Coraline varjojen talossa

Coraline on yksi kiehtovimmista lastenkirjoista mitä olen kuunaan lukenut. Sekoitus Liisa Peilimaassa -kirjaa, kauhuelementtejä ja tietenkin gaimanistisuutta. Paikoitellen tunnelma tihenee jopa karmivaksi. Oudot hahmot ja yksityiskohdat virkistävät mukavasti. Ja loppuratkaisu oli viehättävän ovela.
Verrattuna tyypillisiin lastensatukirjoihin Coraline on omaa luokkaansa. Disneyn puhuvat eläimet ovat pelkkiä mcdonaldsin pehmoleluja verrattuna Gaimanin kissaan ja hiirisirkukseen. Goosepumpsin ontuvat, kliseiset hirviöt taas... niitä ei voi edes verrata Coralinen toiseen äitiin. Ne nappisilmät onnistuivat luomaan selkäpiitäkarmivan tunnelman.

Olin tavallaan odottanut, että Coralinessa olisi ollut sellainen outo ja tietyllä tapaa pelottava tunnelma. Tiesin kyllä, että se on lastenkirja, mutta eihän se ole ennenkään estänyt kirjaa olemasta pelottava. Ei siihen vaadita muuta kuin tunnelma. Mutta tämä oli ikävä kyllä pettymys. Tuntui siltä, kuin tärkeät asiat olisivat alkaneet tapahtua vasta reilusti puolenvälin jälkeen, eikä varsinaista huippukohtaa löytynyt. Jos yhtään viitsii antaa mahdollisuuden, niin huomaa kyllä, että puolenälin jälkeen meno alkoi mennä huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, mutta silti olen vähän pettynyt.

Me luettiin Coraline joskus seiskaluokalla. Muistaakseni se oli hyvä ja jollain tavalla myös pelottava. Ehkä se johtuu siitä, että olin niin nuori silloin..

Kirja oli hyvä. Olisin ehkä kaivannut lisää kauhua. Suosittelen

Oli pienoinen pettymys. Odotin, että kirja olisi ollut kammottava..... Mutta enemmänkin se oli jännittävä eikä niinkään pelottava. No, Coraline on hyvä hahmo ja sellainen niin, kuin hahmojen kirjoissa pitäisi olla. Tjaah.... En varmaan lue uudestaan.

Vaikka tämä on lastenkirja, niin en suosittelisi tätä ainakaan kaikkein pienimmille lapsille. Kirja on juuri sopivan lyhyt. Aivan täydellisen pituinen, etten sanoisi, lukee helposti iltapäivän aikana. Coraline on suloinen ja rohkea, ja lapsekas kirjoitustyyli oli ihanaa luettavaa.

Kirja on kuin jokin vääristynyt versio Liisa ihmemaassa-sadusta. Lukiessa tuli jotenkin kolkko olo. En ole nähnyt elokuvaa, mutta aion kyllä katsoa sen.

Coraline on ihana! Ensin suhtauduin siihen hieman epäillen (olinhan puolella korvalla kuullut yhden pari vuotta vanhemman tytön selittävän toiselle, että kun kirjan lukee, ei enää palaa entiselleen), mutta luin sen kutenkin yhden iltapäivän aikana kelloon vilkuilematta, keskeyttämättä. Myös elokuva on loistava, mutta siihen on lisätty hahmoja ja jounta on hiukan leikelty. Mutta ei siinä mitään, ihania on kummatkin<3

Coraline on ensisijaisesti lastenkirja, mutta aikuinenkin voi lukea sen jopa nauttien, joskin itselleni kirjassa oli hiukan pakkopullan makua. Sen sijaan sarjakuvaversio oli kiehtova. Suomenkielistä versiota on päätetty markkinoida turhan pitkällä nimellä. Myös Dave McKeanin kuvitus on jätetty pois.