Ankea alku

Olen nähnyt elokuvan aikaisemmin kuin olin lukenut tämän kirjan. En olisi lukenut tätä kirjaa varmaan ellen olisi nähnyt elokuvaa ensiksi. Nyt kirjaan. Kirja oli ihan ookoo ja odotin paljon paljon parempaa (koska olin nähnyt erinomaisen elokuvan(josta pidin tosi paljon)). En varmaankaan jaksa lukea seuraavia osia, koska tämä ei oikein innostanut. En suosittele.

Olen lukenut kaikki sarjan osat lukuun ottamatta kahta viimeistä osaa. Sarja on OK, Joskus vähän tylsiä. Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia.

Kirja oli hyvä ja huono. Hyvä siksi, että kirjan kieli oli sujuvaa, eikä jaaritellut turhaan. Huono siksi, että kirja oli selvästikin 11-vuotiaita nuoremmille suunnattu, enkä kyllä usko, että 10-vuotias siskonikaan tähän kirjaan tarttuisi.

Lemony Snicketin kirjoitustyyli ja kirjan juoni monine mutkineen luovat mahtavan kokonaisuuden. Juoni on päälaelleen käännetty, sillä päähenkilöiden elämää on kurjaa ja onnelliset loput historiaa. Henkilöhahmot ovat onnistuneita ja miljöö hyvin kuvattua. Helquistin kuvitus tukee tarinaa loistavasti ja kirja on muutenkin visuaalisesti onnistunut teos. Esimerkiksi sanojen selittäminen lukijoille ja lauseiden toistaminen tehokeinoina luovat kummallisen ja merkillisen sävyn tarinaan. Vaikka kirjan kohderyhmä koostuu lähinnä ala-asteikäisistä en näe mitään syytä mikseivät vanhemmatkin lukijat voisi tarttua tähän surkeaan opukseen... Arvosana: 9½

Kirja oli juoneltaan hyvä ja hieman erilainen, en ole kovinkaan moneen kirjaan törmännyt, joissa päähenkilöillä menee kaikki pieleen. Vaikka kirja onkin osaltaan hieman kliseinen, se ei haittaa lukukokemusta ollenkaan. Kirjoittajalla on hyvä ja kekseliäs tyyli kirjoittaa, mutta en tykkää lukijan puhuttelusta. Kirjoitustyyli on myös enemmänkin lapsille suunnattu. Henkilöissä oli selkeästi käytetty mielikuvitusta. Vaikka Baudelairen lapset ovatkin lapsineroja, se ei saa tässä kirjassa niin isoa osaa, että se häiritsisi. Olaf-setä oli kuvailtu hyvin ilkeäksi ja lähes sadistiseksi ihmiseksi, joka aiheutti syvän inhon häntä kohtaan. Sympaattisin henkilö oli mielestäni oikeusneuvos hänen pyytteettömän lapsirakkautensa ansiosta. Kirja loppui hyvin antaen myös viitteitä sarjan tulevista kirjoista. Isoa miinusta "modernien" sanojen pitkistä selittelyistä ja Sunnyn epämääräisten äännähdyksien tarkoituksen selittämisistä. Voisin suositella kirjaa nuorille ihmisille, mutta aikuisille en oikeastaan, on se sen verran lapsille suunnatusti kirjoitettu.