Salaperäinen veitsi

Tämä kirja on huomattavasti synkempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Juoneen on ovelasti saatu ujutettua kirkon vastustus, kirjailijan mielipiteen kuitenkin paljastumatta liikaa. Pidin myös tapahtumapaikkojen vaihtelusta, ns. oikea maailma oli saatu hienosti yhdistettyä kirjan tapahtumiin ja muihin maailmoihin.

Kirjan päähenkilö Will oli mielestäni vähän turhankin pikkuvanha. Hän ei hämmästynyt mistään ja osasi tehdä erinäisiä asioita, joita ei aikuinenkaan ihminen välttämättä osaa. Olisin toivonut Pantalaimonia enemmän ääneen, hän jäi vähän taka-alalle. En olisi pahastunut Iorekinkaan esiintymisestä kirjassa. Lee Scoresbyn kohtalo jäi suruttamaan, hän oli niin mukavan leppoisa miekkonen.

Kirjan loppu jäi samaan tapaan kesken kuin edellisessäkin kirjassa ja tavallaan pakottaa lukemaan seuraavan osan. Omaan makuuni kirjassa oli hieman liikaa ympäristön kuvailua. Hieman myös jäi mietityttämään, mitä Serafinalle loppujen lopuksi tapahtui. Suosittelisin ja sarjan edellisen osan lukeneet pakottaisin lukemaan tämän kirjan, sillä se on juoneltaan ja kirjoitustyyliltään erittäinkin hyvä.

Itse aloitin kirjasarjan lukemisen tästä osasta. Näin kaikki 1. kirjasta tutuksi tullutta oli uutta ja ihmeteltävää. Se teki kirjasta varmasti paljon mielenkiintoisemman, kuin lukeminen kronologisessa järjestyksessä toisena.
Maailmasta toiseen hyppiminen on hauskaa ja oman maailmamme näkeminen vieraan silmin tuo erilaista näkökulmaa lukemiseen. Henkilöt, varsinkin Will ovat juuri niin rohkeita, kuin ihminen voi olla, mutta varsinkin nuorena tämä seikka vain vahvisti lukunautintoa.
Pullman on saanut aikaan loistavan sarjan, joka on vasta vähän aikaa sitten saanut ansaitsemansa kunnian. Ehdottomasti trilogian vauhdikkain osa. Suuret tunteet tulevat seuraavassa kirjassa.

Jos joku tahtoo aloitaa tästä osasta, niin tuen ajatusta ehdottomasti. Vähän vanhojen henkilöiden tietämättömyys haittaa, mutta ei mitään väliä.

Salaperäinen veitsi jatkaa ansiokkaasti Kultaisesta kompassista alkanutta tarinaa esittelemällä toisen päähenkilöistä, Willin. Will on "meidän" maailmamme lapsi ja tuo siten ihmettelyn ja hämmästelyn Torre Degli Angelin maailmaan. Maailmat muistuttavat yllättävän paljon toisiaan, vasta Maagisessa kaukoputkessa ilmaantuu poikkeavimpia maailmoja. Lyran hämmästely "meidän" maailmamme keksinnöistä tuntui hassulta minusta lukijana ja auttoi ymmärtämään meidän maailmamme. Salaperäisen veitsen aikaansaama seikkailu eri maailmojen välillä ja ovien availu toi lisää jännitystä, myös Torre Degli Angelin tapahtumat. Kirja päättyi jännittävään kohtaan, enkeleihin ja Willin isään. Salperäinen veitsi syventää tarinaa joka saa huippunsa Maagisessa kaukoputkessa ja kuvaa Lordi Asrielin räjäyttämän reiän/sillan seuraamuksia. Haamut ovat sangen karmeita luomuksia, vähän kuin ankeuttajat, mutta toisenlaisia.
Suosittelen jokaisella hyvästä kirjallisuudesta pitävälle, juoni vie mukanaan eikä lukija tylsisty.
Arvosana: 10-.