Ihan mukava ja harmiton lukukokemus. Ensimmäinen positiivinen yllätys löytyi heti kannen avattuani, nimittäin kartta. Olisin antanut kirjalle viisi tähteä, jos päähenkilö olisi ollut muutamankaan vuoden vanhempi. Itseäni häiritsee päähenkilön nuoruus siinä mielessä, että kirjailijan oma suhtautuminen tuon ikäiseen tyttölapseen on aavistuksen hakoteillä. Nonna on siis lapsi, mutta hän vaikuttaa tekevän päätöksiä kuten aikuiset, suhtautuvan asioihin kuten aikuiset ja näkevän maailman samoilla silmillä kuin aikuiset. Aivan kuin kirjailija välillä unohtaisi, että Nonna on pieni tyttönen kaukana kotoa tuhansille vaaroille alttiina. Nonnan äärettömät pelkotilat ja epävarmuuden hetket eivät välity tekstistä sillä…
Ihan mukava ja harmiton lukukokemus. Ensimmäinen positiivinen yllätys löytyi heti kannen avattuani, nimittäin kartta. Olisin antanut kirjalle viisi tähteä, jos päähenkilö olisi ollut muutamankaan vuoden vanhempi. Itseäni häiritsee päähenkilön nuoruus siinä mielessä, että kirjailijan oma suhtautuminen tuon ikäiseen tyttölapseen on aavistuksen hakoteillä. Nonna on siis lapsi, mutta hän vaikuttaa tekevän päätöksiä kuten aikuiset, suhtautuvan asioihin kuten aikuiset ja näkevän maailman samoilla silmillä kuin aikuiset. Aivan kuin kirjailija välillä unohtaisi, että Nonna on pieni tyttönen kaukana kotoa tuhansille vaaroille alttiina. Nonnan äärettömät pelkotilat ja epävarmuuden hetket eivät välity tekstistä sillä tavalla kuin voisi kuvitella. Kirjaa lukiessa saa sen vaikutelman, että hän on kaiken aikaa varma siitä, että aina joku tulee ja pelastaa, jos hän joutuu vaikeuksiin.
Fantasiamaailma on hienosti koostettu, mikä on kerrassaan upea saavutus suomalaiselta kirjailijalta. En silti ihan ymmärrä sitä kiitosten määrää, jota se kerää lukijoiden arvosteluissa, sillä tällaisen kirjan ja kirjasarjan ollessa kysymyksessä täydellisen fantasiamaailman luominen on välttämättömyys, ja siinä vähintäänkin pitäisi pyrkiä perfektionismiin. Monet henkilöhahmot ovat hyvin mielenkiintoisia. Esimerkiksi Sigwulf on aivan loistava salaperäinen hahmo, ja Gunhilde, Nonnan äiti, on ehdottomasti yksi maailman huonoimmista äideistä päästäessään lapsensa yksinään (no onhan se jääkarhu) ties minne.
Auer on ilahduttavasti luonut mielenkiintoa herättävän louhikansan ja löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia jo niin loppuunlennetyistä lohikäärmeistä. Silti olen sitä mieltä, että vielä enempäänkin olisi voinut olla saumoja. Paljon plussaa annan monisyisyydestä juonenkehittelyssä. Valitettavasti omaa lukunautintoani häiritsi pahasti se, että kirjailija on tietoisesti pyrkinyt kirjoittamaan kirjan lapsille ja nuoremmille lukijoille. Tekstistä välittyy selvästi välttelevyys ja silottelu. Auer ei ole halunnut tiivistää tunnelmaa pelottaviksi tai uhkaaviksi muodostuvissa tilanteissa. Itse en valitettavasti kuulu kohderyhmään.
Kolmikymppisyyden painaessa päälle en enää täysin kykene sivuuttamaan olankohautuksella sitä, että fantasiakirjallisuudesta suurin osa pörrää lasten ympärillä ja päähenkilön tulee aina olla mahdollisimman nuori. Minua häiritsi erityisesti se, että Nonna on niin epätyypillinen ja epäinhimillinen, utelias ja mitäänpelkäämätön, vaaroille altis lapsi, joka aina pelastuu kuin ihmeen kaupalla naarmuitta, eivätkä edes päähän kohdistuneet rajummatkaan tällit muistuta edellispäivän tapahtumista päänsäryllä tai jomotuksella. Kannessa hehkutetaan teosta sanoilla ’täysveristä, laadukasta kotimaista fantasiaa’ ja itse lisään siihen ’vielä kun saataisiin samaa aikuisillekin’. Tämän luettuani odotan paljon jatko-osilta erityisesti Nonnan hahmon kehittymisen suhteen. Suosittelen kirjaa kaikille, joita päähenkilön omituisuus ja nuori ikä eivät häiritse.
