Teloittajat
Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Heikki Karjalainen. Päällys: Joona Vainio. Sidottu, kansipaperi.
Edesmennyttä Richard Bachmania, joka loi mm. sellaiset tiiviin jännityksen mestariteokset kuin Raivo ja Juokse tai kuole, on kuvattu "Stephen Kingiksi ilman omaatuntoa". Nyt hän tarjoaa lukijoilleen "ylimääräisen" haudan takaa, karmivan tarinan pikkukaupungista yliluonnollisen kauhun kourissa.
On kesäinen iltapäivä Keskilännen pikkukaupungissa, Ohion Wentworthissa, ja sen Poplar Streetillä vallitsee rauha ja järjestys. Sanomalehden jakaja on kierroksellaan, Carverin lapset kinastelevat kadunkulman ruokakaupassa, frisbee lentää Reedin nurmikolla, Gary Soderson virittelee grilliään takapihalla. Ainoa asia joka ei istu kuvaan on punainen pakettiauto joka ryömii mäkeä ylös. Kohta se alkaa rullata ja tappaminen alkaa. Rauhallinen viipale amerikkalaista esikaupunkia uhkaa muuttua paahtoleiväksi.
Väkivalta näytää riehuvan hiljaisen pisteen ympärillä, talon jota valaisee vain televisioruudun välke. Siellä sisällä ei rauhaa ja järjestystä ole ollut pitkään aikaan. Audrey Wyler on ottanut luokseen asumaan 8-vuotiaan autistisen sisarenpoikansa Sethin, ja he käyvät omaa kiivasta taisteluaan, joka on tehnyt Poplar Street 247:stä vankilan.
Hämärän laskeutuessa talojen ylle niiden jäljelle jääneet asukkaat tuntevat siirtyneensä epätoivon ja vaaran maailmaan, missä voi tapahtua mitä tahansa, vaikka kuinka kauheaa... missä teloittajat jatkavat työtään. Mikä voima on heillä takanaan, miten pitkälle he voivat mennä, miten heidät voisi pysäytää – näihin kysymyksiin on pakko saada vastaus. Ja se on oleva kauhea...
Käyttäjät lukeneet myös
Richard Bachman
Richard Bachman syntyi New Yorkissa, palveli neljä vuotta merivartiostossa ja kymmenen vuotta kauppalaivastossa ja asettui sen jälkeen asumaan New Hampshiren maaseudulle, missä hän öisin kirjoitti ja päivisin hoiteli keskikokoista lypsykarjaansa. Hänellä oli vaimo ja yksi lapsi, poika, joka kuoli kuusivuotiaana valitettavassa onnettomuudessa. Uskontunnustuksekseen Bachman ilmoitti kalkkunanpalvonnan. Vuonna 1982 hänen aivojensa perillä havaittiin kasvain, joka onnistuttiin poistamaan. Hän koki kuitenkin äkkikuoleman helmikuussa 1985.

