Tämä teos pääsi yllättämään positiivisesti. Viimeisinä aikoina, kun kaikki on vapaasti saatavilla ja yltäkylläisyys ja rajoittamaton energia ja nautinto on kaikki mitä on, ei mikään tunnu enää miltään. Sillä, jolla on kaikkea, ei ole tunteita. Kirjailija maalaa onnistuneesti lähes surrealistisen vision lopun kynnyksellä elävistä olennoista ja kirjan loputtua ainoa ajatus oli, mistä saisi käteensä seuraavan osan.
Alkuteos ilmestynyt 1972. Suomentanut Pekka Markkula. Galaxy scifi 15. Kirjan nimiölehdellä alkuteoksen nimi virheellisessä muodossa An Alien Times. Nidottu.
Maapallon aika lähestyi loppuaan, ja ihmiskunta oli vihdoinkin lakannut suhtautumasta itseensä vakavasti. Se huvitteli vailla omaatuntoa, kilpaili vailla kateutta, tunsi kiintymystä vailla himoa, vahingoniloa vailla raivoa, ystävyyttä vailla sääliä. Ihmiset punoivat juoniaan vailla pakkomielteitä ja jättivät surutta kaiken puolitiehen, sillä kuolema oli heille kaukainen uhka... heidän elämänsä päättyisi vasta kun maapallo kuolisi.
Michael Moorcockin mestarillisen scifi-trilogian ensimmäinen osa.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Viimeisten aikojen valtiaat
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Julkaisusarja:
Galaxy Scifi
Lue koko sarjakuvaus
Alkuteos kuuluu Eternal Champion (Ikuinen sankari) -sarjaan.
Trilogian ensimmäinen osan alkuteoksen nimi on An Alien Heat (suomennetun kirjan nimiölehdellä virheellisessä muodossa An Alien Times), joten Outo kiihko -nimi olisi sopinut paremmin ensimmäisen suomennetun osan nimeksi.
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Moorcockin trilogian ensimmäinen osa oli oivallinen muistutus siitä, että hyvän scifikirjan ei tarvitse olla 600-sivuinen. Moorcock osaa tiivistämisen taidon ja sanoo silti kaiken tarpeellisen.
Kirjan huumori ja mielikuvitus tuovat mieleen helposti jopa Douglas Adamsin tyylin, mutta Moorcockilla on siinä määrin painavaa sanomaa, ettei Viimeisten aikojen valtiaat missään nimessä mikään parodia ole. Loppua kohden se päinvastoin saa hyvin tummiakin sävyjä.
Päähenkilö Jherek Carnelian on "viaton hölmö", jonka kohtalosta aidosti kiinnostuu ja johon herää myötätunto. Loppuratkaisu osoittaa vähitellen, että hän oppii kantapään kautta aitoja ihmisten tunteita niin hyvässä kuin pahassa, eli Viimeisten aikojen valtiaita voi pitää kasvutarinana, joskin kieli poskessa kirjoitettuna sellaisena. Carnelianista löytää helposti yhtymäkohtia jopa Dostojevskin Idioottiin, ja uskoisinkin, että Moorcock on kyllä Dostojevskinsä lukenut. Tartunpa välittömästi trilogian toiseen osaan!
***½
Kirja ei hirveästi iskenyt, lasken sen Moorcockin heikompaan tuotantoon. Jherek Carnelian oli onnistunut päähenkilö, ja pidin siitä ajatuksesta, että tulevaisuuden ihmiset eivät ymmärrä tunteita. Myös seikkailu menneisyyden Lontoossa eteni vauhdikkaasti. Mutta kirjan sisältö oli makuuni vähän liian "sekoa".
Romaanin kiinnostavin asia löytyi yllättäen Moorcockin alkusanoista. Kirjailija pohti siinä mahdollisuutta, että Viimeisten aikojen valtiaat olisivat itse asiassa Kaaoksen herroja, joita vastaan Ikuisen sankarin muut ilmentymät (kuten Corum ja Elric) taistelevat.
Risingshadow
