakaan uppoutua. Jos on intohimoinen fantasiagenren suhteen niin nämä kirjat kannattaa kyllä lukea jossain vaiheessa ihan jo pelkästään sivistääkseen itseään.
Taru Sormusten herrasta #2 / 3
Kaksi tornia
- Julkaistu
- 1974 (WSOY)
- Englanniksi
- The Two Towers (1954) →
- Suomentanut
- Eila Pennanen · Kersti Juva · Panu Pekkanen
Risingshadow communityLukijoiden ääni
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
397arvosanaa
5kirja-arviota
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
5 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Vähän parempi kuin edellinen osa. Kirjan ensimmäinen osio oli mielenkiintoisempi, kuin toinen. Toisessa osassa tuntui olevan kauheaa junnaamista, vaikka kyllä joitain mielenkiintoisia juttuja tapahtui ja kirja loppui myös yllättävästi. Tolkienin tyyli nyt vain on sellaista, että välillä teksti menee ihan ohi, mutta en antanut sen tässä kirjassa enää haitata vaan yritin ymmärtää joka kappaleesta vain pääkohdat.
Liian raskasluontoista tekstiä minulle... Kirja jäi sitten puoleenväliin.
Toinenkin osa oli mielenkiintoinen, ja huumoria löytyi. Päähenkilöt hajaantuivat ja tarinaa kerrottiin mukavasti vuorotellen luvuittain eri henkilöiden näkökulmasta.
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Taru Sormusten Herrasta kirjat 3-4 sisältyvät tähän Kahtena tornina tunnettuun teokseen, joka vie jälleen syvemmälle Keski-Maan historiaan ja kansoihin samalla, kun todellakin matkan mahdottomuus alkaa konkretisoitua. Alkupuolella tutustutaan kahteen kansaan historioineen ja murheineen. Jälkipuoliskolla aletaan jo pohjustaa viimeisten osien kohtalonnäyttämöitä, viipymällä Ithilienissä peräti neljän luvun verran ja saapumalla vihdoin Mordoriin.
Erityisesti kirjan 4 pieni laahaavuus tuotti aikoinaan sen, että se oli vähiten suosikkini teoksen osista. Kuitenkin se on silti oleellinen pala, joka vie tarinan kohti loppuaan niin hyvässä kuin pahassa. Edelleen myös kirjat 3-4 saavat minulta täydet pisteet samoista syistä kuin osat 1-2.