Valkeita lankoja: Tarinoita toisista todellisuuksista
Kansi: Sami Saramäki. Sidottu, kansipaperi.
Sisältää yhdeksän ennen julkaistua, viisi ennen julkaisematonta novellia:
- Koiperhoset (Portti 2/2003) – Portin jaettu kolmas sija 2001
- Mestariseppä (Portti 1/2005) [sf] – Portin kunniamaininta 2004, Atorox-ehdokas 2006
- Rusakko (Portti 4/2005) – Portin kunniamaininta 2004
- Kerran Gotlannissa
- Umpipuun lapsi (Portti 1/2000) – Atorox-ehdokas 2001
- Shh, shh, ne sanoivat (Kabinettikertomuksia 5)
- Koska he olivat liian pyhiä [sf] – Atorox-ehdokas 2007
- Huomenlahja [sf]
- Hiekkameren jumalat [sf] – Atorox-ehdokas 2007
- Toisinkainen (Portti 1/2006) [sf] – Portin jaettu toinen sija 2005, Atorox-voittaja 2007
- Velhonaisen salli elää (Portti 2/2004) – Portin jaettu kolmas sija 2003, Atorox-ehdokas 2005
- Jäiden lähtö
- Lautturin tytär (Portti 1/2004) – Portin kunniamaininta 2003, Atorox-ehdokas 2005
- Valkeita lankoja (Portti 4/2003) [sf] – Portti-palkinnon voittaja 2003, Atorox-voittaja 2004
Oudoista ilmiöistä juttusarjaa tekevä toimittaja saapuu Rumpujärvelle haastattelemaan linkkimaston kaatoa yrittänyttä rouva Malista. Sähköallergiasta kärsivän naisen haastattelu menee mönkään, mutta jutun juurta piilee kyläläisten salaperäisissä kulttimenoissakin. Toisessa kertomuksessa varoituksista piittaamaton harrastaja-arkeologi poimii Gotlannissa käydessään rannalta fossiilikiven. Uskomuksen mukaan saaren sielu asuu sen jokaisessa kivessä ja kalliossa. Kuin huomaamattaan Mari alkaa järjestellä jämähtäneen parisuhteensa kuvioita uusiksi… Sisarkateudella on arvaamattomat seurauksensa novellissa Umpipuun lapsi. Isosiskon on pakko turvautua alisen maailman apukeinoihin, jotta pärjäisi suunnistuskisoissa kaikkien ihastelemalle Hennalle.
Anne Leinosen spekulatiivisen fiktion kirjo on hämmästyttävä. Novellien hienovaraisen mystiset näyt kumpuavat milloin pikkupaikkakuntien ahdasmielisyydestä, milloin arkaaisten kansojen uskomuksista tai metsäsuomalaisesta kansanperinteestä.
Kokoelman niminovelli Valkeita lankoja voitti arvostetun Atorox-tunnustuspalkinnon vuonna 2004. Tuomaristo luonnehti novellia seuraavasti: ”Kirjoittaja käsittelee mahdollisten ja epätodennäköisten maailmojen risteystä niin, että lukija saa nauttia ajelusta todennäköisyyksien ja uskomattomien kohtaamisten vuoristoradalla.”
Anne Leinonen (s. 1973) asuu Ristiinassa ja toimii kirjailijan työnsä ohella kustannustoimittajana. Häneltä on aikaisemmin julkaistu lapsuudenystävänsä Eija Laitisen kanssa kirjoitetut nuortenromaanit Lokkeja rakastava veli (2000), Neljän biisin bändi (2001), Saga (2003) ja Peilikuvarakkaus (2005). Valkeita lankoja -kokoelman novelleja on aiemmin julkaistu ja palkittu muun muassa tamperelaisessa Portti-lehdessä.
”Velhonaisen salli elää – – kutoo koskettavasti esiin naisen kolme ikäkautta, miesten ja naisten taikuuden eron – – . Novelli hyödyntää tuoreesti suomalaisen luonnon ja kansanperinteen kaikuja.” – Portti 4/2003
”– – Rusakko on hallittu kokonaisuus. Se ei pöhöstä kärsi. Kertomus on kuin hyvin leikattu bonsai: pieni, mutta vihreä ja elinvoimainen – – . Rusakko on näyte vahvasta kerrontatekniikasta ja rakenteesta, ammattilaisen työtä.” – Jukka Laajarinne, Kosmoskynä 1/06)
Käyttäjät lukeneet myös
Anne Leinonen
Anne Leinonen on syntynyt vuonna 1973 Juvalla, eteläsavolaisessa maalaiskylässä. Mielikuvitusta ja tarinankerronnan halua ruokkivat lapsuudessa valosaasteeton tähtitaivas, metsä ja suoluonto. Lukemisen lisäksi roolipelaaminen ja omien maailmojen kehittely yksin ja yhdessä kiinnostivat. Anne Leinonen on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan maantiede. Hän on työskennellyt kustannustoimittajana ja kirjailijana. Leinonen harrastaa muun muassa sienestämistä ja metsässä kävelyä.
Lista
WSOY:n sarja, jossa julkaistiin 18–30-vuotiaalle yleisölle suunnattuja teoksia vuosina 2006–2009.
Lista sisältää tällä hetkellä 2 kirjaa.
Alasarja Herrasmiesroistot
Alasarja Temeraire
Kirja-arviot ja kommentit
Anne Leinosen novellikokoelma sulkee samojen kansien sisään keskenään melko vaihtelevia tarinoita, niin kirjalliselta tasoltaan kuin teemoiltaankin. Onnistuneimmiksi nousevat kansanperinneviritteiset tekstit, kuten Umpipuun lapsi ja Jäiden tytär. Vahvatunnelmaiset tarinat käsittelevät ikivanhoja aiheita tuoreella tavalla ja tuovat ne jopa lähelle lukijan arkea. Tieteisnovelleissa Leinonen ei onnistu aivan yhtä hyvin, mutta niissäkin on kiehtovia ajatuksia ja visioita. Kokonaisuudet eivät hahmotu yhtä selkeiksi kuin kokoelman parhaissa paloissa. Kuitenkin varsinkin Toisinkainen käsittelee vierauden ja muukalaisuuden teemoja oivaltavasti jo peruskielenkäyttönsäkin kautta. Shh, shh, ne sanoivat puolestaan sijoittuu miljööltään jonnekin myyttisen ja arkisen välimaastoon ja tämä kokoelman lyhyin tarina on kaikkein yllättävin: Maahanmuuttaja-aiheesta näennäisesti alkava juoni päätyykin äkkiarvaamatta ihan muualle. Kokonaisuutena kokoelma tasapainoilee arkisen ja ihmeellisen välillä paikoin taitavasti, paikoin aavistuksen horjuen. Novellien perusideat ovat melko yksinkertaisia ja toistavat yksinäisyyden ja erillisyyden teemoja eri variaatioina. Ainoastaan loppupään Lautturin tytär ja niminovelli Valkeita lankoja kehkeytyvät symbolien ja merkitysverkostojen kautta jopa hieman liian monimutkaisiksi rakennelmiksi.