Darwinin radio
Alkuteos ilmestynyt 1999. Suomentanut Matti Rosvall. Kansi: Ilkka Laakso. Sidottu, kansipaperi.
Nebula-palkinto 2000, Endeavour-palkinto 2000. Hugo-palkintoehdokas 2000, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (sf-kirjat) 2000.
Eri puolilla maailmaa havaitaan epidemian lailla puhkeava tauti. Sille annetaan nimeksi herodesflunssa, koska se aiheuttaa raskaana oleville naisille keskenmenon. Toisaalla viranomaiset pyrkivät salaamaan taudin olemassaolon hyvinkin jyrkin toimenpitein... surmaamalla sen kantajat.
Solututkija Kaye Lang, antropologi Mitch Rafelson ja USA:n terveysministeriön Christopher Dicken joutuvat kukin tahollaan tekemisiin tämän uuden, hirvittävän taudin kanssa.
Hyvin pian käy selväksi, ettei kyseessä ole vain yksittäinen tauti... päinvastoin. Ihmisen evoluutio on astumassa uuteen ja odottamattomaan vaiheeseen: on syntymässä kokonaan uusi, uljas sukupolvi, uusi ihmisrotu joka raa’asti syrjäyttää vanhan.
Kirjailija viimeistelee parhaillaan kirjalle jatko-osaa "Darwinin lapset".
Greg Bearin unohtumaton tieteisromaani voitti Nebula-palkinnon, joka myönnetään vuoden parhaalle scifi-teokselle, vuonna 2000. Hän on voittanut muilla romaaneillaan saman palkinnon myös vuosina 1983, 1986 ja 1994, sekä Hugo-palkinnon vuosina 1984 ja 1987.
Greg Bear
Gregory Bear (1951–2022) syntyi San Diegossa Yhdysvalloissa. Hänen isänsä työ laivastossa kuljetti koko perhettä ympäri USA:n ja maailman aina Japaniin ja Filippiineille asti. Bear opiskeli tekniikkaa ja toimi neuvonantajana muun muassa Yhdysvaltain armeijassa ja tiedustelupalvelu CIA:ssa.
Greg Bear kertoi kirjoittaneensa koko ikänsä ja heti uran alusta hänen ominta aluettaan oli science fiction. Ensimmäisen novellinsa hän sai julkaistua jo 16-vuotiaana ja 23-vuotiaana hänen asemansa kirjailijana oli jo vakiintunut. Hänen teoksiaan on käännetty ainakin 17 eri kielelle ja myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Kirja-arvioita
Ostin yli kolmekymmentä vuotta sitten tämän kirjan. Ajattelin että luen sen vasta sen jälkeen kun jatko-osa Darwinin lapset julkaistaisiin.
No, kun Gummerus/Book studio ei koskaan aikonutkaan julkaista (suomentaa) jatko-osaa, niin luin kirjan.
En edes tiedä onko Bear kirjoittanut tuota jatko-osaa.
Kirja on helkutin hyvä. Mutta älä lue jos sinua tympäsee se, ettet koskaan voi lukea jatkoa.
Eikä kannata uskoa nuiden vanhojen Äikän-Ope-Pierujen kritiikkiä.
Jos ei tieteiskirjallisuutta osaa LUKEA! Ehkä hiukan hassusti käännettyäkään, niin säälin heidän opinto-ohjaajaa heidän aikojen alussa. Hyvin vähän...
Huom! Arvostelu koskee englanninkielistä teosta. Bearin Darwinin radio on malliesimerkki hyvin kirjoitetusta HC-scifistä. Kirjassa esitetty visio on mielenkiintoinen, villi ja looginen! Lisäksi kirjailija on todella panostanut geenitekniikan menetelmien ymmärtämiseen/kuvaamiseen. Sen mitä olen kirjaa eteenpäin lainannut on se saanut hyvän vastaanoton luonnontieteen alalla työskentelevien ihmisten piirissä. Kirjan kiinnostavuus perustuukin osittain sille, että lukija ymmärtää kirjassa esitellyn ihmisen evoluutiota koskevan teorian. Perustiedot biologiasta ja genetiikasta on lienevät tarpeelliset, jotta kirjan juonikuviosta pystyy nauttimaan. Tiettyä ihmiskuvauksen heikkoutta kirjassa varmasti esiintyy, mutta se on pikemminkin sääntö HC-scifissä, kuitenkin rakenteellisesti ja temaattisesti kirja pysyy kasassa ja pahempaa jaarittelua ei esiinny. Sen sijaan kirjan jatko-osa darwinin lapset kyllä hajoaa sitten rakenteellisesti todella pahasti. Mikä on aikamoinen pettymys tämän kirjan jälkeen. Sen verran mitä olen Bearia lukenut, on hän välillä todella hyvässä iskussa (Veren musiikkia, darwins radio), mutta toisaalta ajottain kirjat sisältävät mammutin kokoisia juonellisia aukkoja ja ovat suoraan sanottuna huonoja. Ilmeisesti myös suomennettua versiota kannattaa todella välttää!
Hyi... Hyi... Luettuani ensimmäisen kappaleen, mielessäni kävi ajatus: "Tämä kirjailija ei ainakaan ole koskaan kuullut, miten hyvä kirja aloitetaan". Tyrmistyksekseni sama meno jatkui. En käsitä miten kirjaa on julkaistu, sillä kirjoittaja ei todellakaan osaa kirjoittaa. Joka sanan eteen tungettu adjektiivi, kaameaa ylikuvailua ja erittäin tökeröitä vertauskuvia. Kaiken kukkuraksi kääntäjäkään ei tunnu osaavan työtään. Lopputulos on niin hirveä, että luin muutaman luvun vain saadakseni nauraa. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi tämä: "Välimerellinen oliivi-iho, leveät hartiat ja muhkuraisia lihaksia pullistelevat käsivarret"? Mikä on välimerellinen oliivi-iho? Ja nuo lihakset... Laatta lentää. Ja entä tämä (hyvin käännetty ainakin...): "Mitch osasi kuvitella Tilden jättävän taakseen sankat itävaltalaismetsät mikäli aikoi mennä sänkyyn Francon kanssa, vaalea vasten tummaa kuin leivoksen kerrokset". Entäs: "...hänen silmänsä olivat purkautua yli laitojen". Tätä riittää... Huh. Huonoiten kirjoitettu ja käännetty kirja, mitä olen ehkä koskaan nähnyt. Vai onko hyvää suomea sanoa, että tv-ruutuun ilmestyi valokuvana nuori nainen? Eikös se pitäisi sanoa, että tv-ruutuun ilmestyi valokuva nuoresta naisesta?
Luin tämän kirjan risingin lukupiirissä. Meillä lukijoilla oli suuret odotukset kirjan suhteen. Olihan se saanut Nebula-palkinnon. Mutta itse kirjaa lukiessa tuli varsin ilmeiseksi se, että kirjan tarkoitus on tuoda esille kirjailijan ah niin "fiksu" "tieteellinen" teoria, eikä niinkään kirjoittaa hyvää tarinaa. Itse tarinaakaan ei saatu tässä kirjassa loppuun asti. Vain paljon juonenpätkiä joiden antaa ilomielin jäädä arvoitukseksi.