Cheryl Morgan kirjoitti Emerald City -verkkolehdessä Sovituksen kuilusta sen ilmestyttyä, että Reynoldsin romaani tuskin on suurta kirjallisuutta, mutta se on hyvää avaruusoopperaa. Sarjasta jää hyvä jälkimaku. Jotkut ovat moittineet lopetusta lepsahtavaksi, mutta Reynolds on muutenkin jonkin verran epätasainen kirjoittaja, enkä itse muunlaista sisältöä kaivannutkaan. Keskeinen teema on viisaasti ihmisen (tai sian) tekemät valinnat ja päätökset. Teossarjan kaikkeus on myös mielenkiintoinen. maailmakuvaus ei ole itsetarkoituksellisen synkkää, vaan kertoo kuinka kultakaudet ja sekasortoisemmat ajat vuorottelevat. Erityisen merkittävä Ilmestysten avaruus on sekä lukijan että kirjailijoiden kannalta…
Cheryl Morgan kirjoitti Emerald City -verkkolehdessä Sovituksen kuilusta sen ilmestyttyä, että Reynoldsin romaani tuskin on suurta kirjallisuutta, mutta se on hyvää avaruusoopperaa. Sarjasta jää hyvä jälkimaku. Jotkut ovat moittineet lopetusta lepsahtavaksi, mutta Reynolds on muutenkin jonkin verran epätasainen kirjoittaja, enkä itse muunlaista sisältöä kaivannutkaan. Keskeinen teema on viisaasti ihmisen (tai sian) tekemät valinnat ja päätökset. Teossarjan kaikkeus on myös mielenkiintoinen. maailmakuvaus ei ole itsetarkoituksellisen synkkää, vaan kertoo kuinka kultakaudet ja sekasortoisemmat ajat vuorottelevat. Erityisen merkittävä Ilmestysten avaruus on sekä lukijan että kirjailijoiden kannalta 2000-lukulaisena avaruusseikkailuna ja sen mahdollisuuksien osoittajana. Vaikka kirjojen tausta nojaa tieteeseen, teoksiin mahtuu inhimillisyyttä, eeppistä tarinankaarta ja mielikuvituksellisia näkyjä. Avaruusoopperamaisuus ei pääse luiskahtamaan silkan fantasian puolelle. Mutta miksi näiden kirjojen pitää olla niin paksuja?
