Loppu

Olin lukenut tämän sarjan ensimmäisen kerran joskus vuosikausia sitten, ja päätin nyt joulun pyhinä kahlata kaikki 13 osaa uudestaan läpi. Yleisestikin ottaen sarja on selvästi suunnattu nuoremmille (10-14v.) lukijoille, mutta kerronta kehittyy loppua kohti, ja sanoisin kyllä, että viimeisten osien sananselitykset ja muu vastaava eivät olleet enää kovin häiritseviä, varsinkin verrattuna ensimmäisiin osiin, joissa niitä suorastaan hierottiin naamaan. Itse Loppu jätti kaiken yllättävän avoimeksi, eikä se tarjonnut mitään selvää ratkaisua kysymyksiin, joita on esitetty pitkin kirjasarjaa. Ensimmäisen kerran tämän kirjan luettuani olin hyvin pettynyt, mutta nyt luettuani kaikki putkeen, kirja vaikutti jo itse asiassa paljon selkeämmältä. Tässä sarjassa kaikki liittyy toisiinsa, ja kirjailija on itse asiassa viljellyt vastauksia pitkin näitä viimeisiä osia, vaikka niiden hahmottaminen olikin välillä haastavampaa. Itse asiassa Loppu tarjosi tässä kohtaa ratkaisun siihen, miten kaikki oikeastaan liittyy toisiinsa. Tämän takia kirjasarja ei ihan sovellu nuoremmille lukijoille ja todennäköisesti alkuperäiselle kohderyhmälle, koska kirjalija ei yhtäkään vastausta kerro kovinkaan suorasukaisesti. Sanoisin, että itse sain tästä sarjasta paljon enemmän irti nyt vanhemmalla iällä, ja kaikessa kurjuudessaan voisin todeta, että loppujen lopuksi pidin kuitenkin sarjasta, sekä tästä kirjasta.

Kun luin Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäisen osan silloin vuosia sitten, ihastuin siihen syvästi. Kerrontatapa oli raikas ja huumori hyvin omaperäistä ja viihdyttävää. Alkuviehätys säilyi ensimmäisten sarjan kirjojen ajan, mutta sitten alkoi tympiä. En tiedä, onko kasvamisella jotain vaikutusta asiaan. Pari sarjan osaa on jäänyt täysin lukemattakin, kun en ole vain jaksanut. Tämä viimeinen kirja oli kuitenkin pakko lukea, että sai tietää loppuratkaisun. Ei kirjassa sinällään mitään vikaa ollut: taattua Snicketiä eikä tätä ennalta-arvattavuudesta ainakaan voi syyttää. Kuitenkin reaktiokseni jäi "ihan kiva", ja se on pettymys, jos ajattelee sitä alkuhuumaa, jota koin tätä sarjaa kohtaan. Mielestäni tapahtuu ehkä välillä liikaakin, hieman tuli mieleen "anteeksi siis mitä? voisitko selittää uudelleen?" Mutta kliseisesti: Vika taitaa olla lukijassa, ei kirjassa.

'Loppu' oli kenties parhain Surkeiden Sattumusten Sarjan osista. Nimestään huolimatta se ei ollut loppu vaan myös alku, ja myös loppu. Kirja kosketti syvällisyydellään ja filosofisuudellaan. Baudelairet päätyvät kirjassa myrskyn paiskaamina Kreivi Olafin kanssa pienelle saarelle keskelle merta. Saarella elää jo siirtokunta jota hallinnoi neuvonantaja Ismael. Saarelaiset pistävät Kreivi Olafin telkien taakse ja ottavat Baudelairet joukkoonsa. Mutta onko Ismaelin harjoittama "en pakota mutta kuitenkin" politiikka oikein ja mitä seuraakaan kun Kit Snicket rantautuu vammautuneena ja raskaana saarelle. Saarelta paljastuu myös Baudelairen vanhempien menneisyyttä sekä lisää asioita VPK:sta. Kirja oli hyvä, ehkä se parhain SSS:n eli Surkeiden Sattumusten Sarjan kirjoista. Kirja kosketti ja piti pauloissaan loppuun asti, joka ei ollutkaan loppu. Kirjassa käsiteltiin hienosti erilaisia filosofisia asioita ja myös aiempien osien tapaan ihmiskunnan onnetonta elämänmenoa ja psykologisia kikkoja ihmisten hallintaan. Suosittelen kirjaa jos aiempia osia, niin ainakin 'Ratkaisun rajoilla' lukeneille. Arvosana: 8+.