Verenhimo

Graafinen suunnittelu Timo Ketola. Nidottu.

Sisältö:

• Juri Nummelin: Vampyyriviihteen historiasta (esipuhe)
• Anne Leinonen: Surma tuli jään yli
• Johanna Sinisalo: Peili
• Sari Peltoniemi: Vain mato, matkamies maan
• Petri Salin: Isä meidän
• M. G. Soikkeli: Tuo meille hautavettä jos palaat (2009)
• Mika Waltari: Muumio (1926)
• Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät
• Juha-Pekka Koskinen: Yövuoro
• Asta Leppä: Ystäväni Leo
• Christine Thorel: Uhanalaiset (2008)
• Petri Laine: Keskiyön konsertto D-mollissa
• Leo Anttila: Kohtalo (1925)
• Heikki Nevala: Juotikkaat
• Tuomas Saloranta: Minulla on tehtävä
• Harri István Mäki: Enkeli tupakkasalongissa
• Harri Erkki: Himo
• Jarmo Karonen: Leimu ja saarni
• Miina Supinen: Kuristajakäärme
• Jari Tammi: Pojan rippijuhlat
• Harry Etelä: Vampyyrin orja (1944, julkaistu anonyyminä)
• Rene Kita: Vampyyrin lauantai
• Tiina Raevaara: Progress

Mitä, Suomessako muka ei ole vampyyreja? Niitähän on tunnetusti vain Transylvanian vuoristossa ja Yhdysvaltain eteläosissa, mutta hyvin niitä mahtuisi piileksimään myös Suomen pimeisiin kuusimetsiin. Vampyyri on myös surullinen, yksinäinen hahmo – mikä vetoaisi suomalaisiin paremmin kuin pimeässä viihtyvä, päivät nukkuva tyyppi, jolla on ongelmia hampaistonsa kanssa?

Ainakin vampyyritarinoita täällä osataan kirjoittaa. Sen todistavat Verenhimo-kirjan novellistit, jotka ottavat perinteisen hahmon ja istuttavat sen suomalaiseen maaperään tyylikkäästi ja pelottavasti. Verenhimo päivittää vampyyrimyytin monella eri tavalla: vampyyrit hallitsevat ihmisiä iilimatojen avulla, ottavat osaa seuroihin, ovat kansainvälisten lääketehtaiden koekaniineja, vaanivat ihmisiä sairaalan käytävillä. Mutta lopulta vampyyrikin ottaa ilon irti perinteisestä perjantaipullosta. Monet tarinat ottavat vauhtia myös historiasta – kuka tiesi, millaisia salaisuuksia piilee esimerkiksi Ulrika Eleonoran kirkon rakentamisessa...

Verenhimo-teoksen kirjoittajat ovat uuden polven science fiction-, fantasia- ja jännärikirjoittajia, joilla on veri hallussaan. Mukana tarina muun muassa Finlandia-palkitulta Johanna Sinisalolta sekä Runeberg-palkitulta Tiina Raevaaralta.

Kirjassa julkaistaan myös arkistojen aarteita, Mika Waltarin novelli ”Muumio”, Harry Etelän ”Vampyyrin orja”, joka todistaa, että Suomessa osattiin vampyyrierotiikka jo 1930-luvulla, sekä Leo Anttilan ”Kohtalo”, joka ilmestyi alun perin Tulenkantajien albumissa vuonna 1925 ja on täynnä mondeenia dekadenssia.