Ankea alku
Alkuteos ilmestynyt 1999. Suomentanut Mika Ojakangas. Kuvittanut Brett Helquist. Sidottu.
1. painos: Summa, 2001. Sidottu.
2. painos: WSOY, 2003. Sidottu.
Hyvä lukija,
valitettavasti minun täytyy kertoa sinulle, että käsissäsi on erittäin epämiellyttävä kirja. Se kertoo kolmen hyvin epäonnisen lapsen onnettoman tarinan. Vaikka Baudelairen sisarukset ovat miellyttäviä ja viisaita lapsia, heidän elämänsä on täynnä murhetta ja vaivaa. Onnettomuus hiipii heidän kintereillään jo ensimmäisillä sivuilla, kun lapset ovat rannalla ja kuulevat kauheat uutiset, ja epäonni vainoaa heitä siitä lähtien. Voisi jopa sanoa, että he vetävät onnettomuuksia puoleensa kuin magneetit.
Yksistään tämän lyhyen kirjan aikana lapset joutuvat tekemisiin ahneen ja inhottavan roiston, kutittavien vaatteiden, tuhoisan tulipalon, heidän omaisuutensa menoksi kehitetyn juonen ja kylmän kaurapuuron kanssa.
Minun ikävä velvollisuuteni on kirjoittaa muistiin nämä surulliset tarinat, mutta ainahan voit laskea tämän kirjan käsistäsi ja etsiä jotain iloisempaa luettavaa, jos sellainen sattuu miellyttämään sinua enemmän.
Kunnioittaen,
Lemony Snicket
Lemony Snicket
Daniel Handler (s. 1970 San Franciscossa) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy orpojen Baudelairen sisarusten elämään. Siitä on tehty elokuva vuonna 2004.
Kuva: Wikimedia Commons.
Kirja-arvioita
Olen nähnyt elokuvan aikaisemmin kuin olin lukenut tämän kirjan. En olisi lukenut tätä kirjaa varmaan ellen olisi nähnyt elokuvaa ensiksi. Nyt kirjaan. Kirja oli ihan ookoo ja odotin paljon paljon parempaa (koska olin nähnyt erinomaisen elokuvan(josta pidin tosi paljon)). En varmaankaan jaksa lukea seuraavia osia, koska tämä ei oikein innostanut. En suosittele.
Olen lukenut kaikki sarjan osat lukuun ottamatta kahta viimeistä osaa. Sarja on OK, Joskus vähän tylsiä. Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia.
Kirja oli hyvä ja huono. Hyvä siksi, että kirjan kieli oli sujuvaa, eikä jaaritellut turhaan. Huono siksi, että kirja oli selvästikin 11-vuotiaita nuoremmille suunnattu, enkä kyllä usko, että 10-vuotias siskonikaan tähän kirjaan tarttuisi.
Lemony Snicketin kirjoitustyyli ja kirjan juoni monine mutkineen luovat mahtavan kokonaisuuden. Juoni on päälaelleen käännetty, sillä päähenkilöiden elämää on kurjaa ja onnelliset loput historiaa. Henkilöhahmot ovat onnistuneita ja miljöö hyvin kuvattua. Helquistin kuvitus tukee tarinaa loistavasti ja kirja on muutenkin visuaalisesti onnistunut teos. Esimerkiksi sanojen selittäminen lukijoille ja lauseiden toistaminen tehokeinoina luovat kummallisen ja merkillisen sävyn tarinaan. Vaikka kirjan kohderyhmä koostuu lähinnä ala-asteikäisistä en näe mitään syytä mikseivät vanhemmatkin lukijat voisi tarttua tähän surkeaan opukseen... Arvosana: 9½
Kirja oli juoneltaan hyvä ja hieman erilainen, en ole kovinkaan moneen kirjaan törmännyt, joissa päähenkilöillä menee kaikki pieleen. Vaikka kirja onkin osaltaan hieman kliseinen, se ei haittaa lukukokemusta ollenkaan. Kirjoittajalla on hyvä ja kekseliäs tyyli kirjoittaa, mutta en tykkää lukijan puhuttelusta. Kirjoitustyyli on myös enemmänkin lapsille suunnattu. Henkilöissä oli selkeästi käytetty mielikuvitusta. Vaikka Baudelairen lapset ovatkin lapsineroja, se ei saa tässä kirjassa niin isoa osaa, että se häiritsisi. Olaf-setä oli kuvailtu hyvin ilkeäksi ja lähes sadistiseksi ihmiseksi, joka aiheutti syvän inhon häntä kohtaan. Sympaattisin henkilö oli mielestäni oikeusneuvos hänen pyytteettömän lapsirakkautensa ansiosta. Kirja loppui hyvin antaen myös viitteitä sarjan tulevista kirjoista. Isoa miinusta "modernien" sanojen pitkistä selittelyistä ja Sunnyn epämääräisten äännähdyksien tarkoituksen selittämisistä. Voisin suositella kirjaa nuorille ihmisille, mutta aikuisille en oikeastaan, on se sen verran lapsille suunnatusti kirjoitettu.