Laulun loppu on minusta trilogian selvästi paras osa. Se on edeltäjiään pidempi ja monipuolisempi, ja mukana on kiinnostava juoni sekä oikeasti koskettavia kohtauksia. Jherekin ja Amelian hahmotkin kehittyvät hienosti. En enää ihmettele sitä, että monet väittävät sarjaa suosikikseen kirjailijan töistä. Meinasin itse jättää Viimeisten aikojen valtiaat kesken ensimmäisen osan jälkeen.
Pidin siitä, että teoksessa nähtiin vierailurooleissa minulle tutut hahmot Oswald Bastable ja rouva Persson. Tämä sitoi Valtiaat yhteen muuhun multiversumiin, kuten myös maininta Miljoonan kehän konjunktio -nimisestä tapahtumasta, joka on merkittävässä osassa muutamassa Moorcockin fantasiaromaanissa.
