Siipimies

Minä todella pidin Siipimiehestä. Eoin Colfer on vakuuttava laatutakuu, kirjan parissa sai nauraa useaan otteeseen, mutta myös vakavampia sävyjä oli mukana. Siipimies oli useaan otteeseen aidosti surullinen ja elinkin sen tunnelmissa vahvasti mukana.

Etenkin kirjan alkupuoliskon lähestyessä loppuaan tirautin pari hyvin katkeraa kyyneltä. Siipimies on niitä kirjoja, jotka saavat kiroamaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta, niitä kirjoja joita lukiessa tahtoo murjoa pahikset maanrakoon ja antaa päähenkilölle lohduttavan halauksen. Sydämeeni todellakin sattui kun luin Conorin vastoinkäymisistä.

Luultavasti osasyy tunteelliseen suhtautumiseeni kumpusikin Conorista itsestään. Colferilla on taito kirjoittaa tavattoman sympaattisia hahmoja joihin kiintyy helposti. Ei sillä, Conorissakin on vikansa ja hänestä jäikin hyvin inhimillinen vaikutelma. Lisäksi Conor on älykäs, huumorintajuinen ja hauska. Kaikki ominaisuuksia, joista pidän kirjan henkilöhahmoissa niin kovin paljon.

Colferin huumori pääsee myös tässä kirjassa esiin, etenkin alkupuolella ennen kuin juoni vakavoituu. Colfer tuntuu kirjoittavan pilke silmäkulmassa, arjessa sattuu kummallisia sattumuksia ja päähenkilöt toteavat hupsuja asioita. Colfer on todella elementissään hauskoja juttuja kirjoittaessaan.

Tarina tosiaankin vakavoitui keskivaiheilla ja Siipimies toikin toisinaan mieleeni erittäin vahvasti Alexandre Dumasin Monte Criston kreivin. Nuori ja lahjakas poika päätyy syyttömänä vankilaan ja hänen palatessaan alkaa tapahtua. Vaikka Siipimies sisältääkin scifi- ja miksei hiukan steampunk-elementtejäkin eikä pyöri niin suuresti koston, vaan ennemminkin lentämisen ympärillä, jotain samaa näissä on.

Lentäminen onkin kirjassa suuressa roolissa. Ja vaikken kauheasti lentokoneista perustakaan (korkeat paikat ovat vähän epämiellyttäviä meikäläisestä) lentämiskuvaukset ja etenkin vanhanaikaisten lentokoneiden ja kaasupallojen kuvaukset ihastuttivat. Kirjan maailma olikin ihana, saari keskellä merta, miekkailutunnit, lentäminen... Pidin kaikesta.

Siipimies olikin ihanaa luettavaa, kirja nosti hymyn huulille, mutta myös surun kyyneleet silmiin. Colfer ei pettänyt ja suosittelen tätä lämpimästi. Oikestaan Siipimies oli jopa parempi kuin Artemis Fowlit. (Iso kohteliaisuus!)

Eoin Colferin "Siipimies" (WSOY, 2008) on steampunkista ammentava vaihtoehtohistoriallinen romaani 1800-luvun loppupuolelta. Tapahtumapaikkana toimivat Irlannin rannikon vieressä todellisuudessakin sijaitsevat Saltee-saaret, joille muinoin perustettua kuningaskuntaa uhkaa vaara vallanhimoisen marsalkka Bonvillainin toimesta. Salaliittolaiset murhaavat hyvän kuninkaan ja uudenaikaisesta lentolaitteesta haaveilevan ranskalaisen keksijän, ja sen seurauksena verityötä todistanut nuori Conor Brockhart temmataan osaksi hurjaa tapahtumaketjua, jonka seurauksena hän päätyy pahamaineiselle vankilasaarelle, jossa häntä pitää elossa vain unelma lentämisestä...

"Siipimiehessä" esiteltävä maailma on kiinnostava, ja erityisen paljon pidin sivuhahmoista, joista pari katoaa tosin näyttämöltä turhan aikaisin. Kirjassa on mukana tiettyä Jules Vernen henkeä, ja luulen että olisin pitänyt kirjasta vielä enemmän, mikäli olisin saanut lukea sen lapsena. Colfer maalailee paikoitellen melko synkällä ja ahdistavalla pensselillä, ja väkivaltaakin esiintyy, joskin sen verran hillityssä määrin, että kirjaa voi hyvällä syyllä pitää nuortenkirjallisuutena.

Sivumäärää olisi voinut hieman karsia, sillä paikoitellen kirjassa esiintyy turhaa toistoa kun tapahtumia käydään läpi useammasta kuin yhdestä näkökulmasta.

Minulla ei ole aavistustakaan miksi, mutta jokin Siipimiehessä saa minut rakastamaan sitä eniten kaikista Eoin Colferin upeista kirjoista.

Lentokoneet eivät jaksa kiinnostaa (häpeällistä myöntää, sillä eräs sukulaiseni on lentäjä), mutta Colferin sanailu saa ne kuulostamaan elämäni lähteeltä. Miksei koulukirjoja kirjoiteta yhtä sarkastisesti? Saisin koko rivin kymppejä jos teksti olisi parempaa.

Conor on ihana hahmo, ei liian pyhimysmäinen, muttei varsinainen wanna-be-pahis, jotka raivostuttavat äärettömästi. Conor on, ei esitä. Muutkin hahmot ovat uskomattomia, vesi kihoaa silmiin aina kun Billtoe hyppää ruutuun. "Älä sinä opeta minua. Se saa minut tuntemaan oloni tyhmäksi, mikä on ärsyttävää."

Melkein uskallan sanoa, että paras kirja, jonka olen lukenut. Melkein, mutten sano, sillä uusin Artemis Fowl on tulossa.