Bill, Linnunradan sankari zombievampyyrien planeetalla
Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomentanut Pekka Markkula. Kannen kuva: Michael W. Kaluta ja Steve Fastner. Kannen suunnittelu: Kari Puikkonen. Nidottu.
BILL – täydellinen avaruussotilas; iso, vahva ja aivopesty. Hän omistaa peräti kaksi oikeaa kättä (Billin sotilastervehdys on erityisen vaikuttava) sekä jalan, joka uhkaa muuttua elefantin jalaksi. Ongelmana on löytää tarpeeksi iso kenkä, koko 46 ei todellakaan enää sovi.
BILL – täydellinen mies Bounty-nimiselle avaruusalukselle. Kohti Chingerin sotaa matkaavan kelpo aluksen ruokavalio osoittautuu vähemmän vaihtelevaksi ja miehistön muodostavat suoraan vankimielisairaalasta haalitut mielipuolet.
BILL, LINNUNRADAN SANKARI – hän on täällä taas, hurjempana kuin koskaan ja kohtaa nyt uransa kammottavimman vieraan elämänmuodon. Hän tekisi mitä tahansa pelastaakseen nahkansa – mutta kapina? Avaruusalus Bountylla?
Harry Harrison
Harry Harrison (1925–2012) syntyi Connecticutissa Yhdysvalloissa. Hän asui eri puolilla maailmaa, muun muassa Meksikossa, Britanniassa, Tanskassa ja Italiassa. Vanhuutensa hän vietti Dublinissa Irlannissa.
Valmistuttuaan koulusta vuonna 1943 Harrison värvättiin Yhdysvaltain sotavoimiin, jossa hän palveli neljä vuotta erilaisissa tehtävissä päätyen lopulta sotilaspoliisiksi. Armeijan jälkeen Harrison matkusteli vapaana kirjoittajana ympäri maailmaa. Hän muun muassa käsikirjoitti Flash Gordon -sarjakuvaa. Sarkansa scifin parissa Harrison aloitti kuvittajana. Ensimmäiset novellinsa hän julkaisi salanimellä. Harrison saavutti ensimmäistä kertaa kuuluisuutta romaanillaan Kuoleman planeetta (1960).
Bill – Linnunradan sankari
Sarjassa ilmestyi seitsemän kirjaa, joista viisi ensimmäistä suomennettiin.
Sarja sisältää 5 pääteosta ja yhteensä teoksia 5 kpl.
Pääsarja Like-scifi
Kirja-arvioita
Rehellisesti sanottuna, Bill Linnunradan sankari on ensimmäisen osan jälkeen ollut kaikkein halvinta, mauttominta ja typerint alelaareista koluttua kioskikirjallisuutta joka ei yllä lähellekkään Jerry Cottonin tai Teräsrotan näppärää sanailua. Viidennessa osassa on kuitenkin yllättävän paljon pointtia, lähinnä sattuman kautta. Sattuinpa juuri katsomaan Alien elokuvat juuri ennen kirjan lukemista. Tämä osui nappiin kyseessä olikin ihan mainio vampyyrien planeetta ja alien parodia, kaikkine tökeröine virheineen mitä tämän tyyppisissä elokuvissa yleensä löytyy. Parempi kuin takakansi antaa odottaa.