Erinomainen videopeli iski aikanaan sen verran kovaa, että lähdemateriaalikin alkoi kiinnostaa. Ei tosin niin paljon, että olisin tarttunut kirjaan välittömästi pelin lopputekstien jälkeen, vaan aikailussa meni hulppeat pari vuotta ja kauemminkin. Ehkä niin oli hyväkin, jotta pelin tapahtumat ehtivät vaipua unohduksiin ja tehdä tilaa alkuteokselle. Vertailut kahden varsin erilaisen tuotteen välillä jäivätkin melko vähäisiksi, enkä lukemisen aikana muistellut peliä oikeastaan ollenkaan. Vain joidenkin yksittäisten tapahtumien ja paikkojen kohdalla tuli tunne, että olen kokenut tämän ennenkin, mutta pääosin kirja pääsi vaikuttamaan käytännössä neitseelliseen maaperään.
Haluan sanoa heti aluksi, että Metro oli minulle erittäin mielenkiintoinen ja koukuttava lukukokemus. Jotain tällaista olen aina tietämättäni etsinytkin, sillä tässä oli kaikkea, mikä tekee mielestäni tarinasta hyvän tarinan. Löytyy vahvaa tunnelmaa, jännitystä, toimintaa, filosofista pohdiskelua elämästä ja kuolemasta sekä kevyttä huumoriakin silloin tällöin. Päähenkilö Artjom on samaistuttava ja moniulotteinen hahmo, jonka tekemisistä ja kohtalosta välittää oikeasti. Moskovan metrotunnelit muodostavat kiehtovan miljöön, joka on luotu tarkasti ja uskottavasti. Juoni itsessään on varsin suoraviivainen ja yksinkertainen, mutta sen tarkoitus onkin lähinnä esitellä ydinsodan jälkeistä elämää, joka on siirtynyt maanpinnalta metron tunneliverkostoon. Oikeastaan voisi sanoa, että Artjomin matka tämän synkän ja vaarallisen maailman halki on kuin pitkä ja perusteellinen turistikierros. Kaikki tuskin ovat tästä pitäneet, mutta minulle tällainen kerrontatyyli toimi erittäin hyvin. Postapokalyptisessa maailmassa parasta on mielestäni juuri itse maailma, sen ihmiset ja heidän tapansa elää ja selviytyä.
Kirja oli enimmäkseen melko helppoa ja sujuvaa luettavaa, kiitos hyvän suomennoksen, mutta välillä eteneminen oli myös melko raskasta ja vaivalloista. Päähenkilö kohtaa vaelluksellaan suuren joukon ihmisiä, joiden kanssa pysähdytään usein keskustelemaan syvällisiä. Monet keskusteluista ovat mielenkiintoisia, mutta tylsänpuoleistakin jaarittelua on mukaan mahtunut. Maailman ja tapahtumien loputon synkkyys ja masentavuus kävi välillä turhankin suureksi, vaikka ahdistava tunnelma onkin kirjan suurimpia vahvuuksia. Pimeät tunnelit sulkivat sisäänsä ajoittain todella tiukasti ja jonkinlainen pakokauhu meinasi joskus iskeä päälle minullakin. Tunneleiden ja asemien lisäksi poiketaan myös maanpinnalla ja nämä vierailut ulkomaailmassa toivat hyvää vaihtelua metron klaustrofobiaan.
Pienine puutteineenkin Metro 2033 on erinomainen selviytymistarina, joka pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti. Joissakin kohdissa olisi varmasti ollut tiivistämisen varaa, mutta toisaalta olisin lukenut metron elämästä ja kulttuurista mielelläni enemmänkin. Tämä oli minulle selkeästi parhaimpia lukukokemuksia viime vuosilta.
Metro #1 / 3
Metro 2033
- Julkaistu
- 12.10.2010 (Like)
- Alkuperäinen nimi
- Metro 2033
- Englanniksi
- Metro 2033 (2005) →
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
6 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Metro 2033 on kerrassaan viihdyttävä tieteisfantasia alusta loppuun. Vaikka kirja oli paksu, lukeminen ei tuntunut missään vaiheessa tylsältä. Ei häirinnyt myöskään se, että alussa joutui usein metrokarttaa vilkuilemaan, että tiesi missä mennään. Kirjassa kuvattiin hyvin metron elämää, jossa on yhtäläisyyksiä vaikkapa lähimenneisyyden Venäjän oloihin – kirja tuntuikin hyvin venäläiseltä (no tietenkin… Moskovassa ollaan). Kirja on oikeastaan matkakertomus – siirrytään paikasta toiseen ja matkalla kohdataan esteitä ja uhkia. Pidin kirjan kauhutunnelmasta, mitä esiintyi pimeissä tunneleissa matkaamisessa, eri ihmisryhmittymien kohtaamisissa ja ei vähäisimpänä ollenkaan maanpäällisten jaksojen hirviöiden muodossa.
Olen aivan mykistynyt kirjan mahtavuudesta ja Gluhovskin nerokkuudesta. Juoni oli mahtava ja vei heti mukanaan. Kirjailija osasi kirjoittaa hyvin todentuntuisesti.
Kirjan loppu oli kyllä jotain aivan uskomatonta. Se oli niin yllättävä, ettei voinut muutaa kuin tuijottaa eteensä sen luettuaan. Aivan nerokas kirja, täytyy sanoa.
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Olen erittäin kiinnostunut postapocalypse-skenestä ja täytyy kyllä sanoa, että tämä oli lajinsa parasta antia - ottaen huomioon kaikki tehdyt elokuvat, sarjat ja kirjat. Dmitri Gluhovski on onnistunut luomaan erittäin hyytävän tunnelman ja mitä mielenkiintoisimman miljöön, ja kirjan juonikin etenee tasaisen sykkivää tahtia.
Kirja on niin koukuttava, ettei sen lukemista pystynyt kunnolla katkaisemaan. Itse asiassa mielikuvitus alkoi elämään omaa elämäänsä ja tulipa sitä tutkittua Googlen avulla lukemisen ohessa kaikki mahdollinen tieto, mikä liittyi Moskovan metroasemiin ja varsinkin Metro 2:een, joka ainakin minulle oli täysin uusi asia.
Lopulta tuo Metro 2 kiinnosti niin paljon, että lopulta se oli myös asia, joka sai minut tiputtamaan yhden tähden pois arvostelustani - kyseinen "salametro" osoittautui pettymykseksi. Liikaa paljastamatta voitaneen todeta, että kirjassa paljon puhuttu "Smaragdikaupunkikaan" ei täyttänyt odotuksia odotetulla tavalla.
Kirjassa oli odottamaton loppu, mutta jotenkin tästä jäi sellainen kuva, että kirjailija oli jo väsynyt kirjoittamiseen ja halusi saada työnsä pian päätökseen. Joka tapauksessa jäin koukkuun Moskovan metron maailmaan ja tunnelmaan. Tulen varmaan lukemaan kaikki loputkin kyseiseen maailmaan sijoittuvat teokset - olivatpa ne sitten kuinka hyviä tai huonoja tahansa.